sprinttisuunnistaja

Tuomo Mäkelä

Seuraa minua Twitterissä: @tuomomakela
Alkusivu - Harjoittelu - Jutut - Keskustelu - Linkit

Sprinttisuunnistus á la mäksä 2016, osa 4: Huipputasolla haasteena on oikea rytmitys

[ mäksä :: 10.1.2016 ]

Juttusarjan aiemmissa osissa olen korostanut sujuvuuden merkitystä sprinttisuunnistuksessa ja suositellut kohdentamaan ajankäytön suunnistustehtävien toteuttamiseen. Keskittymällä sujuvuuteen ja tekemällä reitinvalinnat nopeasti voidaan saavuttaa hyviä tuloksia, mutta huipputasolla myös reitinvalintojen suunnitteluun kannattaa käyttää aikaa. Kun suunnistustaito ja -rutiini ovat riittävällä tasolla, voi rastiväleiltä löytää hetkiä, jolloin lukea tulevia rastivälejä.

Vaikka sprinttisuunnistus poikkeaa monilta osin perinteisestä metsäsuunnistuksesta, löytyvät molemmista samat Pekka Nikulaisen jo yli 20 vuotta sitten popularisoimat käsitteet: suunnitelma, ennakointi ja havainnointi.

Perinteisessä metsäsuunnistuksessa jokainen rastiväli toimii pitkälti itsenäisenä kokonaisuutenaan. Rastivälille tehdään suunnitelma, jonka jälkeen pyöritetään ennakointi-havainnointi -prosessia, joka päättyy siihen, että tullaan seuraavalle rastille. Silloin kun sprinttisuunnistuksessa pyritään lukemaan rastivälejä ennakkoon, on prosessi huomattavasti jatkuvampi.

Ilman suunnitelmaa ei ole mitä ennakoida

Suunnistuksessa sujuvuus perustuu siihen, että tulevia kohteita on ennakoituna. Ajattelen sprinttisuunnistuksen ennakon enemmänkin usean elementin kokonaisuutena, josta muodostuu mielikuva tulevasta, kuin yksittäisenä kohteena. Toisaalta taas ennakot yleensä nivoutuvat toisiinsa muodostaen yhtenäisen kokonaisuuden, jolloin radan pilkkominen yksittäisiin ennakkoihin ei ole aina yksiselitteistä.

Suunnitelman tai reitinvalinnan voidaan ajatella olevan osa ennakkoa. Kun suunnitelma tehdään, luetaan jo kohteita, joita myöhemmin tullaan ennakoimaan. Suunnitelmassa ennakoidaan kohteita vain karkeammin kuin lähimmissä ennakoissa. Ilman suunnitelmaa ei kuitenkaan voida muodostaa tarkkaa ennakkoa, joten sujuvuuden ylläpitäminen vaatii sen, että suunnitelma on tehtynä viimeistään, kun saavutaan rastille.

Suunnitelma auttaa myös ymmärtämään, missä rytmissä tarkkoja ennakkoja täytyy rastivälille muodostaa. Suunnitelman perusteella voidaan esimerkiksi tietää, että luettavia kohteita tulee vastaan tiheästi, jolloin tarkkoja ennakkoja on hyvä olla katsottuna useita. Helpommissa kohdissa yksikin ennakko riittää.

Kun rataa suunnistetaan ennakoituja kohteita havainnoiden, muodostetaan ja täsmennetään samalla tulevia ennakkoja. Tämä tarkoittaa siis myös reitinvalintojen tekoa. Jos rastivälin suunnistaminen vaatii tiivistä kartanlukua tai juoksualusta on huono, ei seuraavalle välille ole välttämättä aikaa tehdä kunnollista reitinvalintaa. Näiden tilanteiden välttämiseksi saattaa olla perusteltua lukea reitinvalintoja ennakkoon, jos aikaa tähän löytyy.

Koska kannattaa tehdä tulevia reitinvalintoja?

Sprinttisuunnistuksen rytmityksessä haasteena on ymmärtää, koska on sopiva paikka lukea tulevia rastivälejä. Yhtä oikeaa vastausta tähän ei ole, vaan tämä riippuu seuraavista asioista:

  1. Kuinka paljon rastivälien toteuttaminen vaatii keskittymistä suunnistamiseen
  2. Kuinka hyvin radalla pystyy lukemaan karttaa vauhdissa (esim. portaissa, jyrkissä alamäissä ja metsässä on kartanluku paljon vaikeampaa kuin tasaisella tiellä)
  3. Kuinka vaativia ja merkityksellisiä reitinvalinnat ovat.

Yksinkertaistetusti helpolla radalla tulevia reitinvalintoja on aikaa katsoa ja sitä kannattaa tehdä vain selkeimmissä paikoissa. Taas vaativalla radalla, jossa reitinvalinnoilla on merkitystä, kannattaa yrittää tehdä reitinvalintoja hieman huonommissakin paikoissa.

Kilpailuissa pystyy usein kohtuullisella tarkkuudella ennakoimaan, minkä tyyppinen rata on tulossa ja miten kannattaa valmistautua suunnistamaan. Parhaan kuvan radasta saa kuitenkin samalla kun tekee suunnitelmia tuleville rastiväleille. Rastivälejä katsoessa voi arvioida, kuinka hyvin ne tarjoavat tilaisuuksia lukea edelleen tulevia reitinvalintoja. Tämä perusteella voi sopeuttaa omaa suunnistustaan.

Helpommilla radoilla tilanne voi olla, että rataa pystyy halutessaan lukemaan pitkällekin eteenpäin. Tällaisissa tilanteissa kannattaa muistaa pari asiaa. Ensinnäkin, mitä kauempana rastiväli, jolle reitinvalintaa tehdään, on kartalla nykyisestä sijainnista, sitä vaikeampaa on lennosta palata suunnistamaan nykyistä rastiväliä. Jos reitinvalintaa tehdään seuraavalle rastivälille, ongelma on yleensä olematon. Toiseksi, mitä enemmän reitinvalintoja tehdään valmiiksi, sitä helpompi on unohtaa, miten jo tehty reitinvalinta kulkikaan.

Ei ole mikään itseisarvo onnistua lukemaan rastivälejä mahdollisimman paljon ennakkoon. On ajanhaaskuuta lukea reitinvalintoja pitkälle eteenpäin, jos rastivälien lukeminen onnistuisi myöhemminkin. Lähempänä itse rastivälejä reitinvalintojen tekeminen on kokonaisuuden kannalta tehokkaampaa.

Paras paikka lukea rastivälejä eteenpäin on silloin, kun suunnistus on hyvin hallussa ja tulevat ennakot selkeitä. Kokemus ja maastotyypin tuntemus auttavat löytämään oikeat paikat, mutta hyviä paikkoja voi löytää enemmän, jos suunnistuksessa käyttää oikeita kartanlukukohteita (mistä lienee paikallaan kirjoittaa kokonaan oma osansa). Vaikka tulevia rastivälejä lukisikin, ei silti saisi antaa ennakointi-havainnointi -prosessin katketa, eikä käsityksen edetystä matkasta hämärtyä. Rastivälien lukeminen ennakkoon on kuitenkin hyödyllistä vain silloin, kun se ei johda helppoihin suunnistusvirheisiin.

Katso sarjan muut jutut


Ei kommentteja    ::    Kommentoi