sprinttisuunnistaja

Tuomo Mäkelä

Seuraa minua Twitterissä: @tuomomakela
Alkusivu - Harjoittelu - Jutut - Keskustelu - Linkit

Käyrät, näkyvyys ja alusta

[ mäksä :: 16.8.2008 ]

Luulen, että pystyn kaupunkisprinttiosaamiseni pohjalta kohtuullisesti perustelemaan sen, miksi en osaa oikeasti suunnistaa. Ongelmat kulminoituvat suunnistuksen kolmeen elementtiin: käyriin, näkyvyyteen ja alustaan.

Käyrät

Metsäsuunnistuksessa käyrät ovat tärkeintä luettavaa. Kaupunkisprinteissä luetaan kaikkea paitsi käyriä. Valinnoissa jotain niistä täytyy ymmärtää. Käyrien ymmärtämisessä - tulkinnan nopeudessa ja sopeutumisessa erilaisiin kartoitustyyleihin - on varmasti parantamista.

Käyriä on mahdotonta kuvata absoluuttisesti, joten käyrien lukeminen vaatii aina tulkintaa. En tiedä, tekevätkö käyristä vaikeita käyrät itse, vai niiden vaatima tulkinta. Sprinttisuunnistuksen tärkeimpiä kohteita luettaessa tarvitaan tulkintaa usein marginaalisesti. Pystyn sprintissä lukemaan rataa valmiiksi pidemmälle, koska muodostamani kuva on tarkempi, eikä minun tarvitse varmistaa maaston ja kartan yhteneväisyyttä yhtä paljon.

Näkyvyys

Sprinttisuunnistuksessa luetaan kohteita usein tiheämmällä tahdilla kuin metsäsuunnistuksessa. Yhdistettynä hyvään näkyvyyteen seuraava luettava kohde on sprinttisuunnistuksessa usein näkyvissä. Jos seuraava kohde ei näy, juostaan yleensä tietä tai polkua pitkin.

Metsäsuunnistuksessa joudutaan useammin tilanteeseen, jossa juostaan suunnistusajatuksen kannalta valkoista metsää pitkin ja vain odotetaan seuraavaa kohdetta. Tällöin tarvitaan täsmällinen suunta. Suunnan käytössä on parannettavaa.

Alusta

Kaupunkisprinteissä alusta on pääosin hyvä. Edetä pystyy sinne, minne on aikomuskin ja karttaa pystyy lukemaan usein vauhtia hidastamatta.

Metsässä tilanne ei ole yhtä helppo. Puut ja pensaat tuppaavat usein olemaan edessä, eikä absoluuttisen suoraan ole mahdollista juosta. Mitä tiheämpi metsä, sitä vaikeampaa on juosta suoraan. Ja sitä huonommin yleensä suunnistan.

Metsässä myös kartanluku on vaikeampaa. Katse pyörii enemmän jaloissa etsien sopivaa pohjaa seuraavalle askeleelle ja lähimaatossa luoden tulevaa mikroreitinvalintaa. Vaikka näennäisesti aikaa kartanlukuun olisikin, on vartalo usein huonossa tasapainossa ja kartanlukuhetket jäävät lyhyiksi. Uskottelen itselleni, että voin lukea karttaa vauhtia hidastamatta, vaikka usein järkevintä olisi pysähtyä ja antaa kartalle rauhassa aikaa.

Enemmän pysähdyksiä

Olen miettinyt viime aikoina paljon kartanlukuni rytmittämistä. Luen karttaa liian vähän. Minun pitäisi lukea karttaa useammin ja pidemmin sykäyksin. Kaupunkisprinteissä, missä alusta on hyvä, se on mahdollista ilman jarruttelua. Metsäsuunnistuksessa riittävä kartanluku vaatisi minulta pysähdyksiä. Vauhdissa en osaa antaa itselleni riittävän pitkiä hetkiä kartan hahmottamiseen.

Välttämättä kysymys ei ole siitä, ettenkö ymmärtäisi karttaa tai käyriä. Annan vain itselleni liian vähän aikaa kartanlukuun ja suunnistan puutteellisella karttakuvalla eteenpäin.

En tiedä, johtuuko se puutteellisesta kartanluvusta, mutta minulla on usein huono käsitys maastosta kokonaisuutena. Käsitykseni maastosta muodostuu enemmänkin paloista, joita pitkin etenen. Jos jälkikäteen piirrän olennaiset kohteet tyhjälle kartalle, ovat kohteiden suhteet usein pielessä, vaikka kohteet itse osaisinkin kuvata tarkasti. Sprintissä tällä ei ole merkitystä, koska suunnistus usein kulkee kirjaimellisesti kohteelta kohteelle tai pitkin määriteltyjä kulku-uria.

