sprinttisuunnistaja

Tuomo Mäkelä

Seuraa minua Twitterissä: @tuomomakela
Alkusivu - Harjoittelu - Jutut - Keskustelu - Linkit

Sprinttisuunnistus á la mäksä, osa 5: Harjoittelu

[ mäksä :: 8.7.2009 ]

Sprinttisuunnistuksessa keskeisin haaste on ajankäytön oikea jakaminen suoritettavan suunnistustehtävän ja tulevien reitinvalintojen välille. Suunnistuksen sujuvuus säilyttäen kilpailussa pitäisi pystyä antamaan riittävä aika tulevien reitinvalintojen hahmottamiseen. Toinen haaste on oikeiden reitinvalintojen tekeminen, mutta ajankäytön jakaminen auttaa onnistumaan tässäkin.

Millainen pitäisi olla sprinttisuunnistuskilpailun radan?

Sprinttisuunnistusrata ei ole koskaan onnistunut, ellei siinä ole runsaasti reitinvalintavälejä. Yksinkertaistettuna voisi sanoa, että mitä enemmän reitinvalintojen tekeminen vaatii aikaa, sitä parempi rata on. Jos reitinvalintoja ei sprinttisuunnistusradalla ole, pystyvät suunnistajat käyttämään kaiken aikansa rastivälien suorittamiseen, eikä sprinttisuunnistusrata voi olla niin vaikea, etteikö rastivälien virheetön toteutus onnistuisi huippusuunnistajilta täydessä vauhdissa, jos kaikki keskittyminen voidaan suunnata siihen.

Sprinttisuunnistusradalla pitää olla myös hieman vaativuutta, mikä yleensä tarkoittaa sopivaa tiivisrytmisyyttä suunnistustehtävissä, jolloin suunnistajat ovat pakotettuja käyttämään suuren osan ajasta suunnistustehtävien suorittamiseen. Jos sprinttisuunnistusrata on liian helppo, jää suunnistajille liikaa aikaa reitinvalintojen tekemiseen. Onnistuneella sprinttisuunnistusradalla suunnistustehtävien suorittaminen vie niin paljon aikaa, että suunnistajille on haaste löytää reitinvaintojen tekemiseen riittävästi aikaa.

Jos radalla tarjotaan hyvä reitinvalintaväli, missä vaihtoehtoja löytyy useita ja reitinvalinnoilla on oikeasti jopa selvää aikaeroa, täytyy rastivälillä olla myös pituutta. Tällöin rastiväli todennäköisesti sisältää myös selkeämpiä osuuksia, missä karttaa ehtii rauhassa lukea. Jos tällainen väli tarjotaan liian aikaisessa vaiheessa kilpailua, helpottaa se turhaan loppurataa. Vaikka sinänsä myös pitkillä reitinvalintaväleillä on sprinttisuunnistuksessa paikkansa, on usein kokonaisuuden kannalta parempi, jos rata koostuu useista lyhyemmistä reitinvalintaväleistä.

Miten sprinttisuunnistukseen pitäisi harjoitella?

Suomessa ongelmana on, että sprinttisuunnistusradat ovat usein varsin helppoja. Osittain syynä ovat hyvien maastojen puuttuminen. Toisaalta hyvän sprinttisuunnistusradan laatiminen vaatii usein paljon työtä, koska rakennetussa ympäristössä lupa-asiat ja liikennejärjestelyt ovat monimutkaisempia verrattuna metsässä järjestettäviin kilpailuihin.

Vaikka kilpailut olisivatkin helppoja, ei harjoitusten silti tule sellaisia olla. Ainakin itse jaksan vielä uskoa, että Suomessakin tullaan tulevaisuudessa näkemään vaativampia sprinttisuunnistuskilpailuja kuin mitä tänä vuonna on nähty esimerkiksi Karjaalla ja Kokkolassa.

