Tomou Makelele ja Mr McSca

[ mäksä :: 25.8.2007 ]

Muistan kuinka poljin toissa syksynä askolalaista peltoa rennolla askeleella, turhia puristamatta. Virhettä oli tullut hieman. Hieman liikaa, mutta ajattelin silti, että kevyt askel vie minut finaaliin.

Jos loppusuoran varressa seissyt huoltaja olisi tehnyt merkintänsä papereihinsa huolella, olisi hän saattanut naurahtaa. Kenties hän olisi tulkinnut kevyen askeleeni luovutukseksi: tavoitteet on taidettu siirtää jo huomiseen viestiin.

Eroa kertyi SM-pikamatkan karsinnan kärkeen kaksi minuuttia. Jotta haaveita SM-mitaleista olisi saanut elätellä vielä iltapäivään, olisi sijoituksen pitänyt puolittua, samoin eron kärkeen. Ei mitenkään ennenkuulumatonta, poikkeuksellista tai tavatonta.

Maanantaina kaksi minuuttia olisi ollut hyvä. Kaksi minuuttia maailman huipuille, kaksi minuuttia Suomen huipuille, samapa tuo, finaalissa oltaisiin oltu. Ja missä finaalissa? MM-finaalissa.

On tavattoman typerää alkaa suunnistajaksi Suomessa. Miksei sitä nuorena innostunut vaikka ohjaskelkkailusta. Ainakin puusta katsottuna näyttää, että siinä touhussa Suomen kärkeen sijoittuminen olisi hivenen helpompaa. Toisaalta, epäilen vahvasti, että tämäkin lajivalinta olisi saattanut jumittaa minut mestaruuskilpailuissa Suomen tasolle. Tuskin muussa lajissa kuin suunnistuksessa MM-kilpailuihin pääsee ilman mitään näyttöjä.

Yhtä kaikki. Osallistukoot kaikki maat MM-kilpailuihin. En oikeastaan halua kritisoida.

Silti en voi olla haikailematta, jos sitä itsekin joskus pääsisi viivalle. Pienen maan edustajana se olisi helpompaa, tai käytännössä itsestään selvää. Suunnistusmaailma näyttäisi varsin toiselta. Kauden päätavoitteen voisi hyvissä ajoissa asettaa ja kuntohuipun ajoittaa MM-kilpailuihin. Talven pakkasissa pitkillä lenkeillä voisi fiiliksiä hakea MM-kilpailujen helteestä.

Nyt saan etsiä fiilekseni mikkeliläisestä korpikuusikosta. En halua edes ajatella. Miksei äitini voi olla somali? Ajatella mikä etuoikeus on pakolaisten jälkikasvulla? Ja missä nyt on Amnesty, kun maailma sitä tarvitsee?

Kelpaisi minulle hollantilainenkin. Jonn Are Myhrenin kommentit saavat minut hymyilemään aina uudestaan: "Tänä vuonna valitsin juosta Hollannille, mutta jos uskon, että pystyn olemaan koko ensi vuoden Norjan maajoukkueessa, valitsen todennäköisesti Norjan." Oi maamme Hollanti... Mutta turha minun on kritisoida. Toimisin todennäköisesti täsmälleen samoin. Ja mikä viileä rehellisyys. Pitäisi melkein lisätä idoleihin.

Kenties joudun hiljaa mielessäni nielemään kommenttini sukututkimuksen idioottimaisuudesta. Jos minulta sittenkin löytyisi Afrikkalainen esi-isä Tomou Makelele tai ehkä sukuni on aikoinaan haarautunut irlantilaisesta McScan suvusta.

Tuskin. Kai se on vain tyydyttävä Suomi-pojan kohtaloon ja osattava nauttia niistä ohikiitävistä hetkistä, kun kotimaisissa kisoissa pystyy alistamaan MM-edustajaa - joka sekin sitten menee ja kuin kiusallaan putoaa MM-finaalista. En anna ikinä anteeksi.

Kommentoi

Miksei äitini voi olla somali? lol
Ehkäpä kenties joku islamisti-taistelija voisi adoptoida sinut Afrikan sarveen :)
Tsemiä syksyn karkeloihin, olet kova luu!

Apukäyrä - 30.8.2007 klo 8.58

...Espanjassa ei tarttis hakea fiiliksiä niistä kisakaupunkien helteistäkään ;-).

Maailman kolme kovinta estekisaa:
1. Kenian armeijan mestaruuskisat
2. Kenian MM/Olympiakrsinnat
3. MM/Olympiafinaali

pauke - 27.8.2007 klo 13.43

Mutta onhan yleisurheilussa karsintarajat. Monissa lajeissa jaetaan paikkoja MM-kilpailuihin esim. maailmancupin perusteella. Mutta kun rupeaa miettimään, niin onhan niitäkin lajeja, joissa kisoihin pääsee ihan kuka vaan.

Niin Espanjaan.. hmmm...

mäksä - 26.8.2007 klo 9.47

Voithan sä aina muuttaa vaikka Espanjaan, siellä saa kaksoiskansalaisuuden aika nopeasti (parissa-kolmessa vuodessa) Ronaldinhokin just sai Espanjan passin.
Siellä on kaikenlisäksi lämmin.

Suomalainen suunnistaja, Amerikkalainen pikajuoksija, Etiopialainen kympin menijä.

Uusimmassa urheilulehdessä oli muuten aiheesta juttu. Jos joka matkalle/lajiin yu:ssa pääsis vain 24 parasta.

James, taas - 26.8.2007 klo 9.01

"Tuskin muussa lajissa kuin suunnistuksessa MM-kilpailuihin pääsee ilman mitään näyttöjä."


Et oo visiin koskaan kattonu yleisurheilun mm-kisoja, niitä alkueriä tai karsintoja. Tai mäkihypyn. Tai jääkiekon mm-kisoja, jos mennään joukkueurheilun puolelle.
Aika hiljasta olis ollu esim. Holmenin pääsy mm-maratonille, ilman maksimi maapaikkoja.

Kyllä se tilanne on sama kaikissa lajeissa... valitettavasti (ainakin meidän suomalaisten suunnistajien kannalta).

james - 26.8.2007 klo 8.55