sprinttisuunnistaja

Tuomo Mäkelä

Seuraa minua Twitterissä: @tuomomakela
Alkusivu - Harjoittelu - Jutut - Keskustelu - Linkit

Oppi tarttuu hitaasti

[ mäksä :: 20.2.2008 ]

Vedän kaksi tuntia kompassi lapasessa ja kartta taskussa. Otan rasteilla suunnat ja tarkistan tarvittavat muodot. Yhden käyrän muotojen kanssa olen ajoittain hukassa, mutta yhteistyö kompassin kanssa toimii. Mäet tulevat vastaan idioottivarmasti. Mitä sillä kartalla edes tekee väleillä? Suoraan ladotaan kuitenkin.

Seuraavana päivänä en kikkaile. Pidän kartan lapasessa ja annan jalkojen laulaa sen, mitä puristamatta irtoaa. Otan taas käyrän muodoilla parit koukut, mutta tänään kompassikin tuntuu näyttävän Norjaan. Lähden rasteilta muutamaan otteeseen pahasti soiroon. Aivan kuin en osaisi.

Se on toki eri leikki asetella suuntaa rauhassa ja ampua sitten menemään kuin kääntää rastilta lennosta uuteen kulmaan. Kaikesta huolimatta oikean suunnan pitäisi täsmentyä nopeammin. Ei pitäisi ehtiä juosta sataa viittäkymmentä metriä karkeasti sivuun ennen korjausliikettä.

Vuosi toisensa jälkeen kulkee samaa rataa. Suunnistusharjoituksia voi yrittää tehdä miten paljon ? tai miten vähän ? tahansa, mutta hyvin vähän tuntuu tarttuvan itse suoritukseen.

En silti ole luovuttanut. Olen tahkonnut suunnistusharjoituksia siinä toivossa, jos jotain kuitenkin tarttuisi. Kompassi ja käyrät ovat toimineet harjoituksissa avainsanoina.

Kuitenkin, kun suunnistusharjoituksissa rauhassa etenee, lienee turha odottaa opitun suoraan siirtyvän kilpailuvauhtiseen suunnistukseen. Olen yhä vakuuttuneempi siitä, että kovavauhtiset suunnistusharjoitukset ovat erityisen tärkeässä roolissa, kun jotain uutta haluaa todella omaksua. Aion kuitenkin keväällä pitää pääosan suorituksista lyhyinä. Niin lyhyinä, että keskittyminen varmiasti pitää lähdöstä maaliin, eikä idioottimaisia lähtökulmavirheitä pääse syntymään. Virheisiin laakeilla yhden käyrän muodoilla, se tuskin kuitenkaan vaikuttaa. Niitä en vain tajua. Vielä.


Ei kommentteja    ::    Kommentoi