sprinttisuunnistaja

Tuomo Mäkelä

Seuraa minua Twitterissä: @tuomomakela
Alkusivu - Harjoittelu - Jutut - Keskustelu - Linkit

Erilainen Jukola

[ mäksä :: 19.6.2006 ]

"Kaikki pummaavat ihan törkeesti. Loppu."

Seisoin kalliokumpareen päällä jyrkkäpiirteisen mäen päällystän pohjoisosassa. Naisia oli joka puolella. Osa heistä juoksi määrätietoisesti mäkeä alas kohti alarinteeseen sijoitettua hajontarastia tai tien takana sijainnutta televisiorastia, kuten pitikin, mutta moni katseli epäröiden vuorotellen karttaa, maastoa ja muita kilpailijoita.

Kärki juoksi toista osuutta, mutta ensimmäisen osuuden juoksijoita oli seassa vielä paljon. Annoin virvellä varoitustietoja kärkijoukkueista. Mäessä oli neljä hajontarastia ja kilpailijat tulivat paikalle varsin laajalla säteellä. Valtteri seisoi mäen toisella laidalla ja poimi kilpailijat, joita en nähnyt.

Välillä varoitimme jonkin joukkueen, joka kuitenkin häntä koipien välissä palasi mäkeen etsimään omaa hajontarastiaan. Fiilistelin virveen, kun joku juoksi 180 astetta väärään suuntaan. Sosiaali- ja terveysministeriö ei ollut antamassa ohjeita suolan annostelusta. Sitten Maco sanoi, että kuumuuden takia kuvaa ei saada ulos ja varottamisen voi lopettaa. Tuntui kuin kartta olisi viety kädestä kesken kilpailusuorituksen.

Kierrot hyviä

Jukola-projekti alkoi kohdallani viime kesänä, kun olin muutaman kerran koejuoksemassa tulevia Jukola-ratoja. Poliittisen vastuun ihanneaikojen arviointivirheistä jätän muiden harteille. Vastoin liikkuneita huhuja, emme me niihin ihanneaikoihin päässeet. Silloin heinä oli pitkää, eikä metsässä ollut uran uraa.

Enemmän koejuoksuissa tuli tietoa siitä, mistä välejä kannaisi juosta: Naisten ankkuriosuuden 295-297 oikealta ympäri, miesten alkuosuuksien 95-114 vasemmalta ympäri, kutososuuden 65-75 oikealta ympäri. Suurin osa taisi kuitenkin polkea suoraan. Mutta kuten sanottua, silloin kesä oli pidemmällä ja polut tallomatta.

Viikkoa ennen kisoja kävin rykäisemässä nelososuuden. Pintakaasulla 56 minuuttiin. Odotin, että olisin päässyt lähemmäs ihanneaikaa, mutta asiaa mietittyäni totesin, että rajussa maastossa mäkiin tosissaan iskemällä olisi mahdollista ottaa minuutteja pois enemmän kuin helppokulkuisessa maastossa. Tässä kohdassa lähelle päästiinkin, vaikka ei aivan kiinni.

Perjantaina juoksimme Mädin kanssa pitkän yön kevyesti. Silti lopun mäissä hapotti. Mädi iski pariin nousuun ja selkä karkasi vauhdilla. Eroja olisi mahdollista tehdä hyvällä jalalla. Samoin pitkillä väleillä onnistuneella valinnalla ja sujuvalla toteutuksella. Sanoin, että jos joku haluaa legendaksi, niin viikonloppuna voisi ilmoittautua.

Naisten viesti ratkesi aikaisessa vaiheessa

Naisten viestissä oli hauska olla metsässä hommissa. Paikka oli vaativa ja neljän eri hajonnan rypäs aiheutti monelle päänvaivaa. Etenkin kahdella ensimmäisellä osuudella myös kärjessä tehtiin paljon virheitä. Taaempana tulevat joukkueet löivät tasaiseen tahtiin viisaita päitään yhteen, jotta selviäisivät pois helteestä.

