sprinttisuunnistaja

Tuomo Mäkelä

Seuraa minua Twitterissä: @tuomomakela
Alkusivu - Harjoittelu - Jutut - Keskustelu - Linkit

Enemmän ja kovempaa

[ mäksä :: 31.12.2005 ]

Tuntuu kuin siitä olisi vain hetki, kun marraskuun alussa ihmettelin, koskakohan lenkeillä uskaltaa oikeasta juosta. Nyt sitä ollaan jo vuoden vaihteessa ja vähitellen alkaa kone osoittaa merkkejä oikean suuntaisesta toiminnasta.

Koko marraskuu meni puhtaasti ulkoillessa. Sykkeet olivat ylhäällä, vaikken mitään edes yirttänyt. Oikeastaan syksyn parhaita päätöksiä oli olla yrittämättä mitään. Kaikkein eniten hajottaa se, kun kuvittelee pystyvänsä johonkin, mutta kerta toisensa jälkeen huomaa epäonnistuvansa. Nyt kun odotukset oli pultattu kiinni peruskallioon, niin siitä oli hyvä lähteä sätkimään.

Lihaksistossa jatkuva päänvaiva

Marraskuun lopulla alkoivat ensimmäiset valonpilkahdukset näkyä harjoitustunnelin päässä ja ajatukset harjoitustunneista alkoivat jälleen elää omaa elämäänsä. Onneksi pari kertaa ? ensin hiihtoleirillä ensimmäisen luisteluhiihtolenkin jälkeen ja sitten kotileirillä kahden lumihangessa juostun taitoharjoituksen jälkeen ? jouduin toteamaan, että ei vain pysty. Ongelma taisi molemmilla kerroilla olla loppukädessä se, että reidet väsyivät kohtuuttomasti.

Viime aikoina on taas ollut sellainen fiilis, ettei tämä pää ymmärrä voimaharjoittelusta mitään. Olen kuitenkin päättänyt olla vaivaamatta päätäni liikaa tällä ajatuksella, koska jotenkin tuntuu, että sillä ajatuksella on tapana kiertää sitä samaa ympyrää, jolla ei tunnu olevan edellytyksiä päätyä parempiin ratkaisuihin.

Käytännössä olen tehnyt ihan tavallista kuntopiiriä kohtuullisella sykkeellä, hieman painotuksia muutellen sen mukaan, mitkä lihakset tuntuvat tarvitsevan enemmän kuormitusta. Lisäksi olen yrittänyt loikkia silloin tällöin ja ajatuksena olisi lisätä tätä puuhaa kevättä kohden.

Mutta ongelmat eivät ole kulminoituneet voiman puuteeseen, vaan lihasten väsymiseen. Taas erään kerran asia löi konkreettisesti silmille, kun työsin kolmekymppiä alemmalla kynnyksellä. Vaikka sykkeet jatkuvasti nousivat, niin vauhdin nousu pysähtyi 80 minuutin kohdalla. Muuten jaksoin hyvin, mutta jalat olivat jotenkin puhki. Juoksusta katosi rentous ja rullaavuus. Ylämäetkin tuntuivat jyrkemmiltä. Tosin, ei mikään uusi ilmiö.

Se, mikä kuitenkin yllätti positiivisesti puhuttaessa kyseisestä juoksusta suhteessa omiin lihaksiini, oli lihasten kunto päivän ja kahden jälkeen harjoituksesta. Eivät ne miltään herkuilta tuntuneet, mutta vähemmän lyijyputkilta kuin aiemmin samassa tilanteessa. Tiedä häntä vaikuttiko asioiden kulkuun jotenkin se, että löin harjoituksen jälkeen jalkoihin kylmää vettä. Täytyy ehkä kokeilla toistekin, kun hyvillä neuvoilla on kysyntää.

Kovan harjoittelun osuutta ylöspäin

Kaiken kaikkiaan kyseinen harjoitus oli varsin positiivinen elämys. Pari viikkoa aiemmin, kun työntelin ensimmäistä tasavauhtista kovaa kynnysten välissä eli sellaiset vajaa 10 pykälää kovemmilla sykkeillä, niin vauhti oli kutakuinkin sama. Ja silloin oli kaiken lisäksi osui reitille kumpua huomattavasti vähemmän. Kuka sanoi, että harjoittelu tehoaa hitaasti?

Olen nyt muutaman kerran juossut kovaa vähän pidempään ja aavistuksen rauhallisemmin kuin aiemmin. Se olisi tarkoitus säilyttää tämän talven peruspakettina. Kestoa voisi kovaan tulla 50 minuuttia, mutta vauhti lähtisi reippaalta, pysyisi pitkään kynnysten puolivälissä ja vasta lopussa nousisi lähelle anaerobista kynnystä. Ehkä tässä olisi lääkettä siihen, että kovan juoksun prosentuaalinen osuus harjoittelusta nousisi paremmalle tasolle.

Tällä hetkellä kunto on ajankohtaan nähden hyvällä mallilla. Tänään piti testata, miltä eri kynnysalueet näyttävät, mutta harjoitus meni pahasti reisille. Jos hyvästä harjoituksesta tulee hyvä fiilis, niin tämän päiväisen kokemuksen perusteella voin kertoa, että asia todellakin toimii myös toisin päin. Kysymys ei ollut siitä, etteikö olisi kulkenut, vaan joku kääpä alkoi juosta kantapäillä. Kun muutenkin oli vaikeaa pitää tuulessa vauhtia kohdillaan, niin sen jälkeen homma lähti täysin käsistä. Kyllähän harjoituksesta jotain täsmällistäkin jäi käteen, mutta kokonaisuutena on vaikea sanoa muuta kuin, että kunto on parempi kuin vuosi sitten. Mutta sen olisin pystynyt sanomaan ilman tämän päiväistä ulkoilukin.

Töitä on vielä paljon edessä. Enemmän ja kovempaa kuin aiemmin, kuulostaa hyvältä reseptiltä. Annostelu aloitetaan huomenna, Inglesissä. Kamojen pakkaus on vielä vähän vaiheessa, mutta järki on jo kassissa ? kunpa sitä myös muistaisi käyttää. Ja vieroitusoireiden välttämiseksi on mahdollista, että hpk päivittyy myös leirillä. Kun vain harjoitusten ja kenties hullutusten välillä moiseen kerkiää.


Ei kommentteja    ::    Kommentoi