Viime syksyn kausianalyysissa muotoilin nyt jo kuluneen kauden tavoitteekseni "juurtua pitkän matkan kilpailujen tulosluettelojen kymmenen parhaan joukkoon." Kun kolmesta pitkän matkan kilpailusta paras sijoitus on kahdesti otettu yhdestoista tila, ei tavoitteen voi hyvällä tahdollakaan sanoa toteutuneen.
Jäin kuitenkin miettimään asiaa. Jos olisin ollut kahdesti kymmenes, olisinko silloin juurtunut kymmenen parhaan joukkoon? Toisaalta listalla olisi edelleen ollut keskeytys, joka tietysti hieman himmensi kuvaa. Olisiko juurtuminen kymmenen joukkoon vaatinut sitten kaikissa starteissa sijoittumista kymmenen parhaan joukkoon? Jos olisin voittanut kaksi kisaa ja ollut kolmannessa yhdestoista, olisiko tavoitteeni jäänyt jälleen täyttymättä?
En oikeastaan keksinyt, miten minun pitäisi tulkita omaa muotoiluani. Koska olin muotoilun kuitenkin itse luonut, otin oikeudekseni myös itse määritellä, miten lauserakennetta kuuluu tulkita. Kymmenen joukkoon juurtuminen olisi tulkintani mukaan tarkoittanut, että olisin ollut kauden kymmenen parhaan pitkän matkan suunnistajan joukossa.
Aiheutin itselleni lisää ongelmia. Miten mittaisin omaa tasoani kaudella? Meillä on sitä varten ranki, joka antaa sijakseni 21, mutta se ei kerro mitään siitä, kuinka hyvä olen eri matkoilla. Tarvittiin siis uusi lista, enkä toisaalta nähnyt mitään syytä, miksen sellaista olisi luonut.
Oikeita kilpailuja, joiden perusteella pääsarjojen kärkeä voi laittaa järjestykseen, ovat katsastukset ja SM-kilpailut. Tällä kaudella pitkällä matkalla juostiin kolme katsastusta ja SM-pitkä. Kun kilpailuja on vähän, ei rankityyppinen ratkaisu kilpailijoiden järjestämiseen toimi, vaan tilanteeseen sopii paremmin cup-muotoinen pistelaskumenetelmä. Pisteytin sijoitukset hiihtolajien cupeista tutulla menetelmällä sadasta pisteestä alaspäin siten, että 30. saa yhden pisteen ja huomioin neljästä lähdöstä kolme, koska harva kuitenkaan edes juoksi kaikkia kilpailuja.
Olin listalla vasta 19. Pisteitä minulla oli 48, kun kymmenen joukkoon olisi vaadittu noin sata pistettä. Lienee perusteltua laskea, että Haldin olisi joka tapauksessa minua parempi, mikäli olisi kilpaillut Suomessa useammin, mutta toisaalta Novikovin voinee sivuuttaa tarkastelusta. Olisihan niitä ulkomaalaisia enemmänkin, jotka mahtuisivat edelleni, mutta he eivät ole kilpailleet Suomessa. Ulkomaalaisten sijoitukset riippuvat enemmän heidän kilpailujen määrästään kuin heidän osaamisestaan. Toisaalta ulkomaalaiset eivät myöskään kamppaile edustuspaikoista.
Kolme yhdettätoista sijaa, eikä kolme kymmenettäkään sijaa olisi nostanut minua kymmenen parhaan joukkoon. Kolme kahdeksatta sijaa olisi riittänyt. Kainuussa kahdeksanteen sijaan jäi matkaa 52 sekuntia, SM-pitkillä 1.39. Ei kovin paljoa loppujen lopuksi. Toisaalta sen yhden keskeyttämisen muuttaminen kahdeksanneksi sijaksi olisi vaatinut jo hieman enemmän.
Jos minun olisi pitänyt tehdä vastaava kahdella startilla, olisi se vaatinut kaksi viidettä sijaa. SM-pitkillä viidenteen sijaan jäi matkaa 3.14 ja Kainuussa 3.36. Vaikka kahdesti olinkin yhdestoista pitkän matkan kilpailuissa ja varsin lähellä kymmenen parhaan joukkoon mahtumista, oli kymmenen parhaan joukkoon mahtuminen koko kautta ajatellen jo huomattavasti kauempana.
Tein samanlaiset listat myös keskimatkalta ja sprintistä. Keskimatkalta valitsin kilpailuiksi Silja-rastit, Prisma-rastit, Kainuun keskimatkan ja SM-keskimatkan, sprintissä PM-katsastus, MC-katsastus ja MM-katsastus sprintit ja SM-sprintin.