Avausosuudella monet ennakkosuosikit antoivat odotetusti paljon tasoitusta ja odotin, että viestistä voisi kehkeytyä mielenkiintoinen kamppailu. Toisella osuudella kuitenkin Ulricehamns OK:n Martina Fritschy nosti joukkueen jo toiseksi ja loppu osoittautui muodollisuudeksi. Kahdella viimeisellä osuudella pummattiin vähemmän. No, rysäytti eräskin ankkuri meidän silmiemme alla kolmen ja puolen minuutin pummin, mutta samanlaiseen hehkutukseen ei enää ollut aihetta.

Kovat miehet lopussa

"Nyt rapisee, mutta ei näy... ensimmäiset valot näkyvät... tunnistamaton joukkue ja Halden... se on kakkosjoukkue..."

Ensin joukkueita tuli siisteissä jonoissa. Ne pudottivat suoraan rasteille, ottivat leiman ja jatkoivat vauhdilla rinnettä alas. Vähitellen jonoja oli enemmän. Joukkueet tulivat laajassa rintamassa kohti ensimmäistä hajontaa. Rasteilta kuului enemmän puhetta. Jonoja alkoi muodostua myös hajontojen välille. Jukolan viesti oli alkanut.

Todellisuudessa kilpailu oli alkanut jo paljon aiemmin. Viimeistään siinä vaiheessa, kun Haldenin juoksujärjestys ilmestyi julkiseksi Internetiin, oli kilpailu jo käynnissä. Seitsemän nimeä ja yksinkertainen sanoma: Kolme osuutta tulemme mukana, sitten karkaamme. Haldenista tehtiin kertaheitolla ennakkosuosikki.

Muut huippujoukkueet pihtasivat juoksujärjestyksiään pidempään. Vasta lauantaiaamuna paljastui, että Kalevan Rasti ja Vaajakoski lähtivät yksinkertaisesti lyömään Haldenille kovan kovaa vasten. Parhaat miehet olivat lopussa. Nelososuus ei ollut enää väliosuus. Heikoimmat miehet olivat kaikilla joukkueilla kahdella ensimmäisellä osuudella.

Olin jossain määrin yllättynyt. Jos koska niin nyt olisi ollut mahdollisuus karata kolmella ensimmäisellä osuudella kauas. Kysymys ei olisi perinteisistä minuutti sinne, toinen tänne eroista, vaan joku voisi karata pitkällä yöllä vaikka viisi minuuttia. Ei se tietystikään olisi helppoa, mutta täysin mahdollista.

Toisaalta, vaikka maasto mahdollisti tavanomaista suurempien erojen syntymisen, se tarkoitti myös sitä, että erojen säilyttäminen olisi vaikeaa. Terä oli viime vuonna päässyt pitkällä yöllä karkuun tullakseen kiinniajetuksi heti seuraavalla. Toisaalta Kalevan Rastin kahdessa viimeisessä voitossa merkittäviä palasia olivat Pipon huippujuoksut viidennellä. Ehkä nämä tarinat olivat vielä kaikkien muistissa. Joukkueet miettivät, miten paljon heidän miehet häviäisivät Sandvikille ja Huovilalle neljännellä ja viidennellä osuudella, eivätkä uskaltaneet ajatella, kuinka paljon he voisivat saada kolmella ensimmäisellä revittyä eroa.

Alkuosuuksilla

Viesti alkoi juuri kuten toivoa saattoi. Pakka alkoi levitä heti toisella väliaikarastilla. Novikov ja Alvestad olivat karussa, pieniä numeroita varoitettiin vielä minuutteja kärjen takaa. Enismmäisessä vaihdossa sadas joukkue oli jo 12 minuuttia kärkeä perässä. Erot kasvoivat vauhdilla, vaikka kärkikaksikkokaan ei kulkenut virheittä.

Toisella osuudella Tala eteni vakuuttavasti yksin kärjessä koko osuuden, mutta takana tilanne heilui. Kärkijoukkueet yrittivät painaa avauksessa syntyneitä eroja kasaan. Osa onnistui paremmin, toiset huonommin.

