sprinttisuunnistaja

Tuomo Mäkelä

Seuraa minua Twitterissä: @tuomomakela
Alkusivu - Harjoittelu - Jutut - Keskustelu - Linkit

Pelkistämällä

[ mäksä :: 26.3.2012 ]

Tekemistä riittää, voisi Italian sprinttileirin jälkeen sanoa yksikantaan. Leiri oli sikäli hieno, että vertailukohtia kansainväliseen kärkivauhtiin oli todella tarjolla ja tulosten perusteella matkaa siihen vielä riittää. Ainakin, kun maastoina ovat Etelä-Euroopan vanhat kaupungit.

Maanantain sprinttitestissä ero kärkeen oli musertava. Mitä kapeampia kujat olivat ja mitä vaativampaa suunnistus oli, sitä enemmän olin hukassa. Ongelmina olivat sekä sujuvuuden puute että virheet.

Pohdin, miten kahta edellä mainittua ongelmaa voisi kehittää. Kehitystapoja oli mielestäni kolme:

  1. Lisätään kartanlukuun käytettävää aikaa selkeissä paikoissa
  2. Tehostetaan kartanlukua eli muistetaan samassa ajassa enemmän asioita
  3. Pelkistetään karttakuvaa

Kartanlukuun käytettävässä ajassa lienee pientä kehitettävää. Kartanluvun tehostamisessa olisi tehtävissä paljonkin, erityisesti vanhoissa kaupungeissa, mutta sen kehittäminen on hidasta. Leiriolosuhteissa realistisin kehityskohde oli onnistua pelkistämään karttakuvaa siten, että olennainen kartasta saatiin irti nopeammin. Juostaessa kapeita kujia on monia tapoja muistaa reittiä. Voidaan laskea risteyksiä, lukea kujan muotoa tai luoda jokin selkeä ennakko, jota odotetaan. Useimmiten eri tapoja käytetään sekaisin ja yhdessä.

Pelkistämiseen liittyy kuitenkin ongelmia, sillä se kasvattaa virheriskiä väistämättä. Kuitenkin, jos opitaan löytämään oikea tapa pelkistää väliä ja oikea pelkistämisen aste kuhunkin tilanteeseen, voidaan virheriskin kasvaminen minimoida.

Leirin loppua kohti suunnistus sujui kerta kerran jälkeen paremmin. Tuntuma maastoihin parani ja samalla suunnistukseen alkoi löytyä parempi rytmi. Tulokset eivät kuitenkaan kulkeneet tunteen kanssa käsi kädessä. Erityisesti kahdessa viimeisessä harjoituksessa tein karkeita virheitä, jotka liittyivät sekä pelkistämiseen että pieniin epätäsmällisyyksiin kartassa. Virheet kartoissa olivat pieniä, mutta muodostettuani hyvin yksioikoisen kuvan maastosta pienet epätarkkuudet kartoissa saivat pasmat pahasti sekoamaan.

Latasin perjantaina videon yhdestä virheestä. Siinä kadulta piti lähteä kapea porraskuja. Kartasta sai sen kuvan, että portaat lähtevät nousemaan heti ja että ne ovat suorat. Todellisuudessa kadulta lähti ensin syvennys, jonka sivulta lähtivät portaat ylös. En huomannut syvennyksen reunasta lähteviä portaita ja ajattelin, että syvennys on syvennys ja portaat ovat blokatut, joten lähdin kiertämään. Toisaalta tapaus kertoo paljon myös puutteista ymmärtää sikäläisiä kaupunkeja ja osata lukea karttaa rivien välistä.

Pelkistämisessä ongelma on siinä, että pieni virhe maastokuvan muodostuksessa voi johtaa suureen virheeseen – johtuipa se sitten kartasta tai omasta kartanlukuvirheestä. Kotimaisissa sprinteissä olen pyrkinyt päinvastaiseen suuntaan, pelkistämisen vähentämiseen. Suomessa sprintit ovat lähtökohtaisesti sen verran helpompia, että ilman merkittävää aikatappiota voidaan suunnistaa useiden kohteiden avulla. Suomessa virheitä välttelemällä pitäisi pitkässä juoksussa saavuttaa parempia tuloksia kuin maastoa liikaa pelkistämällä.

Ehkä Keski-Euroopan vanhoissa kaupungeissa ei pitäisi suunnistaa kovin eri tavalla kuin Suomessa, mutta pääseminen riittävälle osaamis- ja ymmärtämistasolle vaatisi paljon lisää toistoja. Ehkä paras tapa on lähteä liikkeelle pelkistämällä ja pyrkiä vähitellen lisäämään kartanlukua.


Ei kommentteja    ::    Kommentoi