Tuomo Mäkelä

Suunnistustekniikkaa suoraviivaistamassa

Olen perinteisesti arvioinut omaa suunnistuksellista osaamistani virheiden perusteella. Sillä kuinka paljon niitä on tullut niin määrällisesti kuin ajallisestikin. Tällöin suunnistustaidon kehittyminen linkittyy suoraan virheiden vähenemiseen. Osittain virheiden käyttö mittarina on johtunut siitä, että olen tehnyt virheitä varsin paljon ja niitä karsimalla on paikkaa tulosluettelossa pystynyt hilaamaan mukavasti ylöspäin. Toisaalta virheet ovat kaikkein yksinkertaisin suunnistustaidon mittari.

Virheiden vähentäminen on teoriassa yksinkertaista. Jos rastivälillä pysähtyy riittävän monta kertaa, vaikka vain lyhyeksi aikaa ja lukemalla kaikki yksityiskohdat pysyy koko ajan täsmällisesti kartalla, on virheen mahdollisuus minimaalinen. Ongelmana vain on, että tämä on varsin hidasta. Virheiden vähentämiseen perustuva suunnistusharjoittelu usein kuitenkin perustuu parempaan kartalla pysymiseen. Yritetään oppia lukemaan ja ymmärtämään karttaa paremmin sekä yritetään oppia pysähtymään oikeissa kohdissa.

* * * *

Suunnistan paljon maasto edellä. Ennakoin vain suurimmat kohteet. Nekin luen varsin karkeasti ja saan varmistaa kohteita vielä kartasta uudelleen. Minun täytyy varmistaa etenemistäni usein, sillä muuten saatan helposti pudota kartalta, ajautua sivuun tai tehdä helpon virheen.

Maasto edellä -suunnistaminen on hidasta. Luen maastosta usein pistemäisiä kohteita tai kohteiden yhdistelmiä. Vältän lukemasta tulkinnanvaraisia kohteita, joista on vaikea yksiselitteisesti tietää, miten kartoittaja on ne kartalle kuvannut. Valitut kohteet riippuvat maastosta, koska eri maastotyypeissä eri kohteet erottuvat toisia selkeämmin. Kuitenkaan aina ei maastosta poimimaani kohdetta ole esitetty selkeästi kartalla tai en vain löydä sille vastinetta.

Maasto edellä -suunnistuksessa valitut kohteet ovat usein lähellä. Kun kohteet on lukenut kartalta, on jo kohdalla. Kohteet ovat usein myös pistemäisiä, eikä niitä pysty hyödyntämään yksittäistä kontaktia pidempään suunnistuksen apuna. Suunnistettaessa maasto edellä suunnistus pyörii usein jaloissa.

Kartta edellä luetut kohteet poikkeavat täysin maasto edellä luetuista. Pääasiallisesti ennakoin kartalta suuria kohteita, jotka usein myös näkyvät kauas. Kohteita pystyy myös usein hyödyntämään pidemmän matkaa. Suunnistettaessa paljon maasto edellä, joudutaan lukemaan tarpeettoman paljon karttaa ja kartanluvun hyötysuhde on huono.

* * * *

Uskon siihen, että jos suunnistajana haluaa kehittyä, sen täytyy tapahtua talvella. Kesällä, joka väliin on tungettu kissanristiäisiä ja niiden välissä on vaikeaa ehtiä todella muokkaamaan omaa suunnistustaan. Kysymys on enemmänkin hienosäädöstä ja oman tekniikan hiomisesta kilpailuvauhtiin. Toki, tälläkin tuloksia saadaan aikaan.

Asetin syksyllä talven taitoharjoitteluun kaksi päätavoitetta: kompassin käytön ja suunnassa kulun kehittäminen sekä käyrien ymmärtämisen parantaminen. En tiedä, kuinka paljon olen omien tavoitteideni mukaan harjoittelua toteuttanut. Kovin usein on vain tullut tartuttua niihin harjoituksiin, joita eteen on laitettu, eikä lähdetty sooloilemaan omien päämäärien mukaan. Olen kuitenkin pyrkinyt pitämään tavoitteeni mielessäni taitoharjoittelua tehdessäni.

Kompassiharjoittelun perusajatuksena on ollut se, että paremmalla suunnan käytöllä pysyisin kapeammalla sektorilla ja osuisin haluamiini kohteisiin tarkemmin. Näin ollen kun oma mahdollinen sijaintini olisi pienemmällä alueella, olisi itsensä paikallistaminen helpompaa, ennakoitujen kohteiden havainnoiminen helpompaa ja eteneminen sujuvampaa. Toisaalta, jos pystyisin paremmin luottamaan siihen, että kulkisin maastossa täsmällisesti oikeaan suuntaan, tarvitsisi minun vähemmän varmistaa omaa etenemistäni.

Käyrien paremmalla ymmärtämisellä pyrin oppimaan nopeammin ymmärtämään ja pelkistämään monimuotoisia alueita sekä kartasta että maastosta. Tämän toivon ensisijaisesti helpottavan ennakointi-havainnointi prosessia. Jos kartta- ja maastokuva olisivat tarkempia, olisi niiden sovittaminen yhteen helpompaa ja suunnistus vaatisi vähemmän maaston kautta tapahtuvaa varmistelua.

* * * *

Molemmat harjoittelun tavoitteet tähtäävät suunnistussuorituksen sujuvuuden parantamiseen. Jos pystyn kehittämään sekä suunnan käytön täsmällisyyttä että käyrien ymmärtämistä, voisin saada suunnistustekniikkaani yksinkertaistettua. Minun tarvitsisi varmistaa etenemistäni vähemmän maastosta, joten minun täytyisi käyttää vähemmän aikaa itse suunnistukseen.

Hiljaa mielessäni haluaisin uskoa, että suunnistustekniikkaani muuttamalla voisin myös pystyä vähentämään virhemääriä, mutta en halua asettaa tavoitteita sinne saakka. Toisaalta voi hyvin olla, että taitoharjoitteluni ei juuri edes vaikuta sujuvuuteen, vaan pelkästään saan sillä vähennettyä virheitä.

Joka tapauksessa tavoitteeni on, että ensi keväänä suunnistaisin sujuvammin kuin koskaan ennen. Tämä edellyttää, että saan oikeasti muutettua omaa suunnistustekniikkaani ja omaksuttua uusia toimintamalleja. En usko, että sekään tulee olemaan liian helppoa.

Kommentoi

Rupee sprintteriks...

ensimmäinen samanlainen - 2.1.2008 klo 20.25

Jos MSperman matti koivisto tähtää PM kisoihin, olikseny 09, ja Marko vp. tähtää fränkin oppipojaksi niin kyllähän sunki täytyis päästä ainaki ens kesän MC kiertueelle Sälenin tuntureille kun kovimmat hanut palauttelee vielä MM banketin ryyppäämisestä.

Suomipaitaa voi jo sovitella. - 26.12.2007 klo 20.18