@tuomomakela
Tuomo MäkeläAM-sprintti
Laskin tuossa eräs kaunis päivä pohtiessani oman sprinttiprojektini ohjelmaa, että olin viime heinäkuun MM-katsastussprintin jälkeen juossut tasan yhden kovavauhtisen sprinttiharjoituksen. Mutta olen piirtänyt karttaa, hieman valmentanut ja ajatellut asiaa. Jotenkin uskoin, että tekniikkani olisi parempi kuin ikinä.
Eilen oli AM-sprintti. Kilpailu on paras harjoitus, vaikka sinänsä mitään statusta ei olekaan. Latasin itselleni ennen kilpailua paineita sanomalla ääneen, että en pysty hyväksymään tappiota kenellekään muulle kuin Mädille ja oikeastaan Mädillekään en aio hävitä.
ReittihärveliK-1: Kartalta K-pisteelle on metri, mutta lähtösuunta on tiedossa. Luen karttaa ahnaasti. Sivusilmällä näen auton tulevan. Hidastan. Väistääkö se? Ei. Pysähdyn. Ja jatkan uudestaan. Homma on sinänsä hallussa. Lippu ei näy kauas, mutta ehdin katsoa seuraavaa väliä. 3. +2
1-2: Aidat vasemmalla näyttävät läpipääsemättömiltä ja lähden lennosta oikealle hetkellinen, nopeasti katoava epävarmuus ohimolla. Pudottelen portaat, vaikka epäröin oion järkevyyttä. Ihmettelen sekunnin murto-osan uutta istutusta, mutta pujottelen sujuvasti eteenpäin. Odotan näkeväni rastin, mutta en näe ja menen hämilleni. Katson taakseni, jatkan eteenpäin, katson taakseni ja näen ratamestarin ansoittaneen pukin pienen kulman taakse. Viiden sekunnin virhe. 7. +6
2-3: Valintaa en ole pohtinut pitkään, mutta vedän vasemmalta. Jälkikäteen oikea tuntuu paremmalta, mutta toteutan tämänkin hyvin. 3. +2
3-4: Selkeä väli ja alan saada suunnistuksen kunnolla eteen. Viimeisen kulman jälkeen leuka ylhäällä ja kurvaan rastille oikein. 3. +1
4-5: Helppoa, mutta rasti on taas heti kulman takana ja vedän jarrutusmatkan verran pitkäksi. 3. +1
5-6: Ehdin katsoa ainoan mahdollisen valinnan edellisellä välillä. Tien ylityksen jälkeen saan Vesa Heikkilän selän näkyviin ja luen välejä eteenpäin. Katson pitkän välin valinnan ja vasta niityllä otan homman itselle haltuun todetakseni Heikkilän vetävän rastipuulle kuin telkkä, vaikkei pukki eikä lippu näy. 3. +2
6-7: Edellisellä välillä keskittyminen oli kartassa, enkä ehtinyt kunnolla peilata rastin paikkaa valmiiksi. Mieleni tekee laittaa puustoa kartalle, mutta saan itseni peilaamaan rastipaikan vasemmalla olevasta rakennuksesta. 2. +1
7-8: Helppoa, vaikka rasti on kiven takana. 3. +1
8-9: Oivalsin rastipaikan epämääräisyyden vasta edellisellä välillä. Epäilen, että rasti on alhaalla, mutta en pysty kartasta sitä varmaksi sanomaan. Irrallisia rastimääritteitä ei jaettu, enkä vaivaudu kääntelemään niitä esiin kartan kulmasta. Vedän portaiden alle. Käännän päätä. Ei rastia. Jatkan askeleen. Katson kulmalle. Ei rastia. Otan askeleen taakse. Juoksen portaat ylös. *****! Juoksen portaat alas. Kulman taakse. Otan leiman. 20. +11
9-10: Vedän vasemmalta ja vielä aika typerällä viivalla, mikä voidaan laskea virheeksi. Toisaalta annan tämän itselleni anteeksi, koska olin kuitenkin tehnyt valinnan huolella harkiten. 3. +2
10-11: Perussimppeliä. Vedän lopun vasemmalta, vaikka alun perin suunnittelin toisin. 1. -1
11-12: Pujottelen rastille pensasaidan ja rakennuksen välistä, koska se tuntuu lyhyemmältä. 1. +0
12-13: Olin edellisillä väleillä katsonut määritteen kartan reunasta kolmesti, jotta lopulta varmistuin, että rasti oli aitojen välissä. Valitsen oikealta. Epäröin sekunnin murto-osan ennen syöksymistäni aitojen väliin rastille. 4. +2
13-14: Olen tehnyt valinnan sillä tarkkuudella, että alku suoraan. Alkaa hapottaa, enkä jaksa spekuloida valintaa kunnolla. Käännän T-risteyksestä oikealle, vaikka loppu pitäisi sukkuloida vasemmalta. 2. +1
14-15: Hypin suoraan aitojen yli kaiken ketteryyteni peliin laittaen. 3. +1
15-M: 2. +1
Menen maalissa kärkeen, mutta lopulta häviän Macolle sekunnin. Tappio kirvelee, vaikka sekunti sinänsä onkin yhdentekevää. Kilpailun kärki on tasainen ja kärkiseitsikko mahtuu seitsemän sekunnin sisään, joten vaikka sekunnit olisivat kääntyneet toisin päin, mitään murskaavaa ylivoimaa ei olisi ollut tarjolla.
