@tuomomakela
Tuomo MäkeläMM-sprintti 2012
Hommat etenevät näköjään kuin elokuvissa, kun muut tekevät analyysiakin omasta puolesta. Hieman itsekin olen ehtinyt väliaikoja ja gps-viivoja vilkuilla, ja tässä kertausta MM-sprinttipäivän kulusta ja siitä, miten kuudenteen sijaan päädyttiin.
Karsinnan viides sija oli jälkikäteen ajatellen täydellinen tulos. Suoritus ei ollut täydellinen, sillä tein helpolla radalla kaksi selvää virhettä toteutuksessa, kun mallailin tulevia reitinvalintoja huolella kohdilleen. Puhtaalla suorituksella olisin voittanut oman eräni, mutta oikeastaan hyvä, että en voittanut. Se olisi luonut vain turhia paineita finaaliin. Nyt sain kuitenkin lisää luottamusta omaan fyysiseen vireeseen ja muistutuksen omassa taktiikassa pysymisestä.
Etukäteen olin arvellut finaalissa tarjottavan vaativia reitinvalintoja, mutta helppoja rastipisteitä. Olin kuitenkin päättänyt, että vältän reitinvalintojen liiallista spekulointia ja pyrin ottamaan sen, mikä näyttää hyvältä ja keskittymään virheettömään ja sujuvaan toteutukseen.
Pysyin taktiikassani hyvin. Radalla kahdessa kohdassa juoksin toteutusta vastoin suunnitelmaani yhteensä kahden sekunnin aikatappiolla ja toteutuksen sujuvuus oli mielestäni käytännössä moitteetonta. Sen sijaan reitinvalinnoista ryssin kaksi pahasti.
Ykkösvälillä tajusin kaiken muun täydellisesti paitsi sen, että väli ylipäätään olisi mahdollista juosta oikealta. 10-11-välillä, jolla tein toisen virheeni, en ehkä katsonut riittävän tarkkaan kuinka sujuvasti oikealla reitinvalinnalla rastin takaa rastille pääsi.
Sen sijaan kahdella muulla pitkällä välillä (3-4 ja 14-15) rastivälisijoitukset olivat 3. ja 5., mikä kertonee aika paljon siitä, miksi juoksu riitti kuudenteen sijaan vauhti oli erinomaista. Kummallakin välillä oli useita melko tasavertaisia valintoja ja toteutuksen sujuvuus ja juoksuvauhti ratkaisivat ko. väleillä paljon.
Vaikka vauhti kilpailussa oli erinomaista, ei se siltä tuntunut. Erityisesti, kun noustiin kohti toista väliaikarastia, tuntui juoksu varsin raskaalta. Yritin vain ajatella, että tämä vielä, kohta on pakko tulla alaspäin. Eikä tv-kuvissa muidenkaan eteneminen kovin vauhdikkaalta näyttänyt.
Heti 14. rastin jälkeen hyppäsin alas noin metrin korkealta muurilta. Olin varma, että se oli kielletty, ja kun rastivahti seisoi kahden metrin päässä, ajattelin, että nyt tuli hylsy. Tein vielä epätoivoisen "en minä tahallani" -siirron ja juoksin muurin reunaa kaksi metriä taaksepäin sen alkuun ennen kuin lähdin pudottamaan väliä alaspäin.
Kohdassa oli kaksi samansuuntaista muuria, mutta kyseistä muuria ei ollut kuvattu karttaan. Asia kuitenkin takoi takaraivossani, ja kun heti maaliin tulon jälkeen pysähdyin katsomaan karttaa, yritin juurikin saada selvää, oliko ko. muuri todella kielletty.
Juoksin lopun heikosti. Pitkä väli 15. rastille meni hyvin, mutta alamäkiosuudella jäin vauhdissa. Ensinnäkään alamäkijuoksu ei ole vahvuuksiani ja kun vedin ylämäissä itseni aika piippuun, se ehkä korosti vielä asiaa. Toiseksi suunnistuksesta puuttui aggressiivisuutta ja ihmismassat hieman häiritsivät suunnistusta tottumattomuuttani erityisesti kahden viimeisen rastin ympäristössä. Ehkä lisäksi vielä alitajunnassa epäilys hylkäyksestä masensi mielialaa.
En todellakaan odottanut suoritukseni riittävän kuudenneksi tai maaliin tullessani kärkeen. Ensimmäisen kerran kuulin tilanteesta vasta viimeisen rastin jälkeen. Meteli kilpailukeskuksessa oli niin kova, että vaikka joku tilannetta olisi huutanutkin, niin se peittyi muun melun sekaan.
Kokonaisuutena oli positiivinen yllätys, että oma vauhti riitti noinkin korkealle tulosluettelossa. Viime vuosina omat pääkilpailuni ovat olleet kotimaassa ja juostaessa sprinttiä suomalaisten kesken, on vaikea saada käsitystä omasta erosta maailman kärkeen. Nyt yksi vertailukohta tuli ja se antaa ehdottomasti lisämotivaatiota harjoitteluun kohti ensi vuoden Vuokatin MM-kilpailuja.
Onnea, oli kyllä hieno juoksu!
Timpe - 20.7.2012 klo 14.12
Onnittelut, todella hieno veto!
T - 20.7.2012 klo 13.51