sprinttisuunnistaja

Tuomo Mäkelä

Seuraa minua Twitterissä: @tuomomakela
Alkusivu - Harjoittelu - Jutut - Keskustelu - Linkit

Juostako vai eikö juosta

[ mäksä :: 5.9.2005 ]

Olin SM-normaalimatkalla 44. Sitä sijoitusta ei olisi pitänyt kirjoittaa aikakirjoihin. Ainakin minusta tuntuu, että olisi ollut järkevämpää jättää juoksematta. Olen ylikunnossa. Sykkeet ovat pilvissä. Juoksu ei kulje. Puolentoista tunnin kisan juokseminen tuskin nopeuttaa solmun avautumista.

Kahden vaiheilla

Yritin juosta karsinnan alkumatkaa sillä tavalla rauhassa, miten karsintaa kuuluukin juosta. En liikkunut mihinkään. Silti tuntui huonolta. Kutosta hieroin melkein minuutin ja seuraavalla rastilla huomasin kaksi minuuttia perään lähteneen Leskisen ja saman verran eteen startanneen Myllärisen olevan kannassa. Aloin juosta. Otin vauhtiapua muiden ryhmien miehistä ja poimin omat hajontani. Tuntui pahalta. Sykkeet olivat pilvissä. Viimeisessä mäessä tein vielä minuutin verran koukkua, mutta juoksu riitti seitsemänteen sijaan ja finaalipaikkaan.

Kävellessäni karsinnan ja verryttelyiden jälkeen autolle sydän löi sataakahtakymmentä. PK-lenkin sykkeitä. Päätin, etten juokse finaalia.

Illalla pyörsin päätökseni ja ajattelin katsoa seuraavaan aamuun. Jos kuitenkin tuntuisi paremmalta. Tuli aamu ja tuntui paremmalta. Ajattelin, että lähden ainakin verryttelemään.

Ennen lähtöä makailin kilpailupaikalla maassa sykemittari päällä. Heti jos juttelin tai naureskelin jonkun kanssa, syke nousi yhdeksäänkymmeneen. Tänään ei olisi mitään järkeä juosta.

Reilu puoli tuntia ennen lähtöä Moisander tuli juttelemaan ja sai minut puhuttua ympäri lähtemään. Oikeastaan ajattelin verrytellä lähtöön ja jos ei ihmeitä tapahdu, niin hölkkäillä samaa reittiä takaisin. Tuleepahan verkkalenkki tehtyä.

Juostessa lähtöön tuntui hyvältä. Sykkeet olivat ylhäällä, mutta se ei enää jaksanut yllättää. Juoksin kynnyksen yli ja kävin heittämässä vedet pusikossa. Kävelin numerolapulle ja tein lopullisen ratkaisuni. En lähde. Ei tänään. Käännyin ympäri ja lähdin verryttelemään pois. Se oli helpommin sanottu kuin tehty.

Lähtötoimitsijan kanssa käydyn neuvottelun jälkeen paljastui, etten voisi palata lähtökynnykseltä pois ennen kuin kynnys suljettaisiin. Siihen olisi aikaa puoli tuntia. En jaksanut odottaa. Päätin lähteä kilpailuun, ainakin hakea kartan, juosta pari väliä, ehkä yleisörastille, ja tulla suosiolla pois. Lähtöön oli aikaa seitsemän minuuttia?

Nelosvälillä tiellä availin karttaa. Rata ei näyttänyt pahalta. Päätin juosta läpi.

Hyvä suoritus meni pilalle lopussa

Lähdin kilpailuun aika rauhallisella vauhdilla. Karsintaan verrattuna juoksu tuntui helpommalta, mutta vauhti taisi olla samaa luokkaa tai jopa parempaa. Ykköselle ja kakkoselle juoksin suunnitelman mukaan. Kolmosvälille en tehnyt kunnon suunnitelmaa ja osittain ajauduin reitilleni. Juoksin epäsujuvasti ja hävisin hieman.

Nelosvälin juoksin ympäri. Ajattelin, että tiekierto saattaisi sopia minulle. Pitkä matka ilman virheriskiä ja tiellä ehtii lukemaan tulevat välit valmiiksi. Virheriskin suhteen taisin olla väärässä, koska käännyin vahingossa yhdestä risteyksestä väärin ja hävisin puoli minuuttia. Amatööri!

