sprinttisuunnistaja

Tuomo Mäkelä

Seuraa minua Twitterissä: @tuomomakela
Alkusivu - Harjoittelu - Jutut - Keskustelu - Linkit

Millä ihmeellä

[ mäksä :: 22.6.2005 ]

"Kyllähän se on vaikea ymmärtää, että tällaiset kaverit, jotka eivät pärjää henkilökohtaisissa kisoissa ja pienten viestienkin kanssa on niin ja näin, innostuvat molemmissa suurviesteissä lyömään itsensä kymppisakkiin." ?Touko Erämaja

Pakkohan se on uskoa, mitä tulostaululla lukee. Jukola 2004 18., Tiomila 2005 9. ja Jukola 2005 10. Ihan hyvä sarja. Kerran voi onnistua tuurilla, mutta...

Ja eihän meillä huono joukkue ole, vaikka harvat ovat viime vuosina meitä kärkipäähän laskeneet. Muutama vuosi sitten juoksimme jatkuvasti huonosti. Joku aina epäonnistui pahasti.

Nyt joukkue on muuttunut siten, että me nuoret miehet, Suna, Mädi, Maco ja minä muodostamme joukkueen ytimen. Rutiinia ja kokemusta alkaa löytyä. Epäonnistumiset eivät enää ole niin totaalisia. Joukkueen fyysinen kunto on aikaisempia vuosia parempi. Miehiltä löytyy paikan tullen kykyä myös venyä ylöspäin.

Mutta sen menneet vuodet ovat opettaneet, että jos joku joskus juoksee huonosti, niin se joskus voi olla aivan hyvin Jukolassa. Vaikka kuinka olisi valmistauduttu, tai joidenkin kohdalla juuri siksi. Oikeastaan tällaiselta joukkueelta, jossa ei nyt varsinaisia rutinoituneita maajoukkuemiehiä vilise, on erittäin hyvä suoritus, jos kukaan ei juokse huonosti. Mutta niin sitä vaan selitetään kilpailun jälkeen, että jos se ja se olisi juossut niin ja niin hyvin, niin me oltaisiin oltu sillä ja sillä sijalla. Kukaan ei ymmärrä olla iloinen siitä, että ne kuusi muuta kaveria olivat vetäneet hemmetin hyvin.

Tietysti meidän joukkueessamme tärkeitä miehiä ovat myös Sasha ja Max. He antavat tarvittavaa leveyttä. Sashaa on viime vuosina roolitettu aloitukseen, vaikka mikään yösuunnistuspäällikkö kaveri ei olekaan. Nyt Jukolan avaus ei aivan nappiin mennyt, kun toiseksi viimeiselle rysähti kahden ja puolen minuutin pummi. Vaikka Sasha onnistui vielä lopussa kenkimään kevyet 36 pykälää ylöspäin sijalle 39, oli hänen osuussijoituksensa Jukolassa joukkueen toiseksi huonoin. Ei sillä, että se olisi vaikuttanut joukkueen lopputulokseen, mutta tämä osoittaa, että samanlainen kuolevainen hän on kotimaisten kanssa.

Max taas on erittäin tärkeä mies joukkueelle. Vaikka ankkuriosuus on vain yksi osuus muiden joukossa erot ovat usein yllättävän pieniä varsinkin sijoilla 10-20. Hyvän ja huonon juoksun ero on tuloslistalla monta pykälää. Max on pystynyt suurviesteissä juoksemaan loistavia ankkuriosuuksia ja se on myös näkynyt tuloksissa. Viimeisen kolmen suurviestin osuussijoitukset ovat 6,5 ja 3. Tyylivirheeksi tietysti jää kolmas sija Jukolan seitsemän miehen loppukirissä. Oli kuulemma ollut vatsakramppeja. Tiomilassa sen sijaan tuli kirivoitto viiden miehen otatuksesta.

Lisäksi joukkueessa oli omasta mielestä hieman yllättäen Täpsä Parttimaa, mutta hyvin se veti. Ajattelin, että takkiin tulisi jalalla, mutta mitä vielä. Täpsä oli toisen osuuden kymmenenneksi nopein. Juuri sellainen väritön viestijuoksu letkoissa, mitä häneltä on menneinä vuosina totuttu suurviesteissä näkemään.

Jos me olisimme halunneet elätellä toiveita vieläkin paremmista sijoituksista, niin minun olisi pitänyt juosta paremmin. Mutta olin liian huonossa kunnossa. Letkat menivät aavistuksen liian kovaa ja putosin Lakasen letkasta virheellä ensimmäisen onlinerastin jälkeen. Lopussa vielä otin minuutin Salmelle takkiin juoksemalla. Ei tuntunut mukavalta.

Suna meidän joukkueestamme juoksi huonosti, mutta ei sillä ollut lopputulokseen mitään merkitystä, koska Mädi paikkasi kutosella kaiken paikattavissa olevan. Kyllä tämä taisi olla sellainen kokonaissuoritus, mihin tällä joukkueella oli tässä viestissä päästävissä. Virhettä tuli varmaankin useampi minuutti miestä kohden, mutta näillä taidoilla sitä tulee aina. Turha alkaa jossitella.

Ensi vuonna ei Jukolassa tarvitsekaan juosta. Uskoisin kuitenkin, että näistä suurviestisijoituksista tuli monelle pientä motivaatiolisää harjoitella itseään ensi vuoden Tiomila-joukkueeseen. Ainakin puheissa tällaista on kuulunut, vaikka en niille annakaan paljoa arvoa. Teoille enemmän.

Itse käännän katseeni syksyn henkilökohtaisiin koitoksiin. Pitäisi vain ensin päästä kuntoon.


Ei kommentteja    ::    Kommentoi