sprinttisuunnistaja

Tuomo Mäkelä

Seuraa minua Twitterissä: @tuomomakela
Alkusivu - Harjoittelu - Jutut - Keskustelu - Linkit

Sprinttisuunnistus á la mäksä, osa 2: Kilpailukartta

[ mäksä :: 24.6.2009 ]

Vaikka alueelta olisi olemassa jopa melko uusi sprinttikartta, joka olisi vapaasti jaossa, on se aina eri asia kuin kilpailukartta. Yksi uusi avattu portti tai pihamaan läpi piirretty väylä saattaa muuttaa reitinvalintavälin luonteen tyystin toiseksi. Usein oikea kilpailukartta on nähtävissä vasta lähtökarsinassa. Jos sprinttikilpailun karsinta on juostu osin samassa maastossa, voi karsinnan jälkeen olla mahdollista hetki tutkia osaa kilpailukartasta. Jotain informaatiota saattaa olla poimittavissa myös kilpailukeskuskartasta, mikäli se on piirretty sprinttisuunnistuskartan päälle.

Ennen kilpailua kilpailukarttaa katsoessa on tavoitteena yhdistää ennakkotyöllä saatu informaatio kilpailumaastosta itse kilpailukarttaan. Jos käytettävissä ollut vanha kilpailukartta on ollut suhteellisen tuore sprinttikartta, on suurin osa työstä voitu tehdä jo ennakkoon. Jos taas ennakkovalmistautumisessa on jouduttu turvautumaan peruskarttaan tai ilmakuvatason kuvauksiin, on aika lähtökarsinassa kilpailukartan äärellä syytä käyttää tarkasti hyödyksi.

MM-katsastussprintti 2006 Kuhmossa, väli 10-11Tärkein työ kilpailukartan kanssa on kuitenkin käydä järjestelmällisesti läpi kaikki aidat ja muut viivamaiset kulkuesteet ja painaa mieleen, missä niiden portit tai ylityspaikat sijaitsevat. Tällä pystytään merkittävästi nopeuttamaan reitinvalintojen tekemistä. Oikealla kartassa on väli vuoden 2006 Huippuliigan ja MM-katsastusten sprintistä Kuhmosta (aukeaa klikkaamalla suuremmaksi). Tämän välin avulla voi miettiä, kuinka paljon aikaa reitinvalinnan teosta menee puhtaasti siihen, että etsii kartasta aitojen portit.

Syytä on myös kiinnittää huomiota kasvillisuuskohteisiin ja katsoa, onko läpipääsemätöntä kasvillisuutta käytetty ja millaiset ovat kiellettyjen vihreiden värisävyt juuri tässä kartassa. Usein sprinttisuunnistuksessa joutuu tilanteeseen, missä kartasta joutuu tarkasti katsomaan, saako jonkin pensaikon läpi mennä vai onko se kiellettyä. Tilanne ei välttmättä tule vastaan reitinvalintaa tehdessä, vaan voi tulla eteen myös mikroreitinvalintoja puiston istutusten keskellä tehtäessä.

Kansainväliset sprinttikartan kuvausohjeet sanovat seuraavaa: "Ratamestari ei saa tarjota kilpailijalle mahdollisuutta sääntöjen vastaiseen suoritukseen, kuten kielletyksi kartoitettujen esteiden tai alueiden kautta kulkemiseen. Mikäli ei voida välttää rastivälejä, jotka menevät yli kiellettyjen alueiden tai niitä sivuten tai yli kielletyksi kartoitettujen esteiden, ne tulee merkitä maastoon." Tämä voidaan ymmärtää vain siten, että kaikki kielletyt kasvillisuuskohteet tulisi merkitä maastoon. Tämä olisi myös siinä mielessä selkeintä, että suunnistaja ei voi koskaan kasvillisuuskohteista karttaa katsomatta varmaksi sanoa, saako niiden läpi juosta. Kiellettyjen kasvillisuuskohteiden nauhottaminen kilpailuissa on kuitenkin Suomessa ollut harvinaista, mutta oli nauhoituksia tai ei, on eri kasvillisuuskohteiden värisävyt syytä opetella tunnistamaan nopeasti kartasta.

Kilpailukartasta kannattaa poimia myös kaikki epämääräiset kohdat, joiden lukeminen vauhdissa on vaikeaa. Keskeinen kysymys, johon vastaus tulisi löytyä on, pääseekö läpi vai ei? Sprinttisuunnistuskartta ei todellakaan ole aina niin selkeälukuinen, että sitä täydessä vauhdissa pystyisi moitteetta lukemaan. Samoin kilpailukartasta tulee katsoa hämäävät paikat, kuten umpikujat tai selkeännäköiset kulkuväylät, jotka aita tai muuri kuitenkin katkaisee.

Syytä on yhdistää myös ennakkoinformaatio kartan kanssa. Miten maaston muodot suhteutuvat kilpailukarttaan? Missä ovat eri maaston kohdat, joihin reitinvalintoja on mielessä hahmoteltu ja vastaako kilpailukartta niitä odotuksia, mitä vanhojen karttojen perusteella on eri paikoista muodostunut.

