sprinttisuunnistaja

Tuomo Mäkelä

Seuraa minua Twitterissä: @tuomomakela
Alkusivu - Harjoittelu - Jutut - Keskustelu - Linkit

Tieni taitoniekaksi: Epärationaalisia hetkiä

[ mäksä :: 15.12.2003 ]

Viikonlopun leirillä laikka putoili jälleen aika mallikkaasti. Yli 15 sekunnin virheitä tuli tasan yksi. Valittavasti toisinaan yksikin on liikaa. Mielelläni käyttäisin viikonlopun harjoitusten analysoimiseen kanadalaisia opetusmenetelmiä ja keskittyisin yhden epäonnistumisen sijasta lukuisiin onnistumisiin, mutta suomalaista koulutusjärjestelmää vuosia kolunneena valitsen ajatusteni keskipisteeseen sen yhden virheen, joka estää minua nostamasta käsiäni pystyyn ja luulemasta liikoja omista kyvyistäni.

Hajalan maaston pohjoisosan pahamaineisella tiheikköalueella, jonne vuoden ratamestari ei ollut edellisvuoden Halikkoviestissä tohtinut kilpailijoita päästää järjestettiin perjantaina yöharjoitus. Kommenteista päätellen moni piti harjoitusta sadistiseni, maastoa läänin huonoimpana, mutta minä nautin. Tämä oli jotain mitä normaali varsinaissuomalaismaasto ei tarjoa, jotain missä harjoitteleminen kehittää suunnistustaitoja moninkertaisesti tavanomaiseen verrattuna.

Harjoitus juostiin kolmena lenkkinä. Toisen lenkin ykkönen oli kivi kumpareen kupeessa keskellä tiheikköä. Katsoin nopeasti, ettei kierto kannata ja päätin puskea suoraan. 300 metriä ennen rastia tajusin, että rastin ottaminen suoralla valinnalla on kuin tappaisi lentävää kärpästä rynnäkkökiväärillä. Kiertovaihto olisi tarjonnut helpomman, joskin myös vaativan rastinoton. Kesken rastivälin suunnitelman vaihtaminen toiseksi tietäisi noin puolen minuutin ajanhukkaa.

Päätin yrittää suoraan. VIRHE!!! Kuviorajoja en hahmottanut ja Silvennoinen ei ollut pahemmin viitsinyt aluetta koluta tai sitten vuoden sisällä tumman vihreän keskelle oli kaivettu useampi oja. Ojanpohjaa juostessani olisi ojan löytyminen kartalta saattanut helpottaa suunnistusta. Lopulta löysin itseni sata metriä rastin takaa. Rastille pääsin nelisen minuuttia lasketun ajan jälkeen.

Toteutus taitojen mukaan

Virheeni ei ollut se, etten osannut toteuttaa rastinottoa onnistuneesti, vaan että lähdin yrittämään rastinottoa väärästä suunnasta. Tuntuu, että samat ongelmat pyörivät jaloissa jatkuvasti. Kysymys ei aina olekaan siitä, että taitoni loppuisivat kesken, vaan etten osaa hyödyntää niitä optimaalisesti. Toki väärä reitinvalinta oli virhe, mutta minun olisi pitänyt uskaltaa korjata virheeni, eikä härkäpäisesti yrittää peittää sitä.

Monissa muissakin tilanteissa virhe ei johdu suoranaisesti osaamisen puutteesta, vaan vääristä ajattelutavoista. Tyyppillinen tapaus on liian kovalla vauhdilla toteutettu rastinotto. Suunnistusharjoittelulla voidaan kehittää rastinoton varmuutta ja lisätä rastinoton sujuvuutta, mutta uskon, että nopeampi kehitys olisi mahdollista, jos yksinkertaisesti oppisin toteuttamaan rastinoton taitojani vastaavalla vauhdilla.

Mutta miten voisin oppia suunnistamaan taitojeni mukaan?

Minun pitäisi tiedostaa oma taitotasoni. Tietää keskellä yötä herätessäni sattumalta, mitä osaan tehdä ja mitä en. Lisäksi pitäisi oppia vihaamaan virheitä, kenties jopa pelkäämään niitä. Aina pyrkiä pelaamaan rastinotot ja reitinvalinnat varman päälle. Ettei vaan tulisi mokattua. Mitä vähemmän teen virheitä harjoituksissa, sitä enemmän minua harmittavat virheet kilpailuissa. Meneeköhän se näin?

Tulosten kannalta ongelmani on voimakas kilpailuvietti, liian suuri halu menestyä. Se aiheuttaa kiireen tunnetta, joka suunnitukseen ei sovi. Kiireen ja yliyrityksen kukistamiseksi minun olisi unohdettava itselleni asettamani odotukset ja haluni näyttää niin itselle kuin muille. Minun pitäisi pyrkiä tekemään asioita kuin kone ja miettiä epäolennaisuuksia vasta maaliviivan jälkeen.

Yksi suunnistajan hyve on rationaalisuus. Ainakaan minulle ei asioiden ratkominen perstuntumalta sovi. Siviilissä olen mielestäni jopa liian rationaalinen, mutta en suunnistaessa. Toteutankohan urheillessa omaa epärationaalista puoltani. Pitäisiköhän minun elää normaalia elämääni epärationaalisemmin, jotta suunnistaessa voisin olla rationaalisempi?

Mutta jos rationaalisella ajattelulla päädyn epärationaaliseen toimintaan, niin onko toimintani silloin epärationaalista vai rationaalista. Osaisivatkohan Tatu ja Eeka vastata?


Ei kommentteja    ::    Kommentoi