sprinttisuunnistaja

Tuomo Mäkelä

Seuraa minua Twitterissä: @tuomomakela
Alkusivu - Harjoittelu - Jutut - Keskustelu - Linkit

Viiden metrin päästä mestaruudesta

[ mäksä :: 21.9.2014 ]

SM-sprintti jätti tänä vuonna sen verran kierroksia koneeseen, että päätin kirjoitella perinteisen kisa-analyysin tapahtumasta.

Aloitetaan alusta, joka tässä tapauksessa määritellään sunnuntaille viikkoa ennen tapahtumaa: Kirkkovenesoutua 1.30, avg 84. Lajia tuntemattomille kerrottakoon, että on kevyempää kuin mökkiveneellä soutaminen, mutta silti lihaksistolle salakavalan rasittavaa. Maanantaina jouduin skippaamaan kovan treenin, jonka toteutus tiistaiaamuna jäi myös puolittaiseksi, koska reidet menivät jumiin ja kipeytyivät. Suurimmat vauriot korjattiin samana päivänä Jauskan pöydällä.

Jos SM-sprinttipäivän kaavaan ei olisi kuulunut aamun karsintaa, olisin todennäköisesti käynyt torstaina tai perjantaina hieman kiusaamassa keuhkoja ja aavistuksen kutittelemassa hapoilla reisiä. Nyt annoin karsinnan avata kropan. Katsellessani Kymäläisen ja Kodedan väkevää askellusta yritin juosta kovempaa kuin halusin. Kropan joka osassa tuntui pahalta. Lopussa vielä häröilin paria rastiakin. Finaalipaikka tuli. Jos iltapäivällä kulkee, niin muu on yhdentekevää.

Karsinnan tulokset
Finaalin tulokset
Finaalin reittihärveli

Finaalin alku haparoiva

Finaali lähti kehnosti liikkeelle. Olin ennen lähtöä havainnoinut kynnykseltä ainakin Kymäläisen alkupään metrejä ja kun K-pisteellä en ihan saletissa ollut, miten ykköselle pitäisi juosta, niin luotin ensimmäisessä valinnan paikassa Severin arviointikykyyn. Sen jälkeen tein kyllä omaa työtä, mikä johti siihen, että 30 metriä ennen rastia havainnoin maasto edellä suljettua kerrostalon pihan porttia. Ei näin. Aikaa kohdan lukemiseen olisi kyllä ollut, mutta kun ei osu silmään, eikä osaa etsiä, niin joskus käy näin. Mielessäni arvioin virheeksi 15 sekuntia ja nopeimmalle jäin 20 sekuntia. Kerrassaan mahtava aloitus.

Otin pari napsua lisää keskittymistä aidan rakojen tihrustamiseen ja homma alkoi melkein jopa sujua. Todellakin melkein, sillä onnistuin hieman leipomaan kutosta ja kasia. Sen jälkeen karistin melkein sanan pois. Sijoitus muuten tässä kohdassa kisaa oli 30.

Radan vaativuus huomioiden suunnistin kasi rastin jälkeen hemmetin hyvin. Saatoin juosta teknisesti parhaan jaksoistani ikinä. Kymmenessä välistä rastivälisijoituksissa oli 5 tolppaa ja kahdeksassa minuutissa nostin sijoituksen 30. paikalta toiseksi. Valitettavasti pelkästään hyvillä osasuorituksilla harvoin pääsee historiankirjoihin.

Yksi parhaista radoista

Kisarata oli oikeasti todella tulinen: Reitinvalinnat olivat haastavia ja aitojen kanssa sai olla todella tarkkana. Kuitenkin omasta mielestä tämä rata oli täysin suoritettavissa oleva. Yksikään virhe, jonka kisassa tein ei perustunut siihen, että rata olisi omasta mielestä ollut vaikeampi kuin mitä täydessä vauhdissa olisi ollut mahdollista suorittaa. Erityisesti pidin siitä, että aidat olivat loogisissa paikoissa, eikä esimerkiksi keinotekoisesti ollut katkottu pääväyliä. Eli kokonaisuutena rata oli helvetin hyvä.

Sprintissä on täysin mahdoton yhtälö lukea kaikki ja suunnistaa sujuvasti, joten melko yksinkertaisillakin radoilla pelkistäminen on sujuvan suorituksen kulmakivi. Kun ajatellaan hyvin haastavaa rataa, jollainen Hollolassa oli tarjolla, vaatii sujuvan suorituksen toteuttaminen melko rajua yksinkertaistamista. Omaan suoritukseen luonnollisesti vaikutti ykkösen karkea virhe, joka helpotti päätöstä vetää kovaa liikoja varmistelematta. Toisin sanoen en lukenut määritteitä, en rastiympyröiden sisältöjä kovinkaan tarkkaan, enkä katsonut koodeja.

Taktiikka kostautui 20. rastilla, jossa pussin perällä loistanut toinen rasti osui silmään ensin ja kävin sen enempää ajattelematta ottamassa leiman sieltä. Juoksin mennen tullen viiden metrin päästä omasta rastistani ohi. Vikahan on tietysti täysin omani, mutta toisaalta kuvastaa hyvin sitä pelkistyksen astetta, millä rataa suoritin. Toisaalta en osaa tuollaisesta virheestä olla hirveän ankara itselleni. Taktiikkani oli mielestäni oikea ja Isoissa Kisoissa tuollainen virhe on mahdoton, koska vääriä rasteja ei ole noin lähekkäin.

Loppurata sujui muuten hyvin, mutta tein 23. rastille karkean virheen. Tavallaan merkitykseetöntä, mutta itse kun ajattelee kisoja suoritus edellä, niin kaikki omat virheet harmittavat. Loppuaika oli riittänyt kilpailun kakkossijaan ja Suomenmestaruuteen. Onneksi on pari SM-kultaa jo kaapissa, niin ei harmita hylsy niin paljon.


Kommentoi


Pelkistämisen voisi aloittaa myös sprintin säännöistä.
Sprintissä rastimäärite nykymuodossaan on turha, pelkkä jäänne metsäsuunnistuksesta. Siitä voisi hyvin luopua. Rastitunnus mahtuu karttaan rastinumeron perään kuten viesteissä. Aitojen ja rakennusten ulko- ja sisänurkat yms voidaan osoittaa rastiympyrän asemoinnilla. Ja muita määritteitä tuskin kaivataan.
Enää ei tarvitse vilkuilla rastimääritettä. Ja väärällä rastilla leimaamiset vähenisivät taatusti kun rastitunnus on koko ajan silmien edessä.

kjsane - 23.9.2014 klo 23.09


Pelkistämisen voisi aloittaa myös sprintin säännöistä.
Sprintissä rastimäärite nykymuodossaan on turha, pelkkä jäänne metsäsuunnistuksesta. Siitä voisi hyvin luopua. Rastitunnus mahtuu karttaan rastinumeron perään kuten viesteissä. Aitojen ja rakennusten ulko- ja sisänurkat yms voidaan osoittaa rastiympyrän asemoinnilla. Ja muita määritteitä tuskin kaivataan.
Enää ei tarvitse vilkuilla rastimääritettä. Ja väärällä rastilla leimaamiset vähenisivät taatusti kun rastitunnus on koko ajan silmien edessä.

kjsane - 23.9.2014 klo 23.07