sprinttisuunnistaja

Tuomo Mäkelä

Seuraa minua Twitterissä: @tuomomakela
Alkusivu - Harjoittelu - Jutut - Keskustelu - Linkit

MM-paikka Imatran maailmancupista

[ mäksä :: 13.6.2014 ]

Maailmancup Imatralla saatiin päätökseen eilen sprinttiviestillä. Suomen kakkosjoukkue, jossa itse juoksin, sijoittui yhdeksänneksi. Itse juoksin toisen osuuden. Pitkät välit olivat hyvin samanhenkisiä kuin edellispäivän finaalissa: Loogisia reittejä oli monessa kohdassa hidastettu tai blokattu aidoilla ja kaikista reitinvalintavaihtoehdoista muodostui hyvin kompleksisia.

Sprinttiviestissä toisin kuin sprinttifinaalin pitkällä välillä, oli varmaan teoriassa mahdollista löytää ja vertailla eri reitinvalintavaihtoehtoja, joskaan itse en siinä edelleenkään erityisen hyvin onnistunut. Molemmilla pitkillä väleillä jokin este jäi huomaamatta ja reitinvalinta muuttui alkuperäisestä. Myöskään en todellakaan ehtinyt vertailla eri vaihtoehtoja kunnolla, vaan reitinvalinta tuli tehtyä enemmän tunteella - osin myös omat valintani taisivat näyttää parhailta, koska oletin pääseväni lyhyemmällä kuin pääsinkään. Ongelma itsellä varmasti oli osin se, että kun aitoja kulki täysin epäloogisissa paikoissa, silmä ei vain osannut hakea niitä. Laajojen alueiden kokonaiskuvaa en pysty hahmottamaan juoksuvauhdissa.

Ongelman ydin pitkissä väleissä oli mielestäni liian pitkälle viety kompleksisuus, mikä johtaa siihen, että reitinvalintaan käytettyä aikaa ei palkita kunnolla ja tuurilla on liian suuri osuus lopputuloksessa. Sprinttisuunnistuksen tavoitteena mielestäni on, että parhaat suunnistajat ehtivät löytää eri reitinvalintavaihtoehdot, vertailla niitä ja sen pohjalta valita parhaan. Jos reitinvalintojen löytäminen itsessään vie paljon aikaa, kukaan ei ehdi käydä läpi kaikkia eri reitinvalintavaihtoehtoja. Tällöin se, kuka on lähtenyt hakemaan reitinvalintaa oikeasta suunnasta, löytää sieltä hyvän reitin ja toteuttaa sen, saa edun.

Toisaalta hyvin kompeksisissa reitinvalinnoissa on ongelmana se, että niiden vertaileminen on hyvin hankalaa. Hyväkin suunnistaja voi asiaan aikaa käytettyään tehdä reitinvalinnassa virheen. Lopulta se suunnistaja, joka ei ole kunnolla ehtinyt reitinvalintaa tehdä ja lähtee toteuttamaan väliä "jostain suunnasta", voi löytää täysin kilpailukykyisen reitin, vaikka prosessina toimintamalli on kaukana optimaalisesta.

Lyhyemmillä väleillä oma prosessi pyöri omasta mielestä mallikkaasti, vaikka pari jälkikäteen ajateltuna selvää reitinvalintavirhettä tulikin tehtyä kilpailun loppupuolella.

Sprinttiviesti oli tällä konseptilla itselleni ensimmäinen, mutta tuntui minusta paremmalta konseptilta kuin viime vuosin juostu pudotussprintti. Hajonnat pakottivat kaikki suunnistamaan jatkuvasti, mutta samalla toisista suunnistajista oli mahdollista ottaa hyöty.

Seuraavaksi sprinttimoodi pitäisi hetkeksi kääntää maaston puolelle, kun Jukolassa hoidettavaksi on annettu aloitusosuus. Sen jälkeen aloitetaan viimeinen MM-valmistautuminen. MM-paikan varmistuminen maailmancupin kilpailuissa olikin sen tärkein asia, vaikka tuloksellisesti en täysin tyytyväinen kilpailuihin ollutkaan.


Ei kommentteja    ::    Kommentoi