sprinttisuunnistaja

Tuomo Mäkelä

Seuraa minua Twitterissä: @tuomomakela
Alkusivu - Harjoittelu - Jutut - Keskustelu - Linkit

Historia toisti itseään

[ mäksä :: 24.9.2008 ]

Alan olla melko varma, ettei keskimatkalla ole mitään annettavaa minulle. Eikä minulla keskimatkalle. Joskus ihmettelen, miksi annan teidemme kohdata.

Pääsin kuitenkin SM-keskimatkalla finaaliin. Olisihan se harmittanut, jos olisin pudonnut. Mutta olin niin nopea ja taitava, etten pudonnut.

Finaalissa en ollut nopea, enkä erityisen taitavakaan. Olin oikeastaan aika tavattoman huono. Ei jäänyt paljoa kerrottavaa.

Keskimatka, tai sen karsinta, meni meiltä muutenkin vähän turhan hyvin, joten viesti meni meiltä huonosti. Omalta osalta historia toisti jälleen itseään ja korrelaatio omien keskimatkan finaalipaikkojen ja viestiplakettejen välillä säilyi edelleen negatiivisena.

Juoksin ankkurina ja juoksinkin varsin kehnosti. Plaketteihin ei tosin olisi ollut saumaa, vaikka olisin pummannut vähemmän ja juoksu olisi kulkenut.

Niin, ei kulkenut yhtään. Ei ainakaan silloin, kun oli huono pohja tai ylämäki. Kenties muuten vähän paremmin. Kakkoselle otin vähintään vitosen koukun. Meinasin selvitä ihan inhimillisellä pummilla, mutta sitten asettelin kartan väärinpäin ja pyöräytin itseni entistäkin kauemmas. Olin kakkoselle 9,5 minuuttia Hramovia hitaampi. Siinä vaiheessa oli juostu ehkä neljäsosa radasta.

Kakkosen jälkeen alkoi näkyä muitakin ja meno alkoi maittaa paremmin. Kauttoa näin aika ajoin, mutta kun vedimme eri hajontaa, niin iskimme kimppaan lopullisesti vasta viidenneksi viimeisellä rastilla.

Kolmanneksi viimeiselle rastille Hakkarainen pölähti eteen ja loppuratkaisuihin tuli yksi liikkuva osa lisää. Homma näytti kuitenkin ratkeavan tyylillä, kun sekä Hakkarainen että Kautto lähtivät rastilta hieman vinoon. Lisäsin vauhtia ja tulin väliä nätisti kohti toiseksi viimeistä rastia. Mutta ennen rastia olikin maastossa joku ylimääräinen taso ja lähdin seuraamaan sitä. Siitä muodostui sellainen puolen minuutin koukku. Se oli tuohon paikkaan melko paljon.

Kun palailin retkiltäni rastille, Hakkarainen oli taas jaloissa, mutta Kauton loittonevan selän näin vain vilaukselta. Väliajoista katselin, että eroa oli 20 sekuntia. Maco oli kuitenkin juoksunsa jälkeen spekuloinut, että viimeiselle rastille kannattaisi vielä suunnistaa, joten en heittänyt kirvestä kaivoon, vaikka väli oli lyhyt.

Katsoin nopeasti lähtösuunnan ja laitoin loikkarin silmään. Alun jälkeen alle löytyi hyvä ura ja ennen rastia sain myös Vaajakosken paidan tuntumaan. Viimeisellä rastilla eroa oli enää kolme sekuntia. Viitoituksella usko ohituksen suhteen meinasi loppua jo kesken, mutta viimeisellä suoralla huomasin, että Kauton runkonopeus tuli vastaan ja pystyin puristamaan viime metreillä ohi.

Aika ihme, että pääsin vielä Kauton ohi kaiken häröilyn jälkeen. Toisaalta välillä viimeiselle olin nopein. Loppusuorasta en tiedä, koska en saanut vauhtia pysähtymään maalileimaukseen.

Oltiin 20. ja voitettiin kuin voitettiinkin Vaajakosken kolmosjoukkue. Pienistä ne ilot on revittävä tällä tasolla. Mutta jos niitä ei jaksaisi repiä sieltä, missä revittävissä ovat, niin eihän tätä touhua millään jaksaisi tehdä.


Kommentoi


Jou,jou!

Kyllä mulla oli koko elämä pelissä loppusuoralla, en vain saanut ruhoa kiihtymään enää.. Metsässä sentään jotain dominanssia pystyi havaitsemaan ajoittain, hauskaa sentään oli katsojilla loppusuoralla.

"Ei muuta ku leukaa rintaan ja kohti uusia pettymyksiä", tai sit päinvastoin.
Ens kauel!

Lasse - 1.10.2008 klo 17.08