Mutta miten sprinttisuunnistusta tulisi harjoitella? Juurikaan kilpailuvauhtia hitaammalla ei sprinttisuunnistusharjoituksia kannata juosta, sillä vauhdin laskiessa sprinttisuunnistus helpottuu huomattavasti. Toisaalta kokonaisten ratojen juokseminen kilpailuvauhdilla on kuluttavaa harjoittelua. Ongelmana sprinttiharjoituksissa on usein myös se, että monet maastot tarjoavat rajallisia mahdollisuuksia haastavien reitinvalintavälien tekemiseen ja toisaalta, jos harjoituksia juostaan tutuissa maastoissa, saattavat oikeat reitinvalinnat löytyä kilpailutilannetta helpommin.

Omasta mielestäni paras sprinttisuunnistusharjoitus on vetoharjoitus, missä yhdessä vedossa suunnistetaan alkuun 2-4 minuuttia tiivisrytmistä sprinttiä kilpailuvauhdilla, jonka jälkeen rata jatkuu pitkällä, mahdollisimman haastavalla reitinvalintavälillä, josta tavoitteena on pystyä virheettömän alun jälkeen valitsemaan nopein reitinvalinta. Jos maasto tarjoaa rajallisesti mahdollisuuksia reitinvalintavälien laatimiseen, voidaan tässä kohdassa tulla helposti Ocadin kanssa vastaan ja piirtää karttaan sopivasti aitaa, rakennusta ja vaikka myös käyrää reitinvalintaa mutkistamaan. Näin tuttuunkin ympäristöön saaadan uusia elementtejä tarjolle. Itse väliähän ei sinänsä ole tarpeellista juosta, koska rastivälin toteutus ei todennäköisesti ole haaste itsessään. Tällaista harjoitusta en ole koskaan suunnistanut, mutta uskoisin tässä parhaiten saavan harjoitusta sprinttisuunnistuksen rytmin löytämiseen.

Esimerkkiharjoitus (karttaa en tähän modifioinut)

Samoin sprinttiharjoituksissa olisi hyvä tarjota harjoituksen kartta näytille ennen lähtöä, varsinkin, jos maasto ei ole tuttu tai karttaan on tehty muutoksia. Tällöin harjoituksessa olisi mahdollista kehittää taitoa poimia oikeita kohteita muistiin nopeuttamaan reitinvalintojen tekemistä jo ennen suoritusta.

Kaupunkisprinttejä vähän tarjolla

Tässä juttusarjassa keskityttiin pelkästään sprinttisuunnistuksen taidolliseen puoleen. Toki sprinttisuunnistuksessa, kuten kaikessa muussakin suunnistuksessa, fyysisillä ominaisuuksilla on suuri merkitys. Sprinttisuunnistuksessa huonoilla fyysisillä ominaisuuksilla ei ole mahdollista menestyä, mutta hyvällä juoksukunnolla on mahdollista olla menestymättä, sen ovat jo tämänkin kauden kilpailut Suomessa osoittaneet.

Oikealla sprinttitekniikalla on merkitystä ja sitä pystytään harjoittelulla kehittämään. Harjoitteluun motivoitumisessa ongelmana on, että kansallisen tason miehille sprinttikilpailuja, erityisesti puhdasverisiä kaupunkisprinttejä on kovin vähän tarjolla. Sprinttikausi Suomessa kestää toukokuusta kesäkuun alkuun. Silloin sprinttiharjoituksia Suomessa järjestetään, lopun aikaa on melko hiljaista.

Sprinttisuunnistus on vielä lajina nuori ja kun lajin luonnetta aletaan ymmärtämään paremmin, uskon, että kilpailujenkin määräkin lisääntyy. Vaikka olenkin sitä mieltä, että sprinttisuunnistuskilpailujen tulisi olla luonteeltaan mahdollisimman kaukana perinteisestä suunnistuksesta, uskon, että sprinttisuunnistuksella on annettavaa myös metsäsuunnistukselle. Sprinttisuunnistus opettaa oikeanlaista aggressiivisuutta kovavauhtiseen suunnistukseen ja paljastaa todellisia fyysisiä eroja. Yhtä lailla ratkaisevia fyysiset ominaisuudet ovat myös metsäsuunnistuksessa, siellä vain puutteet ovat helpommin peiteltävissä.


Kommentoi


Kannattaisiko myös kisapaikalla varmistaa sen viimeisen rastin sijainti suhteessa esim. k-pisteeseen... kjeh kjeh.

