sprinttisuunnistaja

Tuomo Mäkelä

Seuraa minua Twitterissä: @tuomomakela
Alkusivu - Harjoittelu - Jutut - Keskustelu - Linkit

10 sekuntia per kilometri

[ mäksä :: 5.4.2006 ]

Kevätleirillä suunnistus sujui hyvin. Kenties paremmin kuin kertaakaan viime kaudella. Ainakin jos tarkastelee leiriä kokonaisuutena.

Vauhdikkaammissa harjoituksissa tuli virhettä keskimäärin vain 10 sekuntia per kilometri. Se on minulle vähän. Seuraavassa lyhyet selostukset kovien suunnistusharjoitusten sujumisesta.

[minuutin kämmi, 306kt] Spring Cupin normaalimatka oli hyvää toteutusta, kunnes loppulenkillä kiinniotettu Efimov siirtyi vetämään. 150 metriä ennen rastia olin hyvin kiinni ja katsoin, että Efimov vetää huonolla kulmalla. Sitten hän korjasi vähän ja ajattelin tilanteen olevan veturin hallussa. No, Efimov korjasi ehkä kaksi astetta kun olisi vaadittu 30. Minuutin koukku harmitti, kun yhteensä virhettä tuli vain kaksi minuuttia. Maalissa kärkeen. Se tuntui hyvältä.

[sikstynain, 303kt]Spring Cupin viestin toisella osuudella tein kaikki klassiset perusvirheet, jotka kilpailussa saattoi tehdä: Virhe ykkösellä, vaativimmalla hajontarastilla ja toiseksi viimeisellä. Mutta ei muuta. Kolmeen mainittuun kului 1.15. Taisivat muutkin tehdä vähän virhettä. Alkupuolen pitkän hajonnan jälkeen jouduin juoksemaan letkoja kiinni, mutta työ palkitiin lopun sisäkaarteella ja yleisörastilla kuulin olevani kärkiletkassa. Meitä oli siinä neljä ja muilla eri hajonta. En vetänyt hyvin, mutta muut kai oikeasti hieroivatkin. Kolmanneksi viimeisellä olin 15 sekuntia karussa ja sitten vedin herneen nenään. Kantapään kautta, sanotaan.

[tarjottiin tässä tarkempaakin tekemistä, 168kt]Itse leirillä juoksin pari harjoitusta vauhdikkaammin. Leirikisa juostiin Hiisin ja TuMen kanssa. Sujuvuus oli kohdillaan ja virhettäkin tuli vain 40 sekuntia. Sirmais oli nopeampi, muut häröilivät ja jäivät yllättävän paljon.

Sprinttiharjoitus tuli juostua vain reippaana, mutta ajatus oli kohdillaan. Ainoastaan yhdeltä rastilta lähdettäessä jäin pohtimaan ilmaleimauksen onnistumista ja keskittyminen katkesi. Tuloksena viiden sekunnin virhe.

[suppia ohjelmassa, 456kt]Samana iltana juostiin yöharjoitus yhteislähdöllä. Alussa tein pari pientä virhettä, mutta päädyttyäni suunnistamaan yksin alkoi suunnistus sujua. Lopussa sain hyvin juosseen Sunan kiinni ja onnistuin toteuttamaan viimeisen välin valintani sujuvammin. Virhettä 1.45.

[suota riitti, 309kt]Leirin päätteeksi lauantaina Tockarps IK kansallinen. Kymmenen minuuttia Löwegreniltä takkiin. Jalat aivan loppu. Keskisyke alemmalla kynnyksellä, 18 pykälää alempana kuin Spring Cupissa. Aika vaikea sanoa, kuinka paljon olisi hyvänä päivänä pystynyt juoskemaan kovempaa. Tämä oli kaikkineen leirin huonoin vauhdikas harjoitus. Virhettä tuli kolme minuuttia, vaikka periaatteessa suunnistus pysyi hanskassa. Virheet olivat lähinnä ihmettelyä ympyrässä, kun en jatkuvasti ymmärtänyt karttaa parhaalla mahdollisella tavalla. Ehkä keskittyminenkään ei ollut aina parasta. Toisaalta hävisin myös paljon reitinvalinnoissa, mutta en tällä kertaa laskenut niitä virheisiin, koska suuret erot eri valintojen nopeudessa johtuivat mielestäni suurimmaksi osaksi vaihtelevasta lumitilanteesta. Missään vaiheessa en löytänyt metodeita nopeimpien reitinvalintojen tekemiseen.

Tähän päälle tein puolen kymmentä kevyttä suunnistusharjoitusta. Niissä keskittyminen oli vaihtelevaa, enkä jaksanut juosta yhtäkään harjoitusta alusta loppuun täysillä keskittyen. Rastinotot tuli tehtyä liian usein vain periaatteella ympyrän keskelle. Väleillä tuli juostua liikaa kompassilla. Mutta näkisin, että näiden harjoitusten sujuminen oli kokonaisuuden kannalta vähemmän merkittävää.

Miksi virheitä tuli vähän?

Keskittyminen suunnistussuorituksissa tuntui paremmalta ja yhtäjaksoisemmalta kuin aiemmin. Jaksoin keskittyä hyvin myös helpommilla suunnistusosuuksilla (paitsi leirin päätöskilpailussa), eikä keskittymiseen tullut juurikaan herpaantumisia.

Juoksu kulki hyvin tai ainakin olin valmis hyväksymään sen vauhdin, jota kykenin ylläpitämään ilman ylimääräisiä tuskasteluita tai yrityksiä juosta väkisin kovempaa. Ajatukset olivat keskittyneenä olennaiseen.

Alusta maastoissa oli hyvä ja eteneminen suhteellisen vaivatonta. Tämä mahdollisti kartanluvun myös vauhdissa, sikäli kun kartat eivät olleet liian yksityiskohtaisia suhteessa mittakaavaan.

Maastotyyppi ei ollut suunnistussuorituksissa kaikkein vaativin tai ainakin minun suunnistustekniikalleni se sopi.

Taktiikka suunnistaessa oli oikea. En yrittänyt missään vaiheessa tehdä mitään, mitä en uskonut varmasti osaavani ja uskalsin pelata tarvittaessa rastinottoja varmanpäälle, vaikka tiesin häviäväni niissä lyhyellä aikavälillä. Uskalsin tehdä myös reitinvalintoja suunnistustaidon ehdoilla.


Ei kommentteja    ::    Kommentoi