Keskimatkalla pääsin vain kerran kolmenkymmenen joukkoon ja sijoitukseni oli 43. Noin pienillä pisteillä sijoitus ei kerro mitään - joukossa ynnä muut.
Sprinttilistalla olin sen sijaan kahdeksas. Sprintti oli kaudella paras matkani, kuten se rehellisesti sanottuna on ollut aiemminkin. Olen pystynyt sprintissä tasaisimmin hyviin suorituksiin. Tänä vuonna sain sprintistä myös kaksi parasta tulosta: MC-katsastus sprintin seitsemännen ja MM-katsastus sprintin kuudennen sijan.
Vaikka sprintti onkin paras matkani, olen asettanut joka vuosi päätavoitteekseni menestyä pitkällä matkalla. Osaltaan olen myös arvostanut enemmän hyviä sijoituksiani pitkällä matkalla kuin sprintissä. Toisinaan mietin, pohjautuuko oma tavoitteenasetteluni pelkästään siihen, että uskon pitkällä matkalla menestymisen olevan yleisesti jalompaa ja arvokkaampaa. Tulisiko minun siirtää henkistä ja harjoituksellista painopistettä enemmän sprintin suuntaan?
Pisteet matkoittain [xls]
Joo, en tarkoittanutkaan sitä. Tarkoitin, että jokainen voi itse tahollaan laskeskella näitä erilaisia listoja haluamallaan pistelaskusysteemillä, kun se on suhteellisen yksinkertaista. Ei niiden tilastojen ja laskelmien tekeminen tietääkseni ole Mäksän velvollisuus...
pauke - 26.10.2007 klo 7.54
Niin... ei kai tässä mitään mullistavaa ole yritetty "kehittää". Lähinnä sovellettu olemassa olevaa itseä askarruttaneen "ongelman" ratkaisemiseksi.
mäksä - 25.10.2007 klo 16.54
Mihin mäksää tarvitaan näitä tilastoja tekemään? Jos jotakuta asia niin paljon kiinnostaa, niin exeli vaan auki ja sinne lukuja sisään. Ei tuo mäksän "kehittämä" laskukaava nyt niin uusi ja mullistava, saati ylivoimaisen vaikea ole.
Lasketaan pisteet mieluummin formulatyylillä, niin ei tule niin pitkiä listoja.
pauke - 25.10.2007 klo 16.30
Toki
mäksä - 18.10.2007 klo 16.31
No ainakin voisit tehdä samanlaisen viimeisen kymmenen vuoden ajalta!
hampurilainen - 18.10.2007 klo 9.23
Kehuista huolimatta lupaan korkeintaan olla lupaamatta mitään.
mäksä - 17.10.2007 klo 21.56
Perhanan mielenkiintoinen laskusysteemi! Lupaatko tehdä samanlaisen ensi vuonnakin?
Matti - 17.10.2007 klo 20.41
Kyllähän eteenpäin mentiin, mutta se lienee tarkoitettu kirjoitettavaksi vasta varsinaiseen kausianalyysiin. Tässä vain yritin laajemmin katsella omaa tasoa kauden aikana.
mäksä - 11.10.2007 klo 19.37
Ansiokasta pohdintaa. Etkö joka tapauksessa voisi antaa itsellesi kausiarvosanan "eteenpäin mentiin"?
Sprintti vs. pitkä. Ei kai sille mitään voi, että pitkällä matkalla menestymistä pidetään yleisesti arvokkaampana. Pitkä matka on lähempänä suunnistuksen alkuperäistä luonnetta yksinäisenä raastavana metsäseikkailuna kuin hätäiset lähiösprintit.
Matkan pituudellahan ei sinänsä tarvitsisi olla mitään tekemistä yleisen arvostuksen kanssa, arvostaahan ainakin suuri yleisö suunnilleen yhtä paljon 100, 1500 ja 10000 metrin olympiavoittajia.
Suunnistuksessa on vain tämä "lajin alkuperäinen luonne" ja pitkän matkan seikkailumaisuus.
Sprintit ovat ihan hyvä juttu, mutta kyllä minäkin kuninkuusmatkaa eniten arvostan.
Että nyt sitten vaan ammentamaan sprinttimenestyksestä sitä, mikä rakentaa pohjaa pitkän matkan (entistä paremmalle) menestykselle.
Sinullahan on kuitenkin fyysisiä resursseja kympin joukkoon ja pidemmälle. Taitoa ja ennen kaikkea suoritusvarmuutta ei ole helppo, mutta kuitenkin täysin mahdollista kehittää.
Jonkinlaisen henkilökohtaisen kallonkutistajan "palkkaaminen" voisi olla kova veto.
Nelonen - 11.10.2007 klo 14.12