sprinttisuunnistaja

Tuomo Mäkelä

Seuraa minua Twitterissä: @tuomomakela
Alkusivu - Harjoittelu - Jutut - Keskustelu - Linkit

Etelän leiri Portugalissa

[ mäksä :: 1.3.2007 ]

Olin taannoin leirillä Portugalissa. Johtuen kevään koulustressistä, jäi leiri viikon mittaiseksi. Viikko on talven etelän leiriksi varsin lyhyt aika, mutta parempi kuin ei mitään. Fyysisen harjoittelun kannalta ei viikossa paljoa ehdi tekemään, mutta taitoharjoitteluun leiri antoi hyvän potkun.

Pakko myöntää, että taitopuoli oli koto-Suomessa ennen leiriä hyllyn päällä pölyttymässä. Lentokoneessa ehdin avata ensimmäistä kertaa Orienteering Todayn syysedition ja hakemaan siitä fiiliksiä suliin suunnistusmaastoihin.

Olosuhteet leirillä olivat hyvät. Tarjolla oli hyviä harjoitusratoja, hyvillä kartoilla. Maastot olivat suhteellisen helpot hyvän näkyvyyden ja maaston muotojen selkeyden takia, mutta kuitenkin riittävän suunnistuksellisia kehittävän taitoharjoittelun toteuttamiseen. Maaston hyvän juostavuuden ansiosta taitoharjoittelua oli mahdollista tehdä runsaasti huolimatta vähäisistä maastojuoksupohjista.

Tein viikon aikana, tai kuudessa harjoituspäivässä, seitsemän taitoharjoitusta ja juoksin yhden kilpailun. Omaan suunnistukseeni en ollut täysin tyytyväinen. Ilmaisu kertoo yhtä paljon kuin kaikki aika kivat ja ihan mukavat yhteensä. Ehkä on perusteltua purkaa suunnistuskokemuksiani pienempiin osiin.

Parannettavaa joka sektorilla

Rastityöskentely oli koko leirin rauhallista ja suunnitelmat tuli katsottua pääosin huolellisesti. Toimintaa tässä suhteessa pystyisi jopa nopeuttamaan, mutta tässä vaiheessa vuotta lienee hidas rastityöskentely pieni paha hosumisen rinnalla. Kuitenkin lähtökulmissa oli luvattoman usein ongelmia. En oikein tiedä, mistä ongelma johtui, mutta tässä suhteessa rutiineihin on kiinnitettävä huomiota.

Rastiväleillä en tehnyt suuria virheitä, mutta sujuvuuteen ja täsmällisyyteen jäi paljon kehitettävää. Kun maastossa näkyvyys oli hyvä ja korkeuserot pieniä, olisi välejä pitänyt kyetä juoksemaan lähempänä rastiväliviivaa. En kyennyt painamaan suunnistusta riittävän eteen, jotta viivoista olisi tullut suorempia.

Toinen ongelma rastiväleillä tai suunnistuksessa yleensä oli siinä, etten hahmottanut käyrien suuntia. Maastot olivat hieman suppa-harju-tyylisiä ja koin paikoin erittäin vaikeaksi ymmärtää, mihin suuntaan muodot menevät. Ilmeisesti suppamaastojen karttoja olisi syytä katsella ihan kirjoituspöydällä, jotta hahmottaisin muodot nopeammin.

Rastinotot harjoituksissa olivat melko helppoja. Suurimmat aikatappiot kirjattiin silloin, kun punainen rastinauha sattui olemaan puun väärällä puolella tai rastipisteen epämääräisyydestä johtuen sitä en heti huomannut. Kuitenkin rastinotoissa pienipiirteisissä kohdissa olisi vaadittu enemmän täsmällisyyttä. Tämä ongelma konkretisoitui leirin päättäneessä kilpailussa.

12 minuuttia Thierrylle

Osallistuin Portugal O-meetingin toiseen osakilpailuun, joka samalla oli WRE. Kilpailu juostiin lähes kauttaaltaan avoimessa ja kivikkoisessa maastossa noin tuhannen metrin korkeudessa. Avoimuudesta huolimatta maasto oli erittäin mielenkiintoinen ja haastava. Olin 24. ja hävisin 12 minuuttia Thierrylle. Jotta en täysin menettäisi uskoani uraani suunnistusamatöörinä, otan oikeudekseni hieman selitellä.

Kilpailumaasto poikkesi huomattavasti harjoitusmaastoista, enkä ollut täysin vastaavassa maastossa juossut ikinä. Tästä johtuen kilpailutaktiikassa ja omassa suunnistustyylissä oli paljon hiomista. Myös reitinvalinnoissa tein virheitä, kun en osannut arvioida maaston juostavuutta kartalta.

Toisaalta en osannut juosta kivikkoisessa maastossa. Olen juossut talvella maastossa vain vähän, enkä huonopohjaisessa maastossa ollenkaan. Juoksutekniikassa tämäntyyppisessä maastossa olisi hiottavaa. Tämä näkyi kivikkoisimmissa maastonkohdissa, joissa jäin keskimääräistä enemmän nopeimmille sekä alamäissä, joissa syke laski tavanomaista enemmän.

Kolmanneksi, vaikka uskottelinkin itselleni kilpailun olevan minulle tärkeä välietappi, helmikuun alun harmit olivat nakertaneet itseluottamustani omaan suorituskykyyni, enkä ollut henkisesti erityisen hyvin valmistautunut kilpailuun. Puolimatkaan asti jaksoin olla nöyrä, mutta sitten keskittyminen herpaantui, enkä saanut sitä enää kunnolla takaisin. Ehkä osittain luulin jo ymmärtäneeni maaston vaatimukset, mutta toteutus ei tätä arviota tukenut.

Ja neljänneksi Thierry oli joka suhteessa noin kolme puoli pykälää parempi. Tein virhettä reilut viisi minuuttia. Se on liikaa.

Seuraavana etappina Spring Cup

Kokonaisuutena leiri oli onnistunut. Kai sitä olisi turha odottaa, että suunnistus sujuisi tauon jälkeen moitteetta. Viime vuoden etelän leirillä olivat heilahtelut hyvän ja huonon päivän välillä vieläkin suuremmat ja juoksemani kilpailu meni silloin täysin penkin alle. Tietysti virheisiin vaikuttavat myös suunnistuksen olosuhteet, maaston vaativuus etunenässä, joten täsmällistä vertailua leirien välillä on vaikea tehdä.

Taitoharjoittelu sai kaipaamansa alkusysäyksen. Leirin aikana oli suorituksissa havaittavissa selkeää kehittymistä ja leirin jälkeen uusia ajatuksia omasta suunnistustekniikasta on kummunnut vielä paljon lisää. Valitettavasti lienevät mahdollisuudet taitoharjoittelun toteuttamiseen maastossa vähissä ennen Spring Cupia ja kevätleiriä.

Mutta lyhyellä aikavälillä ei se tekniikka, vaan suorituksen hallinta. Spring Cupiin on mukava lähteä kokeilemaan.


Kommentoi


Etkö sä nyt mitään osaa kirjottaa... "mihin suuntaa muodot menevät" Hei Haloo...

kieli poliisi - 2.3.2007 klo 23.55