Hävisin välillä melkein kolme minuuttia Saarelle, josta puoli minuuttia virheellä. Uskon, että olisin suorallakin valinnalla hävinnyt joka tapauksessa puolitoista minuuttia, todennäköisesti enemmän, joten arvioisin, että kierto oli minulle puolesta minuutista minuuttiin hitaampi kuin suoravalinta.

Tietysti lisäongelman kierto toi seuraavalle välille. Tieltä mäen päälle oli nousua 85 metriä. Olin mäessä aika puhki ja kun vielä haparoin rastille lähestymisessä, hävisin välillä paljon. Vitoselta kartanvaihtoon juoksin ihan hyvin. Kutosvälin alun olisi voinut juosta toiseltakin puolelta, mutta en oikeastaan edes huomannut sitä vaihtoehtoa.

Ysille juoksin oikealta. Pääsyy siihen oli nousun välttäminen ja helppo rastinotto. Ilmeisesti vasemmalta oli nopeampi juosta, mutta mielestäni väli sujui minulta hyvin. Toisaalta ensimmäisen lenkin loppupuolelta lähtien rastivälisijoitukset paranivat alkuun verrattuna. Ajatus läpijuoksemisesta alkoi kristallisoitua ja yritystä tuli aavistus lisää. Rauhallisen alkuvauhdin ansiosta voimiakin oli jäljellä. Ja varmasti osa lähti kilpailuun liian kovaa ja alkoi hyytyä jo puolimatkassa.

Kympille juoksin aavistuksen vasemmalta aukon reunaa pitkin. Uskon, että se oli parempi vaihtoehto kuin suoraan. Yksitoista väli oli ilmeisen tahallaan rakennettu siten, ettei käyriä kannattanut kiertää. Nousuissa painoi, mutta nousujen jälkeen jaksoin juosta hyvin. Pudottelin rastit yhdeltätoista kolmelletoista hyvin. Olin kolmelletoista noussut kutosrastin 41. tilalta sijalle 31.

Neljällätoista rysähti. Rinnevälit ovat minun heikkous. Olisi pitänyt nousta riittävästi, niin rasti olisi näkynyt varmasti, mutta ei. Juoksin liian alhaalta. En huomannut ensimmäistä poikkijyrkännettä. Alarinteen louhikossa näin mielestäni ison kiven ja tulkitsin rastin olevan edessäpäin. Lopulta, kun sain itseni kiinni, niin juoksin liian ylös. Virhettä 2.45. Siihen meni hyvä suoritus.

Viidelletoista juoksin hyvin. Kuudelletoista lähdin aavistuksen vinoon. Toiseksi viimeiselle otin loppukiriä, mutta en jaksanut suunnistaa ja tulin liikaa vasemmalle. Rastinotosta puuttui ajatus. Yritin vain päästä nopeasti tiheikön läpi. Rinnettä pitkin rastille kahvaaminen oli hidasta, enkä edes osunut lipulle suoraan. Virhettä tuli vajaa puolitoista minuuttia.

En ollut maalissa tai kilpailun jälkeen erityisen puhki. Väsyneempi olin karsinnan jälkeen. Ehkä olisin voinut juosta joissain kohdissa kilpailua kovempaakin, mutta tilanteeseen nähden vauhti taisi olla melko sopivaa. Ainakin kokonaisuuden kannalta oli hyvä, etten väsähtänyt lopussa, kuten esimerkiksi viime vuonna.

Lopun virheet harmittavat. Neljä minuuttia ylimääräistä laski sijoitusta monta pykälää. Hyvä suoritus oli toisaalta harmittavan lähellä, toisaalta kovin kaukana. Miesten rata oli yhdelletoista asti varsin etenemispainotteinen ja vasta viimeiseen rinteeseen oli ladattu vaativampia rastipisteitä ja teknisempää suunnistusta.

44. sija tuntuu jälkikäteen aika yhdentekevältä. En ole täysin varma, miten huono tai hyvä ratkaisu kilpailun juokseminen oli. Tavallaan kilpaileminen huonokuntoisena tuntuu turhauttavalta. Toistaalta tuntuu siltä, että kaikesta huolimatta pidän tästä touhusta yllättävän paljon.

Tulokset ja Reittihärveli.


Ei kommentteja    ::    Kommentoi