Kokonaisuuden hahmottamisessa olennainen asia on suunta. Sisäinen kompassini ei ole kovin tarkka. Kun yksi kohde on ohitettu, minulla ei ole täsmällistä käsitystä siitä, missä seuraavan pitäisi olla. Jos edessä näkyy useita kumpareita, joudun aina tarkkaan katsomaan, mikä niistä on oikea. Mitä enemmän maastossa joutuu hakemaan hyvää kulku-uraa, sitä vaikeampaa suunnistus minulle on. Minulle ei tulisi mieleenkään lähteä kilpailuun ilman kompassia.

Erityisen suurissa vaikeuksissa olen aina maastoissa, joissa pitäisi tehdä kaartavia reitinvalintoja. Samoin kulmat ilman kiinnekohtia tuottavat usein ongelmia.

Lähden syksyyn sillä mielellä, että annan kartanluvulle sen vaatiman ajan, vaikka se tarkoittaakin paljon pysähdyksiä. Virheitä sen pitäisi vähentää. Saa nähdä, mitä tulokset sanovat. Ensimmäisten vastauksien pitäisi löytyä taululta jo tänään.


Kommentoi


Taitokansio löytyy Internet Archivesta jotakuinkin täydellisenä: http://web.archive.org/web/*/http://www.suunnistus.net/taitokansio/

jaromir - 8.9.2008 klo 14.51


Valitettavasti suunnistuksen taitokansion kehittäjä Pekka Nahi vaihtoi kesällä maalliset suunnistusmaastot hieman toisenlaisiin maisemiin. En ota kantaa, suunnitteleeko Pekka taitoharjoituksia nykyään Luciferille vai iso-J:lle, mutta harmillisesti myös suunnistuksen taitokansio on kyseisen taitovalmentajan maallisen vaelluksen päätyttyä hävinnyt internetistä kuin tuhka tuuleen.

Varsinaisestihan nuo harjoitukset eivät olleet Pekan omia kehitelmiä, vaan hän jalosti mm. Nikulaisen, Salmen ja Karppisen - lähinnä kuitenkin Nikulaisen - ajatuksia ja kokosi niitä yhteen erilaisten suunnistusharjoitusten muodossa.

Minulta löytyy kyseinen kansio perinteisessä paperimuodossa ja olen jopa suurimman osan kyseisen tekeleen harjoituksista toteuttanut. Oppi ei tosin ole tarttunut toivotulla tavalla. En tiedä, kenelle copyrigtit nykyään kuuluvat, mutta lainata saa, jos haluaa. Julkaista ehkä ei.

pauke - 22.8.2008 klo 22.31


Pekka Nikulaisen kirja "suunnistustaito" on aivan loistava opus taidosta kiinnostuneille, sitä vaan ei ole saatavilla muualta kuin kirjastoista. Itse iltarastien keskikastin suunnistajana pyrin löytämään käyristä kohteita joihinka liittyy suunta näin saan huomattavasti lisäaikaa seuraavaan ennakkoon, joskus se jopa onnistuu. Pienipiirteisessä avokalliomaastossa on mielestäni vaikea suunnistaa, infoa tulee vastaan enemmän kuin prosessori ehtii käsitellä.
Olenpa huomannut että hyviä taitoharjoitus ideoita ei oikein tahdo netistä löytyä samoin kuin ylipäätään suunnistusharjoittelua koskevia juttuja on tosi vähän.
Eli josko niitä tänne saisi?

the pummi - 21.8.2008 klo 21.43


Hyvää pohdintaa. Olet melkein ymmärtänyt mistä suunnistuksessa pohjimmiltaan on kysymys. Langat pitää enää vetää yhteen:
kuvanmuodostuskyky kartalta maastoon ja päinvastoin on suoritustasi rajoittava tekijä. A) Se tapahtuu liian hitaasti B) Kuvasta tulee epätarkka (suunnat, etäisyydet ja tasojen väliset suhteet eivät täsmää). B on tietysti seurausta A:sta - kilpailuissa ei pärjaa kuitenkaan seisoskelemalla. Kaikki muut mainitsemasi tekijät ja ongelmat ovat edellisten seurausta.

Jesus chirst superstar - 20.8.2008 klo 11.34


Kyllä, mutta hyvää ulkoistusratkaisua ei vain ole löytynyt.

mäksä - 18.8.2008 klo 21.44


Niinpä,
kaikesta kirjoittamastasi paistaa 'läpi' hosuminen. Osaat suunnistaa, se on varma. Mutta teet kaiken jatkuvasti vain ja ainoastaan juoksuvauhdin ehdoilla. Am-viestiselostuksessasi sanoit: '...taidollisesti otit vähän vastuuta...' tjsp. Sehän kertoo taas aivan kaiken. Paljon olet näitä asioita pohtinut ja niitä on hienoa lueskella. Suosittelen todellakin näiden taitoharjoitteiden/kilpailutilanteen käsittelemisen avuksi jonkinmoista ulkoistamista...

Kaikkea hyvää!

Hidas mutta epätarkka. - 18.8.2008 klo 11.58