sprinttisuunnistaja

Tuomo Mäkelä

Seuraa minua Twitterissä: @tuomomakela
Alkusivu - Harjoittelu - Jutut - Keskustelu - Linkit

Sarjassamme epäkiitollisia sijoituksia

[ mäksä :: 10.9.2007 ]

Karsinta meni ihan hyvin. Se lienee riittävän epämääräinen ilmaus kuvaamaan suoritusta. Tavoitteena oli juosta rauhallisesti, virheittä, eikä aivan sata lasissa. Alku meni suunnitelmien mukaan, mutta lopussa ote herpaantui. Pientä virhettä tuli jatkuvasti. Olin kuitenkin ryhmässäni viides ja jatkopaikka tuli turvallisella parin minuutin marginaalilla.

Olin kaikessa yrittänyt sanoa itselleni, että finaaliin lähtisin rauhassa ja ottaisin sen sijoituksen, mikä sieltä olisi sitten otettavissa. En osannut kuitenkaan sulkea mielestäni ajatusta plaketista. En oikeasti osannut perustella, miksi tyytyisin tavoittelemaan varmaa suoritusta ja ehkä sijoitusta kaksikymmentä. Tai osasin. Siksi, että se takasi parhaat mahdollisuudet plakettisijoituksiin.

Karsinnan jälkeen illalla oloni oli epävarma. En ollut mielestäni juossut karsintaa täysillä, mutta sykkeet olivat olleet pilvissä. Ne olivat koholla vielä illallakin. Toisaalta Muukkosen ja Lehdon neljä minuuttia nopeammat ajat tuntuivat kovilta. En kuitenkaan jaksanut uskoa, että hekään olisivat karsintaa elämä pelissä juosseet. Olin myös hävinnyt Timo Joensuulle, jota en varsinaisesti pitänyt juuri minään.

Finaalin taktiikkaa miettiessäni sain luvattua itselleni, että lähden kilpailuun rauhassa. Lupasin suunnistaa tarkasti rasteille, tehdä reitinvalinnat huolella ja pidättäytyä turhasta puskemisesta.

* * * *

Lähtöviitoituksella satoi vettä ja tuuli. Olin lähtöpaikalla kohmeessa ja kellon piipattua silmät vain vuosivat, enkä tahtonut saada kartasta mitään selvää. Ykkönen löytyi kuitenkin hyvin. Kakkoselle oli heti haastava reitinvalinta. Kun suora valinta näytti kohtuulliselta, en huomannut vasenta reittiä. Enemmän katsoin rastinottoa oikealta. Emmin loppuvälin valintaa koko matkan ja lopulta kuviorajalla päätin kääntää ylös. Arvelin, etten häviä paljoa nousussa ja toisaalta en osannut arvioida vihreän järvenlaidan juostavuutta. Otin välillä vajaan minuutin takkiin ja olin vasta pakan puolivälissä. Rauhallinen aloitus?

Seuraavat välit sujuivat hyvin. Vitosen rastinotossa tein kuitenkin oravanpolkuvirheen. Tulin varmasti notkoa kohti rastia ja juuri kun olin kääntämässä rastille näin oikealla pari isoa kiveä, joista päätin varmistaa sijaintini. Ainoa kivi kartassa löytyi hieman ylempää ja katsoin, että minun on syytä jatkaa alaspäin. Se minun kiveni olikin jyrkänne ja se rastin kohdalla ollut louhikko pettyi nätisti rastiympyrän viivaan. Kun jyrkänteet edessä alkoivat paistaa, käännyin ympäri ja jouduin nöyrästi katsomaan rastia loivasti yläviistoon.

Kutosella sain Salmenojan kiinni ja siitä intoutuneena poljin seiskalle pohjat ja nostin itseni kymppisakkiin. Kasille vedin huonolla viivalla, mutta muuten suunnistus sujui mielestäni hyvin aina yhdelletoista saakka. Ehkä kympille olisi loppuvälin voinut juosta suoraviivaisemmin. Kahdelletoista päätin hakea kiertoa oikealta, mutta en miettinyt välin loppua kunnolla. Juoksin isoa ässää, mikä ei todellakaan kannattanut. Kolmelletoista taas juoksin mielestäni välin kohtuullisen hyvin, mutta tein ympyrässä puolen minuutin virheen. Jäin silti taas luvattoman paljon.