Aivan lopuksi on syytä katsoa lähtöpaikan sijainti ja antaa silmäys K-pisteen jälkeiseen maastoon, mikä nopeuttaa lähtöpaikan löytämistä kilpailukartasta.

Kaikessa tässä on paljon työtä, mutta usein se tapahtuu lomittain. Kartasta riippuu, miten eri yksityiskohtiin ehtii ja on syytä huomiota kiinnittää. Liikaa ei kannata yrittää opetella, koska silloin riski väärinmuistamiseen kasvaa. Toisaalta, kaikkea ei aktiivisesti tarvitsekaan muistaa, vaan monet asiat palautuvat mieleen, kun paikan jälleen itse kilpailussa näkee.

Esimerkkejä

Lienee viisainta valaista näitä tilanteita muutamalla esimerkillä.

SM-sprintti 2005 Huhtiniemessä. 4-5-väli aitojen läpi.Ensin esimerkiksi vuoden 2005 SM-sprintti, joka järjestettiin Lappeenrannassa. Finaalin vitosvälin reitinvalinnassa olennainen kysymys oli, mistä kohdin aidoista pääsee läpi. Itsekin olin vielä täysi amatööri, enkä osannut ennakkoon mallikartasta katsoa, missä portit sijaitsevat ja jouduin rastin jälkeen asiaa hetken miettimään. Optimireitinvalinta löytyi lopulta, mutta osin tuurilla. Reittihärvelistä voi katsoa, että muutamat ehtivät toteuttaa suoraa valintaa jo huomattavan matkaa ennen kuin huomasivat, ettei aidasta pääse läpi. Sinänsä, jos aidat ja portit ovat tiedossa, reitinvalinta on erittäin helppo.

Toinen vastaava esimerkki löytyy SM-sprintistä 2008, jossa entinen suunnistajasuuruus Pipo Harju taisi hävitä Suomen mestaruuden 14-15-välillä, kun ei heti oivaltanut, ettei aidasta pääse läpi. Rastivälin reitit voi tarkistaa Reittihärvelistä.

SM-sprintin 2008 kilpailukeskuskartta ja H21-rata tällä alueellaViimeinen esimerkki on tämän vuoden SM-sprintin finaalista. Kilpailukeskuskartta oli tehty sprinttikartan päälle ja se löytyi pelastussuunnistelmasta. Samoin kilpailun aikana kilpailukeskuskartta oli näytillä infon pöydällä. Tähän osaan kartasta oli aikaa tutustua ennen kilpailua. Tosin, karttapala ei ollut täsmälleen sama kuin kilpailussa ollut kartta, vaan pieniä muutoksia siihen oli kilpailuun mennessä tullut. Tällä kertaa tosin niillä ei olisi ollut suorituksen kannalta merkitystä.

Ensinnäkin 5-6 välillä rasti pienen kumpareen päällä näkyi kauas (rataa saa näkyviin klikkaamalla karttapalaa). Rastin edessä oli puska ja aikani asiaa spekuloituani päätin kiertää puskan vasemmalta tavoitteena kiertää metri, mutta voittaa puoli sekuntia. Tällä laidalla olikin muuri ja sen nähtyäni hiljaa mielessäni jo kirosin, miksei sitä oltu piirretty karttaan. Se oli kartassa, mutta harmaa erottui keltaiselta pohjalta niin huonosti, etten sitä vauhdissa huomannut. Hävisin kiipeilyssä ehkä sekunnin. Paikka olisi kuitenkin ollut kilpailukeskuskartasta jo ennakkoon tarkistettavissa, mutta jostain syystä, vaikka karttapalan läpi olin käynytkin, en ollut osannut ajatella, että tieto muurista olisi ollut jotenkin merkittävä.

Kilpailukeskuskarttaan oli merkitty myös yleisörastin summittainen sijainti, jonka saattoi omin silmin tarkentaa paikan päältä ennen finaalien alkua. Kilpailukeskuksen viitoitusten ja viereisen parkkipaikan automäärän perusteella oli jo ennen kilpailua arvattavissa, että 7-8-välin tapainen väli radalta löytyisi nyt tarjotuin reitinvalintavaihtoehdoin. Tosin, ajattelin, että väli juostaisiin toiseen suuntaan. Kaiken tämän informaation avulla saattoi hyvin katsoa ajolinjan yleisörastin itäpuolelta valmiiksi. Tästä huolimatta monille kilpailijoille ainakin reittipiirrosten perusteella pientä mutkaa tälläkin välillä oli tullut ja rastivälillä syntyivät selvästi keskimääräistä suuremmat aikaerot.


Kommentoi


kommentti loppuun: juuri siksi aikaerot ovat normaalia suuremmat, koska osa osaa ennakoida sprintissä tuollaisen ennakkoinfon ja suurin osa ei

rintteri - 30.6.2009 klo 14.42