sprinttisuunnistaja

Tuomo Mäkelä

Seuraa minua Twitterissä: @tuomomakela
Alkusivu - Harjoittelu - Jutut - Keskustelu - Linkit

Tavoitteet vuodelle 2010

[ mäksä :: 7.3.2010 ]

Joulukuussa olin jo aikeissa kirjoittaa tulevan talven tavoitteista, mutta päätin kuitenkin pidättää intoani siihen asti, kunnes pystyisin harjoittelemaan tavoitteiden vaatimalla tavalla. Matkan varrelle on mahtunut yksi jos toinenkin hetki mielialan matalapainetta, mutta mattotestitulokset antoivat sen verran valoa, että annetaan palaa.

SM-kisat päätavoitteina

Kategorisoin itseni hyvin pitkälti kansallisen tason mieheksi, joten päätavoitteina siintävät SM-kilpailut, erityisesti SM-sprintti, SM-erikoispitkä, SM-pitkä ja SM-viesti.

Suuret johtajat ovat keksineet tänä vuonna sijoitella kaksi kevään päätavoitettani peräkkäisille päiville, mikä omasta mielestäni on melko hanurista ja kertoo siitä, että SM-erikoispitkäkin alkaa muotoutua jopa päättävien tahojen papereissa selkeäksi kakkoskategorian kilpailuksi, mitä se osanottajaluettelojen perusteella on ollut jo pidemmän aikaa.

Oikeastaan pystyisin elämään sen tosiasian kanssa, että erikoispitkälle valmistutuminen rajoittuu lauantai-illan pasta-ateriaan, mutta hivenen harmittaa epäilys siitä, että varsin moni heistä, joiden nopeusominaisuudet eivät ole kehittyneet vastaamaan sprinttisuunnistuksen vaatimuksia, tulee jättämään lauantain kekkerit kokonaan väliin ja satsaamaan kaikki pelimerkit sunnuntain erikoispitkälle. Tällä peliliikkeellä tietysti saa merkittävän etulyöntiaseman sunnuntain kilpailuun.

Itse en oikein näe viisautta siinä, että jättäisin sprintin väliin, vaikka SM-mitaliin lienevät paremmat mahdollisuudet sunnuntain kilpailussa etenkin, jos odotusten mukaisesti maajoukkuekalusto ei erikoispitkää kilpailukalenteriinsa saa mahtumaan.

Ainoa ratkaisu ongelmiin lienee se, että tikki ruuvataan toukokuuhun mennessä sellaiseksi, ettei tarvitse muiden kulkupuolta murehtia. Ja toisaalta, jos maajoukkueen terävin kärki puuttuu, niin vähän se automaattisesti matkavauhtia toppuuttaa.

Syksyllä tietysti erityisesti kiinnostaa SM-pitkämatka Karjaalla. Maastotyyppi saattaisi tällä kertaa sopia paremmin kuin aikoihin, vaikka kaikkihan noissa maastoissa osaavat suunnistaa.

Niin ja SM-kisoissa tietysti mitali kiiinnostaisi, pitkällä matkalla plakettikin tyydyttäisi.

Ehkä myös ratakisoja

Sen verran makoisaa oli viime kesänä päästä kiusaamaan maajoukkuekalustoa Hämeenlinnan puistikoissa, että tietysti pientä korotettua kilpailuunvalmistautumislisää nauttivat ne kauden kaikki kaksi oikeaa sprinttikilpailua. SM-sprintin lisäksi Imatralla juostaan MM-katsastukset. Tietysti, kun oikeita kisoja on vuoteen peräti kaksi, niin en mitään ihan älytöntä sprinttipanostusprojektia ole suunnitellut käynnisteleväni.

Olen laskeskellut siten, että todennäköisesti kuntoni löydän aikaisintaan toukokuussa, mistä pienellä hienosäädöllä sen voisi kohtuullisena pystyä ylläpitämään syyskuulle saakka, jolloin SM-kisoja taas juostaan. Toinen vaihtoehto olisi ottaa perinteinen kesän harjoituskausi ja yrittää täräyttää uusi huippu syyskuulle, mikä tietysti varmistaisi sen, että kunto säilyisi kivasti marraskuun alkuun saakka, jolloin sillä taas ei juuri mitään tee.

Mutta jos kesällä olisi kilpailutarmoa ja kuntoa, niin pitäisi olla myös kilpailuja. Päätavoitteita (=SM-kilpailut) ei siihen osu, niin ajattelin, josko ottaisin ohjelmaani muutaman ratakilpailun ja kävisin laittamassa parille matkalle omat ennätyksen mustaksi valkoiselle. Ratajuoksu on kuitenkin hienoa urheilua ja olisi myös mukavaa vaihtelua tähän ainaiseen suunnistusruljanssiin, joka aika ajoin alkaa hitusen tympiä.

Mutta tämän asian suhteen en sen enempää ole asioita lukkoon lyönyt, koska vaikka ratajuoksu onkin hienoa urheilua, osaa se myös olla harvinaisen tuskallista, jos kulkua ei löydy. Siinä lajissa kun ei kuntoa puiden sekaan voi piilottaa.


Ei kommentteja    ::    Kommentoi