No leikki leikkinä jne. Hyvin sä kyllä vedät...nyt taitopuoli vielä kuntoon, koska sun tulevaisuutes on siellä metsän puolella pitkillä matkoilla. Siellä on tilaa.

nojatuolivalkku - 9.8.2009 klo 0.32


Ehkäpä lajin kehittymisen kannalta tärkeää olisi erityisesti, että hyviä sprinttimaastoja ja -ratoja pystyttäisiin tarjoamaan kaikille, ei vain huipuille. Tällöin sprinttisuunnistuksen kiinnostus ja ymmärrys paranisivat, mikä voisi edelleen johtaa siihen, että kilpailujärjestäjät olisivat valmiita näkemään enemmän vaivaa siinä, että ratoja todella vietäisiin keskustoihin ja mielenkiintoisiin lähiöihin. Erinomaiset sprinttimaastot ovat toki vähissä ja usein vaikeasti hyödynnettävissä suurille kilpailijamäärille, mutta kyllä niitäkin löytyy, kuten nuokin mainiot esimerkit osoittavat.

mäksä - 13.7.2009 klo 0.53


Kyllä Suomesta haastavia maastoja löytyy. Ei tietenkään paljoa kapeita kivikujia kuten keskieuroopassa. Edellissvuosien katsastukset Paraisilla olivat aivan kelpo ratoja, vaikkakin vielä aika simppelissä maastossa. Suomessa ei vaan osata mennä keskustoihin tai lähiöihin. Lähinnä epäviralliset sprintit kampuksilla tms tarjoavat hyviä sprinttejä.

Mutta alueita löytyy jos olisi intoa ja ymmärrystä, varsinkin isoista kaupungeista. Pääkaupunkiseudulla jokaisesta lähiöstä löytyy tiivis keskusta tai taloalue, ympärillä puistoja tai metsää.

Vaikkapa Malminkartano olisi loistava alue: http://tinyurl.com/ndplvx
Erittäin tiheään rakennettu lähiö, on alikulkuja, taloja lomittain ja sekava kaava. Ympärillä niin nurtsia kuin kalliomäki.

Samoin Pikku-Huopalahden ympäristössä olisi loistava alue. Talohässäkkää, puistoa, siltoja ja metsääkin mausteeksi.
http://tinyurl.com/nj562q

Pikku Huopahden eteläpuolella Meilahdessa on tietääkseni ensi keväänä AM-sprint, kuulostaa lupaavalta! Mutta maasto lienee pääosin kallioilla urheilukentältä?

Nordic Tourin myötä pitäisi mennä vuosittain Kaivopuistoon, Seurasaareen, Olympiastadionille, Korkeasaareen, Lauttasaareen, Linnanmäelle, Eiraan tai pitkästä aikaa edes Suomenlinnaan (eikä Tuusulan metsään?) lajia myönteisesti näyttämään tv-kameroiden kanssa. Kyllä keskustasta kummasti löytyy kivikujia ja porttikongeja sisäpihoille. Jos maailmancupin finaali juostaan Zrichin keskustan kävelykadulta niin ei sen isompi ongelma pitäis olla Helsingin keskustassa! Nordic Tour 2010 Ruotsissa juostaan Gamla Stanissa. Mutta muillekin kuin maajoukkueelle pitäisi saada mielenkiintoisia ja haastavia kisoja. Edes katsastuksiin ja Huippuliigaan.

Ei vaan Helsingin Suunnistajilla taida olla mielenkiintoa huippusuunnistukseen. Olisiko jollain muulla, tuskin ennakkoluulottomien kisojen järjestämistä kukaan suunnistaja tai seura lähtee estämään?

TeroF - 12.7.2009 klo 10.15


Kaupunkisprinttejä tarjolla suomessa vähän, koska hyviä maastoja ei ole..

Mene mihin tahansa keskieuroopan rastiviikolle niin johan alkaa kunnon sprintti kisoja olla. Esimerkiksi esim. noin kuukaudenpäästä suunnistettava sveitsin rastiviikko, jossa mukana yksi sprintti kisa. (Useissa keskieuroopan rastiviikoissa mukana jopa kaksi) nämä maastot ovat hyvin haastavia ja vastaavat arvokisoissa olevia sprinntejä

Sprintteri - 11.7.2009 klo 17.20