sprinttisuunnistaja

Tuomo Mäkelä

Seuraa minua Twitterissä: @tuomomakela
Alkusivu - Harjoittelu - Jutut - Keskustelu - Linkit

Nautintoa etsimässä

[ mäksä :: 13.1.2003 ]

Viime viikolla alkoi harjoittelumotivaatio rakoilla. Lenkillä ei ollut enää hauskaa. Eikä kysymys ollut yhdestä lenkistä, vaan ongelma vaivasi koko viikon. Sählyharjoitukset ja Kupittaan vetoharjoitus olivat ainoat harjoitukset, jotka teki mielellään ja joista nautti.

Joka lenkillä ei voi olla hauskaa, aina välillä on pakko tehdä asioita, jotka eivät huvita, mutta harjoittelusta pitää osata nauttia. Onnistumiset kilpailuissa eivät motivoi riittävästi harjoitteluun. Nautintoa on saatava jatkuvasti myös muualta.

Minua harjoittelussa kiehtoo itseni kehittäminen. On hienoa huomata, kuinka harjoittelu on tuonut tuloksia ja kunto kohentunut. Toisaalta ajattelutavan kääntöpuoli on se, että toisinaan harjoitteleminen harmittaa vähemmän kuin sen laiminlyöminen. Jos en ole harjoitellut kunnolla, niin saan morkkiksen ja yritän keksiä tekosyitä laiskuuteen.

On sinänsä mielenkiintoista, että yleensä helpoimpien harjoitusten tekeminen on kaikkein raskainta. Tunnin kevyt juoksulenkki tuntuu huonona päivänä ikuisuudelta. Sen sijaan kovat harjoitukset sujuvat kuin itsestään, jos vain kulku on hyvä. Yleensähän harjoittelu rytmitetään siten, että kovia juostessa on palautunut ja juoksu kulkee. ?Kivusta nautintoon on matkaa / pelottavan vähän ? jos edes sitäkään?, laulaa apulanta ja on oikeassa. Hyvänä päivänä on rasituksesta syntynyttä pahaa oloa vaikeaa erottaa nautinnosta. Huonona päivänä tätä ongelmaa ei ole.

Nyt huono harjoittelumotivaatio johtuu pienestä turhautumisesta. Jo pidemmän aikaa on harjoittelussa on ollut pientä kitkaa. Harjoittelu ei ole sujunut suunnitelmien mukaan ja painotukset ovat pielessä. Milloin on ollut flunssa, milloin on pitänyt pelätä jalkojen puolesta, milloin on ollut liikaa pakkasta. Viime lauantaina pohje tuli kipeäksi. Juokseminen oli kivuliasta, mutta fiksuna kaverina puristin hampaat yhteen ja jatkoin reenin loppuun. Sunnuntaina hiihtäessä pohje ei juuri vaivannut, vaikka olikin yhä arka. Tänä aamuna täytenä yllätyksenä koko ongelma on poissa. Olisikohan valoa näkyvissä ikkunassa.

Tällä viikolla olen päättänyt nauttia reenaamisesta. Nyt onkin kevyempi viikko, joten siihen on oiva mahdollisuus. Lauantaina testataan kunto testijuoksussa ja seuraavalla viikolla lyödään kovaa.


Ei kommentteja    ::    Kommentoi