sprinttisuunnistaja

Tuomo Mäkelä

Seuraa minua Twitterissä: @tuomomakela
Alkusivu - Harjoittelu - Jutut - Keskustelu - Linkit

Tieni taitoniekaksi: 3D-hahmotusta

[ mäksä :: 28.12.2003 ]

Ja alkuverryttelyksi aivojumppaa, 3D-hahmotusta. Ja lähtee!

Yritä hahmottaa tetraedri. Aseta se mielessäsi pöydälle yksi tahko alaspäin. Käännä se yhden särmän yli ympäri. Ota kiinni ylimmästä kärjestä ja nosta yksi särmistä kohtisuorasti pystyyn. Pyöritä tetraedriä särmän ympäri. Minkä muotoinen on pyörähdyskappale?

Yy, kaa, koo! Ja vielä kerran. Nyt tsempataan!

Ota seuraavaksi eteesi dodekaedri, 12-tahokas, joka muodostuu 12 säännöllisestä viisikulmiosta. Kuvittele se pöydälle. Yksi tahko on pöytää vasten, toinen on päällä kattona ja lopuilla kymmenellä on yksi yhteinen särmä näistä jomman kumman kanssa. Ovatko vastakkaiset tahkot samoin päin? Entä minkä muotoinen on dodekaedrin silhuetti suoraan ylhäältä päin katsottuna? Nosta nyt dodekaedri kärjelleen. Pystytkö vielä hahmottamaan, miten viisikulmiot yhdistyvät toisiinsa? Entä mikä nyt on silhuetin muoto ylhäältä päin katsottuna?

Jos nämä sujuivat leikiten, voin antaa lisätehtäväksi 4D-hahmotusta...

Suorista käyriksi

Suunnistuskartta ei ole kolmiuloitteinen. Se tarjoaa kaksiuloitteista informaatiota, joka suunnistajan on käyräkuvauksen osalta itse muutettava kolmiuloitteisiksi maaston muodoiksi. Se on ennakoinnin perusta. Koko käyrien luvun perusta.

Jos katselen varsinaissuomalaista suunnistuskarttaa, niin käyrien ymmärtäminen on helppoa. Avokalliomäkien pienipiirteiset rinteet piirtyvän silmieni eteen lyhyellä pähkäilyllä. Vieläpä aika todenmukaisesti. Mutta jos otammekin kartan alueelta, jossa maastotyyppi on tyystin toisenlainen, niin maaston muodot eivät enää hahmotu yhtä helposti. Ainakin omien odotusten ja maaston välille syntyy useammin ristiriitoja.

Jos käyrät muodostuvat maastokuvaksi helpommin toisessa kartassa kuin toisessa, ei käyrien luku voi perustua 3D-hahmotukseen. Olisiko niin, että voin ymmärrän käyriä vain kokemuksen kautta. Kun luen kartalta muodon, se muistuttaa jotain aiemmin näkemääni ja muodostan käsitykseni maastosta tämän mielikuvan perusteella.

Tuskin totuus löytyy kummastakaan päästä. Ehkäpä kolmiuloitteisuuden ymmärtäminen auttaa meitä näkemään käyrät maaston muotoina, mutta käytännön tilanteissa emme pyri mallintamaan maaston muotoja perusteista lähtien, vaan pyrimme nopeuttamaan kartanlukua käyttämällä hyväksi aiempia kokemuksia.

Ikosaedrejä kääntelemällä en paremmaksi suunnistajaksi kehity. Kokemukset erilaisista maastoista, poikkeavista kartoista kehittävät käyrien ymmärtämistä eniten. Karttojen pyörittely kirjoituspöydällä auttaa eteenpäin, mutta oikeasti suunnistamaan voi oppia vain suunnistamalla. Kuinka muutenkaan.


Ei kommentteja    ::    Kommentoi