sprinttisuunnistaja

Tuomo Mäkelä

Seuraa minua Twitterissä: @tuomomakela
Alkusivu - Harjoittelu - Jutut - Keskustelu - Linkit

Valo tai ääni

[ mäksä :: 31.5.2005 ]

SM-sprintti juostaan ensi viikonloppuna. Vähäinen kokemus on osoittanut, että marginaalit tulevat olemaan pieniä. Kahtena viime vuonna on SM-sprintissä 19. mies jäänyt plaketista kymmenen sekuntia. Koska juoksuvauhdin ja suunnistustaidon eteen on enää hyvin vähän tehtävissä, on aika hakea ratkaisevia sekunteja muista asioista.

Sprinttisuunnistuksessa tärkeää on rastitoiminnan sujuvuus. Välien ollessa lyhyitä, suunnitelmaa ei saa jäädä miettimään. Sen on oltava valmiina, tai synnyttävä välittömästi. Pakollisena rutiinina rasteilla on leimaus, joka toisinaan vie tuskastuttavan paljon aikaa.

Luulisi, että tuhansien leimausten jälkeen alkaisi emit osua loveensa, mutta ei. Vastakappaleet ovat usein väärässä asennossa ja kova vauhti rastia lähestyttäessä vaikeuttaa emitin asettelua. Leimatessa saa helposti tuhlattua kallisarvoisia sekunteja yhden tai kaksi.

Totuus kuitenkin on se, että leimaus yleensä rekisteröityy, vaikka emit ei pohjaan asti putoaisikaan. Tällöin vain varmistus jää saamatta. Hylkäyksen mahdollisuus on olemassa. Moni on tämän oikotien riskit hyväksynyt.

Laitevalmistajien tulisi nähdä ongelma ja markkinarako. Jonkun pitäisi tehdä emit, joka kertoo valolla tai äänimerkillä, että leimaus on rekisteröitynyt kortille. Silloin ei tarvitsisi miettiä. Emitin kohdilleen saamista kannattaisi yrittää tasan niin kauan, kunnes merkki leimauksen onnistumisesta tulisi. Uusien emitien näytöstä leimauksen onnistumisen näkee, mutta näyttö on hankalassa paikassa, käden alla.

Ja jos vielä saa toivoa, niin tuote markkinoille ennen kuin oma kortti simahtaa. Täällä on yksi ostaja käsi pystyssä. Ennen sitä taidan siirtyä riskilinjalle. Osuu, jos on osuakseen. Kyllä se ottaa. Niin ne kaikki sanoo.


Ei kommentteja    ::    Kommentoi