Tuomo Mäkelä

Tiedonhakureissu

Rehellisesti sanottuna, minun ei pitänyt enää lähteä maajoukkuetehtäviin, mutta kun nimi on maailmancupin osanottajaluettelossa, lienen selityksen velkaa - vähintään itselleni.

En ole mielestäni harjoitellut yhtä huolellisesti kuin muutamana aikaisempana talvena, mutta olen silti päässyt hyvään kuntoon. Tärkeimpänä syinä tähän ovat terveenä pysyminen, kokemus tehdä oikeita asioita ja kestävyysurheilun vanhat totuudet harjoitusvuosista.

Minulla ei ole oikeastaan ole ollut täksi kesäksi mitään tavoitteita eikä ole vieläkään. Olen lähinnä nauttinut kisoista ja päättänyt tulosluettelon nähtyäni, että olenko tyytyväinen vai en. Satsaus sprinttisuunnistukseen on ollut huomattavasti aikaisempia vuosia vähäisempää. Kun en ole ollut maajoukkueleireillä, niin hyviä sprinttitreenejä ollut tarjolla huomattavasti vähemmän.

Särkänniemi oli tietysti kiinnostava kilpailu ja valmistauduin siihen juoksemalla Stadi-sprintin ja yhden treenin Helsingissä. Stadi-sprintti oli kevään ensimmäinen sprinttikilpailuni. Huolimatta tappiosta Patanalle, kilpailu meni sen verran hyvin, että viime viikolla tiedostin, että jotain vastauksia maajoukkuekyselyihin saattaisin joutua antamaan.

Huippuliigassa kolmas

Särkänniemen kilpailun kisa-analyysi on helppo tehdä siltä pohjalta, että teimme Severin kanssa yhden eri reitinvalinnan. Sillä rastivälillä aikaeroa ei tullut, mutta maalissa Severi oli 13 sekuntia nopeampi.

Tein sellaisen juoksun, jollainen minun olisi neljä vuotta sitten pitänyt tehdä, mutta jollaista tuskin kaksi vuotta sittenkään olisin osannut taikka halunnut tehdä: Juoksin varmistellen. Otin ennen ensimmäistä pitkää väliä 4 sekuntia takkiin lukien rauhassa karttaa reitinvalintaa tehden. Varmistelin valintaa vielä rastilta lähtiessä. Kolme suunnistusvirhettä kilpailussa olivat sellaisia, missä hidastelin tai pysähdyin, kun olin epävarma.

Otin pitkälle välille väärän reitinvalinnan ja kaikki varmistelut olisi käytännössä voinut jättää pois. Vanha, rohkeampi minäni olisi saattanut voittaa kilpailun. Tai se olisi voinut eksyä jo kakkosvälillä lukiessaan välejä ahnaasti eteenpäin. Rohkeuden annostelu on vaikea taitolaji.

Testaamaan kansainvälistä tasoa

Oma lähtökohtani maajoukkuetoimintaan liittyen on ollut, että lähteäkseen pitää olla realistiset mahdollisuudet juosta hyvin ja menestyä. Kysyin itseltäni, mitkä ovat mahdollisuudet? Millä tasolla tässä liikutaan? Särkänniemen kisan perusteella en pystynyt antamaan erityisen hyviä vastauksia.

Ehkä väliajat ovat joskus näyttäneet paremmiltakin. Kisasta löytyi muutamia nopeampia kavereita, mutta Kymäläiselle ja Koistiselle hävisin virheillä enkä vauhdissa. Mutta ei tämä kertonut mitään kansainvälisestä tasosta. Kisa juostiin käytännössä suomalaisten kesken, enkä tiedä millä tasolla muut liikkuvat.

Mietin, että hyvällä juoksulla olisin voinut voittaa tämän kisan. Kuukauden päästä ovat MM-katsastukset ja jos kilpailu on sopiva, voisin voittaa sielläkin. Tietäisinkö silloin, että tasoni on riittävä? Viime vuonna olin MM-kisoissa 19. ja paras suomalainen, mutta sellaisesta sijoituksesta en halua lähteä juoksemaan.

Monologeistaan tunnettu Taini piti ytimekkään markkinointipuheen maailmancupista: Se on lyhyt reissu. Mielessäni lisäsin, että se on edessä pian. Ei ehdi pahemmin valmistautumaan ja vaiva lähteä on pieni. Maailmancupin ja MM-katsastusten jälkeen olisi kokonaiskuva huomattavasti selkeämpi. Koska jos valintoja MM-kilpailujen suhteen täytyy tehdä, ne ovat paljon maailmancupia suurempia. MM-kilpailuihin pitäisi myös valmistautua ja enkä ihan huvikseni viitsisi viettää heinäkuuta Googlen Street View'tä pyöritellen.

Ei kommentteja    ::    Kommentoi