Kolmannella osuudella minulla oli väärä hajontarasti tarkkailtavana. Touko raportoi hajontaryppään pohjoisosasta, kuinka Noponen lähestyi rastia, mutta kaarsi sivuun. Maco vahvisti keskuksesta monitoreiden äärestä, että nyt pummataan. Takaa-ajajat saapuivat mäkeen samalla, kun Noponen palasi kierrokselta. Online kertoi, että Tölkkö ja Noponen olivat pienessä karussa. Halden 6 ja puoli minuuttia perässä.

Mutta draama oli vasta aluillaan. Ajattelin, että kokeneet yömiehet voisivat polkea eroa seuraaviin, mutta mitä vielä. Maco antoi seuraavaan väliaikapaikkaan tietoja. Tölkkö ja Noponen olivat "puoli kilometriä sivussa". Tilanne oli päälaellaan. Kärkijoukkueet juoksivat ilman seurantaa ja kuka tahansa voisi saapua seuraavaan varoitukseen kärjessä. Legendan asemaa todella tarjottiin, mutta kukaan ei ollut väittänyt, että sen ottaminen olisi helppoa. Seuraavalla väliajalla kärjessä oli Bortnik, sitä seuraavalla Mikkola ja viimeisellä Rost. Ja kaikki olivat yksin. Harva osasi juosta suoraan.

Noborn juoksi kolmannella kuusi minuuttia kärkeä kiinni. Wingstedt ja Huovila toisella ja kolmannella olisivat voineet juosta niin kauas, että muut olisivat katsoneet aikaerot kalenterista. Vaikka ennakkosuosikit olivat kaukana kärjen takana, Kalevan Rasti +6.44, Halden SK +8.23 ja Vaajakosken Terä +13.26, ei kärkikään ollut edennyt puhtaasti. Malung oli varmasti tehnyt yöllä kymmenen minuuttia virhettä, mikä on paljon enemmän kuin kärkijoukkue yleensä. Eikä juoksemassa ollut edes maajoukkuetason kavereita.

Vehkalahti kesti loppuun asti

Loppuviestin juoni oli hyvin yksinkertainen. Pitkän yön jälkeen kärjessä olleista kakkoskategorian joukkueista Vehkalahti onnistui pääsemään karkuun ja Kalevan Rasti sekä Halden yrittivät imeä eroa kiinni. Takaa-ajajat lähestyivät, mutta mitä pidemmälle ankkuriosuus eteni, sitä selvemmältä alkoi näyttää, että Föhr saisi tuuletella Jukolan viestin voittoa. Lopulta edes toiseksi viimeisen hermopummi ei estänyt tämän toteutumista.

Voitosta puhuttaessa Vehkalahden nimen olivat monet haudanneet Lauensteinin jäätyä pois viestistä. Heidän taktiikkansa oli hyvin lähellä ennakkosuosikkien taktiikkaa: Parhaat miehet olivat lopussa, mutta aiempien näyttöjen perusteella Lehto avauksessa ja Liuha pitkällä yöllä olivat paremmassa kunnossa kuin Weckman neljännellä. Tosin Vehkalahdella miehiä oli roolitettu enemmän kuin muissa joukkueissa. Liuhan onnistuminen kolmannella oli ensiarvoisen tärkeää Vehkalahden suorituksessa. Kenties yhtä tärkeää kuin Karlssonin, Axelssonin, Tölkön ja Noposen virheet.

Ensi vuonna taas juoksemaan

Seurasin viestiä läpi yön maastossa, missä olin joka osuudella kahdella eri rastilla. Sinänsä live-draamaa oli vähemmän, koska rastit olivat helpohkoja, eikä yleistä sekoilua Venlojen viestin tapaan päässyt vierestä seuraamaan. Vaihteeksi oli mielenkiintoista seurata viestiä alusta loppuun. Kun on itse juoksemassa, oma suoritus ja oman joukkueen edesottamukset vievät pääosan huomiosta, eikä draaman kaarta osaa tarkkailla samalla tavalla.

