sprinttisuunnistaja

Tuomo Mäkelä

Seuraa minua Twitterissä: @tuomomakela
Alkusivu - Harjoittelu - Jutut - Keskustelu - Linkit

Sprinttisuunnistus á la mäksä 2016, osa 3: Reitinvalinnat tehdään rutiinilla

[ mäksä :: 5.1.2016 ]

Edellisessä osassa suosittelin sujuvuuden nimissä tekemään reitinvalinnat nopeasti. Suosittelen pitämään nopeaa reitinvalinnan tekemistä lähtökohtana, vaikka aikaa olisi paljonkin. Vain kompleksisimpiin reitinvalintoihin, joissa eri valinnoilla voidaan olettaa olevan selviä aikaeroja, kannattaa käyttää aikaa myös sujuvuuden kustannuksella.

Reitinvalintojen tekeminen jakautuu kahteen osaan:

  1. Reitinvalintojen hahmottaminen
  2. Reitinvalinnan tekeminen

Reitinvalintojen hahmottaminen on näistä kahdesta aikaavievämpi osuus. Helpoilla rastiväleillä vaihtoehdot voidaan löytää yhdellä vilkaisulla, mutta monimutkaisemmilla väleillä voi olla haastavaa ylipäätään löytää mahdolliset reitit. Reitinvalintojen hahmottaminen hankaloituu entisestään, jos keinoaidoilla on blokattu loogiselta tuntuvia kulkureittejä. Toisaalta se myös pakottaa katsomaan tarkemmin, että löydettyä reittiä ei ole katkaistu aidalla.

Reitinvalintojen hahmottamista voi harjoitella katselemalla karttoja ja käymällä läpi reitinvalintoja. Myös kilpailuvalmistautumisella voidaan nopeuttaa vaihtoehtojen löytämistä, joskin taitava ratamestari saattaa osata rankaista liian ahneesti ennakkovalmistautumiseen nojaavaa suunnistajaa.

Aina ei ole tarpeen yrittää löytää kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja, vaan joskus yksi riittävän hyvä on jo tarpeeksi. Jos voidaan pitää todennäköisenä, että rastivälille ei löydy parempaa valintaa, ei ole tarpeen käyttää aikaa parempien reitinvalintavaihtoehtojen tutkimiseen.

Valinnan pitää tulla selkärangasta

Vaikka reitinvalintojen hahmottamiseen voi käyttää hieman aikaa, kannattaa reitinvalinta itsessään tehdä melko nopeasti. Oma kokemukseni on, että ensimmäinen ajatus nopeimmasta reitinvalinnasta on hämmentävän usein oikea. Jos reitinvalintaa lähtee pohtimaan liikaa, mittailemaan vaihtoehtoja mielessään tai laskeskelemaan päässään, kuinka paljon maasto-osuus tai portaat hidastavatkaan, mennään yllättävän usein metsään.

Valinta kahden reitin väliltä pitää tulla selkärangasta. Se, kumpi on lyhyempi ja nopeampi, pitää vain tietää. Reitinvalinnan tekeminen on kuin mikä tahansa muukin osa suunnistusta, mitä pidemmälle toiminta on automatisoitua, sitä parempi.

Valinnan tekemisen harjoittelu on helppoa: vaaditaan vain paljon toistoja. Optimi on tehdä kartalla reitinvalintoja ja saada välittömästi palaute siitä, mikä oli paras reitti. Näin aivot oppivat vähitellen valitsemaan lyhimmän reitin. Oppimisen kannalta parasta on, jos reitinvalintojen erot ovat pieniä, mutta voidaan kuitenkin osoittaa, kumpi valinnoista on parempi. Rajatapauksilla harjoittelemalla oppiminen tapahtuu nopeimmin.

Ongelmana on, mistä saada riittävästi rastivälejä, joista vieläpä tiedetään parhaat reitit. Rastivälien määrän olisi hyvä olla kauden aikana sadoissa tai jopa tuhansissa. Joka tapauksessa erityisen tärkeää on mitata tai hakea mahdollisista väliajoista tieto, mikä on paras reitinvalinta. Jos tätä tietoa ei ole, harjoitellaan lopulta enemmänkin reittien hahmottamista kuin reitin valitsemista itsessään.

Katso sarjan muut jutut


Ei kommentteja    ::    Kommentoi