sprinttisuunnistaja

Tuomo Mäkelä

Seuraa minua Twitterissä: @tuomomakela
Alkusivu - Harjoittelu - Jutut - Keskustelu - Linkit

Tiomila all night long

[ mäksä :: 3.5.2006 ]

Tehdään heti alkuun yksi asia selväksi: En ollut tullut Tiomilaan suunnistamaan.

Kisaturistit ovat kohtuullisen hyviä extrapoloimaan. Kun Täpsä siirtyi omalle hajonnalleen toisen hajontarastin ja neljän minuutin aikatappion kanssa, kuulosti leirissä hetken maailmanlopulta. Minä puolestani keskityin ensisijaisesti muiden taustalla tulevien joukkueiden nimiin ja totesin, ettei vielä kannata panikoida vetovastuuseen joutumisesta. Loppuosuus tuli hyvin ja Juri hoiti hommansa vielä paremmin. Pääsin pitkälle yölle kolme ja puoli minuuttia kärjen jälkeen hyvin letkoissa.

Itseasiassa koko vaihto tapahtui itseltä hieman yllättäen, enkä juuri ehtinyt skoutata, keitä maastoon lähti samaan aikaan. K-viitoituksella päättelin edellä karkaavien selkien vauhdista, niiden juoksevan samaa osuutta.

Kakkoselle tultaessa olinpaikan ollessa oman arvion mukaan kohtuullisen lähellä ympyrän keskipistettä huomasin rastilipun vasemmalla puolellani. Letka edellä juoksi sujuvasti ohi, mutta päätin tarkistaa koodin. Totesin leimaamisen tarpeelliseksi. Jatkoin letkan perään ja seuraavalla sähkölinjalla vajaa kymmenen miestä alkoi availla karttojaan. Mm. Ivar Haugen, Anders Nordberg, Tore Sandvik luin väliajoista.

Tien alituksen jälkeen löysin itselleni nopeasti uusia kavereita, joiden selkien arvelin olleen osasyyllisinä edelliseen tapahtumasarjaan. En tuntenut miehistä kuin S-P Fincken, jonka kehonkieli puhui vahvasti tiekierron puolesta. Edellä mustapaitainen kaveri alkoi kuitenkin määrätietoisesti toteuttaa suoraa valintaa ja lähdin perään. Totesin, että kukaan, joka ei pidä itseään todellisena yösuunnistuspäällikkönä, ei lähde pitkälle yölle vartavasten mustassa paidassa. Pari rastia myöhemmin tajusin kyseessä olevan Lakasen Janin. Luulin itsekin maastoa hieman parempikulkuiseksi, mitä se oikeasti olikaan, enkä arvannut, että kierto olisi ollut parempi valinta. Etenkin takaletkoista Tölkkö, Noponen ja Lauri tempoivat ympäri hyvää kyytiä, mutta heillä taisikin olla hitusen kiire letkoihin.

Letkojen yhdistyttyä perämiehenä

Muutama väli meni hyvin Lakasen hallinoimassa pienessä porukassa, mutta seiskalla tuli jo minuutin virhe ja takajoukkojen valot alkoivat vilkkua peräpeilissä. Kymppivälillä joukot lopullisesti yhdistivät voimansa puolentoista minuutin virheeseen.

Vedin pitkää yötä Xenoinilla, jota olin koettanut vain kerran aikaisemmin, Kevätyönviestissä. Vaikken väliurheilusta ole koskaan perustanutkaan, olisi laitteistotestausta voinut toteuttaa huolellisemminkin. Nyt valaisinosa oli liian löysällä, eikä se pysynyt oikeassa kulmassa. Sain korjata asentoa noin neljäsataa kertaa matkan aikana, kun jokaisen selvemmän tärähdyksen jälkeen valo osoitti suoraan maahan. Voin kertoa, että touhu saattoi jossain kohdassa aavituksen sapettaa. Lisäksi noin keskimäärin valo oli väärässä kulmassa ja häikäisi karttaa katsoessa. Saattaa olla, että jossain kohdissa minimoin ongelmia maksomoimalla vilkaisuvälin pituutta. Mutta kuten todettua, en ollut tullut Tiomilaan suunnistamaan.

Seuraavalla välillä letkat ottivat hieman eri reitinvalintoja ja vaikka tulin hyvin Lakasen ja Laurin jalanjälkiä, jäin rastikahinassa jälkeen. Seuraavalla välillä jouduin kävelemäänkin, kun tiheikössä oli ruuhkaa. Kolmetoista oli televisiorasti ja juotavaa kolatessani tajusin olevani kutakuinkin reilun 20 miehen letkan viimeisenä. Eroa letkan kärjessä temponeeseen Lakaseen oli kertynyt 30 sekuntia ja pienelle karkumatkalle livahtaneeseen Sandvikiin 50 sekuntia. Seuraavan välin suolla totesin erot itsekin. Melko paljoltahan se tuntui.

Loppu asemia parannelleen

Oma logiikkani sanoi, että olisi olemassa mahdollisuus, että pitkällä yöllä erehdyttäisiin vielä juoksemaan tosissaan. Koska en tuntenut ympärillä juosseista kavereista ketään, epäilin, että tässä leirissä olisi syytä valita puolensa, koska kaikki eivät tulisi kestämään yhdessä loppuun asti. Valitettavasti vain maasto ja osittain letkan vauhti alkoivat olla sellaisia, että mahdollisuudet ohituskaistan käyttöön ilman välivaltaa olivat melko olemattomat. Pitkällä välillä tultaessa kohti alitusta tarjottiin loppuun tietä ja polkua, jolloin sijoituksen muuttaminen muodostui yksinkertaisemmaksi. Juoksin välille pohjat ja rastilla olin jo kutakuinkin letkan puolivälissä.

Juoksupätkää tarjoiltiinkin sitten melko pitkään. Kärki saatiin lopulta kiinni ja kymmenkunta miestä karisi pois roikkumasta. Vauhdikkaamman osuuden loppupuolella liian väkevät tarjotut juomat aiheuttivat matkan ensimmäiset ongelmat, kun urheilujuoma ei tahtonut imeytyä. Sain pistoksen ja siirryin säästöliekille antamalla kolme metriä mutkienoikomis- ja vauhdintasaussiimaa.

Loppulenkin vaativammalla suunnistusosuudella letka hieman kasaantui, kun aivan samanlaiseen vauhdinpitoon ei kärjessä kyetty. Sykkeetkin laskivat ja lopussa tuntui taas löytyvän hyvin vaihteita. Viimeisellä pidemmällä välillä ennen lopun rastinottoa totesin, että loppurata on niin helppo, ettei tässä voida enää pummata. Taittelin pelkät koodit eteen ja aloin juosta kohti kauimpana loistavaa valoa. Neljänneksi ehdin. Ei se vaikealta tuntunut, mutta ilmeisesti oli ihan hyvin.

TracTrac:n seuranta (ihan hieno, jos vielä karsisivat datan kohdilleen)

Tiomilan tulokset ja väliajat (gemensamma kontroller + passerartider on lyömätön ykkösfeature)


Ei kommentteja    ::    Kommentoi