sprinttisuunnistaja

Tuomo Mäkelä

Seuraa minua Twitterissä: @tuomomakela
Alkusivu - Harjoittelu - Jutut - Keskustelu - Linkit

20 sekuntia

[ mäksä :: 18.10.2010 ]

Mies lähestyy rastia. Askel on raskas, koska takana on jyrkkä nousu. Leima rastilta. Leimaustekniikka on hyvä, huomioin. Rastin jälkeen kävelyaskelia ja katse kiinni kartassa. Askeleita tulee neljä. Ihmettelen hiljaa. Seuraavaksi mies juoksee kovaa linnan porteista ulos ja pian vielä kovempaa takaisin. Syystäkin.

Toinen mies leimaa rastilla ja pysähtyy kartta auki. Tutkii karttaa pitkään ja kävelee. Lopulta lähtee juoksemaan. Joudun kelaamaan jälkikäteen, jotta saan tappioksi laskettua neljä sekuntia. Reitinvalintojen nopeusero oli paljon pienempi.

*    *    *    *

Puhisen hiljaa koneelleni. On siinäkin, Suomen toivot ja tuollaista suorittamista! Itsekin osaan paremmin!

Rauhoituttuani joudun myöntämään, etteivät sekunnit ole olleet puolellani. Ero kärkeen on kotimaassa tahtonut olla vajaa 20 sekuntia hyvillä suorituksilla. Ei sellaisilla liitto kustanna lentolippuja MM-areenoille, jos mitään muuta ei osaa.

Mutta toisaalta alle 20 sekuntia. Ei siihen montaa miestä eteen mahdu. Mutta mahtuu kuitenkin. Miksei se olisi otettavissa kiinni?

Istun alas, otan paperin esiin ja kirjoitan ylös kaikki ne asiat, joita voisin tehdä paremmin – noiden sekuntien kuromiseksi. Listasta tulee niin pitkä, että epäilen joukkoon mahtuvan huonojakin valintoja. Mutta kuitenkin, viimeisen parin vuoden aikana henkinen ja myös ajallinen panostus urheiluun on ollut vähäistä ja ajoittaista, joten ei ole epäilystäkään, etteikö kehittyminen olisi mahdollista.

*    *    *    *

Kesän mittaan minulle on tullut sellainen olo, että haluaisin vielä tosissaan kokeilla siipiäni urheilun saralla. Onhan se selvää, että jos jotain urheilussa haluan saavuttaa, niin laji tulee olemaan sprintti.

Pari vuotta sitten pohdin samoja valintoja, mutta silloin en halunnut luopua metsäsuunnistuksesta. Viime kesänä taisin juosta yhden henkilökohtaisen metsäsuunnistuskilpailun, joka oikeasti kiinnosti. Sekin juostiin yhteislähdöllä. Ja jos aivan kunnossa en ole ollut, niin on tuntunut yhdentekevältä, olenko SM-kisojen finaalissa puolissa välissä listaa vai keskeyttääkö. Viesteissä sentään on usein hauska juosta. Erityisesti jos annetaan paikka, missä on mahdollisuus onnistua.

Toisaalta en oikeasti enää halua sitoa itseäni joka viikonlopuksi kilpailurumbaan. Nykyään minulle riittää se, että välillä saan yrittää kaikki taulussa. Mutta jotta siihen on valmis, pitää uskoa voivansa onnistua silloin, kun kello piippaa. Uskon olevani riittävän hyvä siihen.

Lisäksi olen ehkä jo turhankin pitkään harjoitellut samankaltaisiin tavoitteisiin samanlaisilla metodeilla. Nyt kun laji ja sen vaatimukset muuttuvat, tuntuu innostavalta lähteä pohtimaan ja kokeilemaan jotain uutta. Jotain sellaista, mitä itse en ole kokeillut. Ehkä jotain, mitä kukaan ei ole kokeillut.

*    *    *    *

Tavallaan kaikki on hyvin yksinkertaista – pitää vain juosta kovaa ja suunnistaa sujuvasti. Mutta sprinttijuoksu ei ole samaa kuin ratajuoksu, eikä suunnistustekniikka ole sama kuin metsäsuunnistuksessa. Ajatuksia harjoittelun nyansseista on riittämiin. Edessä on seitsemän kuukautta aikaa siirtää niitä käytäntöön. Sen jälkeen voidaan tarkistaa, mitä 20 sekunnille kuuluu.


Kommentoi


Vihdoinkin. On tätä jo odotettukin.

Pauke - 26.10.2010 klo 10.58


Pakko myöntää, ettei hajuakaan. Olisko tossa kova täsmätreeni?

mäksä - 24.10.2010 klo 17.43


Juttu ok. Kerropa meille sohvaperunoille millä keskiarvolla sujuu 20x200m joka minuutilla startattuna nyt ja joskus keväällä? Minulle riittää keskiarvo ja varianssi.

von Kale - 23.10.2010 klo 17.23


Hyvä! Me uskomme sinuun!

Nelonen - 20.10.2010 klo 20.44


Hieno valinta. Onnea paljon valitsemallesi tielle!

Salkku TP - 20.10.2010 klo 14.43


Go Mäksä go!

Seppo - 19.10.2010 klo 14.53


Oikein! Blogin pitkä-aikaisena lukijana toivotan onnea yritykselle. Niinhän sitä sanotaan, jotta parempi katsoa kuin katua!

emt - 18.10.2010 klo 19.23