Ehkä mielenkiintoisin tilanne syntyi kolmannella osuudella, kun eräs joukkue tuli sujuvasti ykköselle. Hän tarkisti koodin ja avasi karttaa. Perässä tuli Stora Tunan Pavlo Ushkvarok, joka leimasi ja oli jatkamassa matkaa, kunnes rastille ensin tullut kaveri keksi, että oman sijainnin helpoiten saa selville kaverin kartasta. Ukrainan poika pysyi kovana, eikä pienessä käsirysyssä kartasta herunut palaa kaverille.

Monta kertaa metsässä mietin, etenkin kun kuulin Noposen ja Tölkön pummaavan isosti, kuinka hauska olisi olla maastossa yrittämässä.

Ensi vuonna taas. Loppu.


Kommentoi


heh heh, no ens vuonna sitte...mutta kuitenkin eiköhän sun 'jukolapummit' tuu jonkun muun 'selässä' XD

lilbaboon - 6.7.2006 klo 3.39


Mädiä jatkaakseni, en ihan tarkkaan muista miten meni, mutta kuitenkin.

Mäksä
- Kuiskailua
Maco
- Voi vittu nyt loppuu se kuiskiminen ei siit saa mitään selvää

1. - 22.6.2006 klo 23.31


Ja edelleen yksi rv-poiminta: 3. ensimmäisen osuuden hajontaväleillä 121:ltä eteenpäin suurin osa juoksi reittipiirrosten mukaan enemmän tai vähemmän oikealta, nekin jotka lähtivät vasemmalle kaarsivat jo ensimmäisessä alamäessä oikealle ja väistivät viivan vasemmalla puolella olleen hakatun mäen oikealta puolelta. Tällä välillä hajonta vaikutti reitinvalintaan, mutta etenkin vasemmanpuoleiselle rastille (48) hieman vasemmalta kaartava hakkuumäen ylittävä valinta näyttää nopeimmalta.

No, käytti sitä sentään joku, aloituksen sankari Stig Alvestad, Wing OK ja hän oli välin nopein (reitti löytyy härvelistä). Muilla osuuksilla ilmeisesti pojat haistelivat uria, kenties katselivat selkiä, eivätkä tätä valintaa käyttäneet. Ja olivathan ne pystyvihreät rinteet ja soinen notko melkoista skeidaa, jos sinne ei uraa muodostunut. Mutta silti, myöhemmillä osuuksilla, valmiilla urilla, kaikki jäivät vähintään 15 sekuntia Alvestadin noteerauksesta. Respect!

mäksä - 21.6.2006 klo 9.28


Niin ja jos näistä reitinvalinnoista vielä, niin se ankkuriosuuden pitkäväli oli nopein hieman oikealta. Novikov ja Jonasson olivat nopeimmat ja heidän viivansa parhaat (alku suoraan tien risteykseen ja loppu maatilalta suoraan rastille kuten Föhr), mutta välin alun olisi voinut juosta myös Näsmanin alulla (suoraviivaisemmin tielle). Thierryn letkan valinta oli paperilla selvästi huonompi, mutta heidät pelastivat osittain aikaisempien osuuksien urat välit keskivaiheilla. Tietysti pelimies oli katsonut tractracista ne valmiiksi ja tiesi reitinvalintoja tehdessään, missä ne kulkevat... Kokonaan oikealta ympäri oli noin minuutin optimia hitaampia. TracTrac:ista voi seurailla miten välejä on juostu.

mäksä - 20.6.2006 klo 13.51


mainitaan vielä miesten kolmen ensimmäisen osuuden hajontaväli 121-70, oli koejuoksuissa nopein oikealta ympäri.

sitä selostusta, siitä kun se eräs nimeltä nyt mainitsemattoman joukkueen juoksija yritti repiä karttaa Ushvarokin kädestä, oli kyllä hauska kuunnella virven välityksellä. samoin kun niitä pummi tarinoita.

Erästä keskustelua lainatakseni:
Maco:
Mäksä, näkyykö Deltaa, KR:ää?
Touko:
"Noponen on nyt täällä mun rastilla, ja lähtee ihan väärään suuntaan"
Maco:
"Delta ja KR on puoli kilsaa sivussa"

mädi - 20.6.2006 klo 11.12