Tuomo Mäkelä

Kausi 2009

Kun mietin taaksepäin viime kauden mieleenpainuvimpia suorituksia, nousee mieleen heti kolme kilpailua: SM-erikoispitkä, sprintin MM-katsastus ja Amsterdamin maraton. SM-erikoispitkillä olin tyytyväinen urani parhaaseen SM-sijoitukseen, vaikka mitalin niukka karkaaminen jäikin hieman kaivelemaan. MM-sprinttikatsastuksessa tein kokonaisuutena erinomaisen suorituksen ja onnistuin toisella sijalla yllättämään itsenikin pahanpäiväisesti. Amsterdamin maraton on taas jäänyt mieleeni pitkän valmistautumisen ja tapahtuman erilaisuuden vuoksi.

Oikeastaan olen kauteen melko tyytyväinen. Edelliskausi meni itseltä pahasti penkin alle ja tälle kaudelle sain asiat taas takaisin raiteille, vaikka en enää harjoitellut yhtä intohimoisesti kuin aiemmin. Erityisesti talvella, kun olin töissä, harjoittelu oli toisenlaista kuin edellisvuosina.

Talvella määrät eivät päässeet äitymään kovin suuriksi. Kun muutamana aikaisempana vuonna olen perusviikoilla työntänyt kevyesti yli kymmenen tuntia, pääsin viime talvena vastaaviin lukuihin vain jouluna ja leiriviikoilla. Toisaalta harjoittelin nyt vain poikkeustapauksissa kaksi kertaa päivässä. Muutenkin asenne harjoittelussa oli, että tehdään se, mitä pitää, mutta ei yhtään enempää.

Selvin muutos harjoittelun sisällössä oli tehoharjoittelun määrän lisääminen. Muutos oli sikäli luonnollinen, että harjoitusmäärän vähetessä oli rasitustasoa varaa nostaa. Käytännössä tein nyt kovia harjoituksia säännöllisemmin ja osin pidempinä kuin aiemmin. Koko kaudella tuli aerobisen kynnyksen ylittävää harjoittelua 18 %, kun muutamana edellisenä vuotena osuus on ollut 13 % luokkaa.

Alkukauden jälkeen tasaisia tuloksia

Positiivista kaudessa oli, että pitkästä aikaa onnistuin viemään kauden läpi ilman suurempia murheita terveysosastolla. Olin myös koko kauden melko tasaisessa kunnossa. Keväällä otti hetken ennen kuin pääsin hyvään vireeseen, mutta kun toukokuussa sekä suunnistus että juoksu asettuivat uomiinsa, ei pahoja notkahduksia suorituksissa tullut. Fyysisesti paras isku taisi osua ensin Jukolan aikoihin ja sitten SM-keskimatkaviikonlopulle.

Alkukaudesta tein ajoittain jopa erittäin huonoja suorituksia, mutta toukokuun alun jälkeen ei pahoja notkahduksia tullut, mihin olen tyytyväinen. Aikaisempina vuosina olen aina survonut johonkin väliin kisoja, joissa virhettä on tullut minuutti per kilometri, mutta nyt kesän ja syksyn huonoimmissakin kisoissa selvisin reilulla puolella minuutilla per kilometri. Epäilen, että osansa oli myös sillä, että olin koko ajan hyvässä fyysisessä vireessä. Yleensä, kun juoksu ei ole kulkenut, on virheitäkin tullut enemmän.

Tulokset suhteessa panostukseen

Loppukauden ohjelmaan vaikutti hieman myös Amsterdamin maraton ja suunnistuskilpailuja tuli vähemmän kuin aiemmin. Amsterdamin maraton oli siinä mielessä mielenkiintoinen tapahtuma, etten ikinä ole saanut yhtä paljon palautetta mistään suunnistuskilpailusta kuin maratonista sain niin ennen kuin jälkeen tapahtuman. Totuus kuitenkin on, että juoksin siellä vain kansallisen tason ajan ja esimerkiksi sprintin MM-katsastusta pidän niin suorituksellisesti kuin tuloksellisesti monin verroin kovempana juttuna. Toisaalta ihmiset eivät varmasti laita maratonsuoritustani samalle viivalle juoksijoiden kanssa, vaan suhteuttavat sen harjoittelutaustaani.

On myönnettävä, että samalla tavalla harjoitustaustaan minäkin suhteutan omat tulokseni, kun sanon, että olen tyytyväinen kauteeni. Jos vuosi sitten olisin koko kauden päässyt ehjänä harjoittelemaan ja olisin ollut 21. rankilla, olisin todennäköisesti ollut hieman pettynyt. 2006 ja 2007 pyörin suurin piirtein samalla tasolla kuin tänäkin vuonna. Vuoteen 2008 tavoitteet olivat korkealla ja yritys sen mukaista, mutta ehkä yritystä oli liikaakin ja tulokset olivat kaikkea muuta kuin hyviä.

Tietysti, olivat tavoitteet tänäkin vuonna hieman tuloksia korkeammalla, mikä nyt ei kovin tavatonta ole. Kuitenkin suhtautuminen koko suunnistamiseen oli hyvin toisenlaista. En enää kiertänyt kaikkia katsastuskilpailuja ja toivonut onnistumisia, vaan valikoin selvästi kilpailuja, joissa koin omaavani mahdollisuuden onnistua.

Metsäjuoksu ja suunnistustaito suurimpina puutteina

Suomessa 21. parhaana suunnistajana, jos asiaa rankin mukaan mittaa, oleminen ei ole kovin kaksista. Sitä on vähän jotain, mutta ei kuitenkaan yhtään mitään. Minun ei ole oikeastaan mitään järkeä harjoitella, jos en aio olla tulevaisuudessa parempi.

Suurimmat puutteet omassa suorittamisessa, mitkä muodostavat eron oman tekemisen ja kotimaisen kärjen välille ovat maastojuoksussa, erityisesti mäkisissä ja vaikeakulkuisissa maastoissa sekä suunnistustekniikassa.

Rehellisesti on myönnettävä, etten viime kaudella pahemmin näihin asioihin keskittynyt. Voimaharjoittelua tein vanhoilla kaavoilla, joskin painotuksia hieman muuttaen. Suunnistusharjoittelua taas laiminlöin enimmäkseen omaa laiskuuttani. Taitoharjoittelun määrät putosivat viime vuosista noin 25 %, kun niissä olisi helposti ollut varaa yhtä suureen nostoon.

Jos tulevana vuonna haluaisin oikeasti menestyä keskimatkoilla ja vaativissa pitkän matkan kilpailluissa pitäisi puutteisiin laittaa erityispainoa myös harjoittelussa. Toinen vaihtoehto olisi yrittää kehittää vahvuuksia ja panostaa esimerkiksi sprinttisuunnistukseen. Toisaalta Suomen kilpailukalenteri tuntien ei tämä kovin houkuttelevalta kuulosta, vaikka yksi toinen sija tuntuukin monin verroin mukavammalta kuin kymmenen kahdettakymmenettä.

Ei kommentteja    ::    Kommentoi