En ole itseeni täysin tyytyväinen. Mutta en ole kaikkeen muuhunkaan. Olin jo ennen kilpailua hieman käärmeissäni siitä, ettei kilpailussa ollut irtomääritteitä. Jos nähdään vaiva järjestää kilpailu, niin ei luulisi olevan siihen hommaan kovin suuri lisä tulostaa irtomääritteetkin. Kuitenkin sprinttisuunnistuksessa määritteet ovat melko keskeisessä osassa, toisinaan jopa ratkaisevassa.
Minusta taktiikkani ysirastilla oli melko hyvä, mutta askeleen liian ahnas. On tietysti täysin turha spekuloida, mitä tilanteessa olisi pitänyt tehdä, koska oikeassa kilpailussa olisin katsonut määritteen ranteesta ja homma olisi ollut sillä selvä. Tosin tällä kerralla edes se ei täysin olisi auttanut, koska rastimääritteenä kyseisessä paikassa oli muurin pää! Okei, maastossa oli muurissa puolen metrin uloke, jossa rasti oli, mutta sitä ei voi nähdä kartasta, niin miten se voi olla määritteenä? Miksei rasti voi olla vain aukon kulma. Reilusti selkeämpää.
Jos vähän jossitellaan, niin jos olisi ollut irtomääritteet ja jos määrite olisi ollut oikein, olisi ajasta lähtenyt 10 sekuntia ja tulosluettelo olisi näyttänyt jo huomattavasti paremmalta. Siitäkin huolimatta, että Macokin olisi jonkun sekunnin ajasta saanut pois.
Olin rastin jälkeen ja vielä kilpailunkin jälkeen varsin hiilenä koko tilanteesta, mutta en usko, että vaikka tämä tilanne olisi mennyt toisin, olisin täysin tyytyväinen suoritukseeni ollut. Kakkoselle tein selvän virheen. Se oli tuollainen ratamestarin ansa, johon en osannut täysin varautua, mutta vaikka näistä en pidä, näitä aika ajoin tarjotaan.
Sitten tuli jotain reitinvalintavirheitä, mutta periaatteessa meno oli sujuvaa ja virheetöntä. Kuitenkaan käytännössä en ollut yhtä vahvasti tilanteen herra kuin olisin halunnut olla. Ehkä siksi hävisin sekunnin siellä, sekunnin täällä. Tasaisuutta kuitenkin löytyi, sillä olin 14:llä virheettömällä välillä rastivälisijoituksissa kerran neljäs ja lopuilla kolmen joukossa. Näin tasaisessa kilpailussa se on hyvin. Toisaalta rastivälipohjia oli vain kaksi, joten vauhti ei ollut parasta.
Jos tekniikka on parempaa kuin ikinä, sen tosiasian konkretisoituminen vaatii vielä muutaman sprinttiharjoituksen. Ehkä ilmakuvia ja street viewiäkin pitää kujuilla, koska muuten edgeä ei oikein tunnu olevan.
Tuosta samasta määriteasiastahan on purnattu aiemminkin. Jossakin SM-kisojen karsinnassa ratkaisua on ilmeisesti perusteltu sillä, että tällöin kilpailijat eivät voi etukäteen tutkia hajontarasteja. Eiköhän tällöinkin määritteet voitaisi kuitenkin jakaa esim. pari minuuttia ennen lähtöä, jolloin ainakaan yhtä tarkasti ei hajontarasteja ehtisi tutkimaan...
L - 7.5.2010 klo 15.04