Neljältätoista käännyttiin takaisin. Pitkälle välille viidelletoista katsoin oikein, etteivät suuret kierrot kannata, kun suoraankin pääsee melko hyvin. Halusin kuitenkin alkumatkan loivaan nousuun ajouran alle ja päätin juosta alun hieman vasemmalta. Järven kierrosta en tiedä, mutta muuten väli sujui hyvin. Heti kuudelletoista lähdettäessä sain kuusi minuuttia eteen lähteneen Sorviston selän näkyviin. Riemastuin taas ja juoksin pohjat. Tuntui, että voimia oli vielä hyvin jäljellä, joten päätin aloittaa loppuvedon. Se alkoikin mainiosti, kun löysin itseni kiertämästä mäkeä väärältä puolelta.

Kahdeksantoista väli oli selkeä ratkaisuväli. Suora valinta näytti rajulta. Sen verran jaloissa painoi, etten kaivannut isoa penkkaa enkä raskasta pohjaa. Arvelin, että suora valinta olisi nopein, mutta ei välttämättä minulle. Valitsin kierron vasemmalta. Se kiersi paljon, mutta haistelin, että järven rannasta ja mäen laidasta saattaisi joku eläimen polku löytyä. Sellaista ei löytynyt. Lopun rinne oli uuvuttavaa risukkoa. Lopuksi vielä koukkasin vähän rastia. Hävisin nopeimmille miltei kaksi minuuttia.

Sorvisto oli kiertänyt välin oikealta. Hän leimasi hieman ennen rastilla. Tajusin, ettei kiertoni ollut kannattanut. Seuraavassa nousussa tossu painoi. Yritin puristaa, mutta lopulta tein vielä toiseksi viimeiselle puolen minuutin virheen.

* * * *

Maalissa menin kärkeen. Olin tyytyväinen, hieman yllättynyt. 23 oli vielä maastossa ja vain yhdeksän saisi mennä ohi. Verrytellessä mietin, että tiukkaa tulee. Liian tiukkaa. Yhdestoista sija oli se, mitä kenties vähiten toivoin.

Jos Jörgen Wickholm toteaa, että maasto oli kuin hänelle tehty, niin ei se minun kannaltani kuulosta hyvältä. En minä ole tällaisissa maastoissa oikein koskaan pärjännyt, toki melko vähän myös kilpaillut. Tosin, olisi maastoon saanut kannaltani ikävämmänkin radan. Nyt nousua ei kuitenkaan ollut hakemalla haettu ja rastipisteetkin olivat mukavan selkeitä.

Maastossa huomasin hyvin, että maastotyypin tuntemus oli melko heikkoa. En osannut arvioida eri maastonkohtien kulkukelpoisuutta. Mieleni teki juosta varsinaissuomalaisittain mäen päällystöjä pitkin, mutta pakotin itseni notkoihin ja mäkien laitoihin. Paikoin tuntui, ettei kartalta ollut edes mahdollista arvioida kulkukelpoisuutta aukottomasti. Kai aina karttaa täytyy lukea rivien välistä, mutta tässä kilpailussa pienet urat nopeuttivat etenemistä usein selvästi. Osa tosin taisi olla kilpailussa syntyneitä tai vahvistuneita.

Plaketti olisi kilpailusta ollut otettavissa. Eroa kymmenenteen jäi reilu minuutti, mutta tein lähes neljä minuuttia virhettä. Eniten harmittaa se, että puolet virheistäni tuli viimeisellä kolmella kilometrillä. Yritin tehdä pään sijasta tulosta jaloilla, eikä se onnistunut taaskaan.

Olen suoritukseeni kohtuullisen tyytyväinen. Huonomminkin olisi voinut mennä. Jos yhdestoista sija harmittaa, se harmittaa vain siksi, että kymmenes jäi kovin lähelle. Ehkä pitää vain myöntää, etten ollut vielä plaketin arvoinen.

Kilpailusivut ja Reittihärveli.


Kommentoi


Puskista se tuli. Sunnuntai-iltapäivällä karsintatappio tuntui jo huomattavasti ymmärrettävämmältä.

Ja timojoensuun yösilmä. Ainakaan SM-yössä 2004 se ei ollut kohdillaan. Minä näin. Se pummasi. Suunnisti melkein yhtä huonosti kuin minä. Kaamia hehkutus jo silloin.

mäksä - 30.9.2007 klo 10.08


Arvostan sinua kovasti Tuomo Mäkelä. Ihmettelen kuitenkin kovasti lausumaasi Timo Joensuusta. Kaikella kunnioituksella, et voi aliarvioida toista, jolla on ollut ja tulee olemaan samat edellytykset kuin sinulla tähden lentoni. Koita ymmärtää, että maailma on täynnä tuomo mäkelöitä, muttei yön timo joensuita.

mixi.pallunki - 29.9.2007 klo 21.15


Kyllä se laikka vielä tippuu. Mukavan suoraa puhetta.. X:)

Timpe - 13.9.2007 klo 12.29