Tuomo Mäkelä

Kisakauden avaus Kevätyönviestissä

EM-kisojen jälkeen harjoittelussa on ollut yllättäviä ongelmia. EM-kilpailuissa takareisi meni aivan tukkoon. Oma teoriani oli, että syynä oli alamäkijuoksu jyrkkiin alamäkiin, jota ei ole tullut tehtyä yhtään. Ajattelin, että jalat tokenisivat parissa päivässä. Kuitenkin tiistaina lenkillä tuntui, että fiilis meni matkan edetessä vain huonommaksi, mikä ei ole erityisen hyvä merkki. Keskiviikkona pääsin pikahälytyksellä Jauskan pöydälle, joka totesi pakaran ja toisen takareiden olleen kuin puuta. Lihakset aukesivat, mutta silti jouduin vielä passaamaan torstain sprintticupin finaalin. Perjantaina Kevätyönviestiin uskalsin jo viivalle. En muista, koska tuollainen pikkukisa olisi jännittänyt noin paljon. Toisaalta harvoin epävarmuustekijöiden määrä on ollut näin suuri: alla 2 maastotreeniä, 0 kovaa maastotreeniä, 0 yötreeniä, kiristävä takareisi ja arvoituksellisesti toimiva nilkka. Kakkosvälin hakkuuaukolla Tranchandin loitotessa etumaastoon jouduin myöntämään, että tekemistä vielä on. Toisaalta myöhemmin pääletkan vauhti tuntui ihan sopivalta. Hajontaa olisi voinut olla enemmänkin, niin aloitukseen olisi saanut enemmän säpinää. Kolmanneksi viimeisen pieneen koukkuun sulivat kärkisijat, mutta kärkiletkassa tulin kuitenkin vaihtoon. Koko viestissä olimme viidensiä.

Kootut selitykset

EM-kisoista tulivat itselle vähän torsot, kun tie nousi pystyyn sprintin karsinnassa. Eroa riittävään hyvään tulokseen jäi sekunti, tai tarkemmin kaiketi kuusi kymmenystä. Siinä kohdassa olisi aika pyöristynyt jo edelliseen sekuntiin. Erot ovat tietysti sattumaa, eikä niitä kannata liikaa miettiä. En lähde nyt selittelemään epäonnistumista. Suunnistin huonosti. Tein vääriä reitinvalintoja ja meno oli epäsujuvaa. Sunnuntaina B-finaalissa suunnistus toimi jo paremmin. Rata oli toki helpompi ja kaikki muutenkin toisin lähtien nyt vaikka edellisillan 400 metriä korkea lähikukkulan huiputuksesta. Mutta kaipa näistäkin kisoista pitää jotain positiivista kaivaa ja olkoon se käsitys siitä, missä suorituskyvyn osalta mennään. En ollut vielä valmis, enkä sitä odottanutkaan. Joillain osa-alueilla sen sijaan yllättävän hyvä, joillain odotuksiani heikompi. Treenit jatkukoon. Seuraava checkpoint on Raisiossa.

Lisää otsikkoja:

Harjoitukset, viikko 16 / 2014

<< >>