sprinttisuunnistaja

Tuomo Mäkelä

Seuraa minua Twitterissä: @tuomomakela
Alkusivu - Harjoittelu - Jutut - Keskustelu - Linkit

Sprinttisuunnistus á la mäksä 2016, osa 5: Älä yksinkertaista liikaa

[ mäksä :: 19.1.2016 ]

Suunnistuksessa on kyse kartan pelkistämisestä. Kaikkea ei voi lukea tehokkaan suunnistussuorituksen saavuttamiseksi, vaan kartalta pitää poimia vain riittävä määrä kohteita, joiden avulla voidaan suunnistaa sujuvasti ja virheettömästi.

Sprinttisuunnistuksessa voi nähdä perinteiseen metsäsuunnistukseen verrattuna paljon enemmän kohteita kerralla. Kun metsäsuunnistuksessa voidaan joskus juosta selkeään kohteeseen lukematta ja näkemättä hetkeen mitään kartanlukukohteita, ei tällaista tilannetta tapahdu käytännössä koskaan sprinttisuunnistuksessa. Sprinttisuunnistuksessa kartasta ja maastosta on olemassa ympäröivien kohteiden avulla jatkuvasti kokonaiskuva.

Sprinttisuunnistuksessa yksittäisiä ennakoita ja kartanlukukohteiden valintaa tärkeämpää on hyvä kokonaiskuva. Kokonaiskuvan saavuttamiseksi ei kannata yrittää yksinkertaistaa liikaa. Periaatteessa sprinttisuunnistuksessa voidaan suunnistaa hyvinkin pelkistetyillä ennakoilla maastosta, mutta se johtaa ongelmiin heti, kun jokin kohta ei vastaakaan odotettua. Jos suunnistus perustuu laajempaan ymmärrykseen maastosta, jossa edetään, ei yksittäinen odottamaton kohde aiheuta vielä ongelmia.

Kokonaiskuva muodostuu ennakoista. Ennakoiden suhteen pätevät samat ohjeet, jotka voi antaa myös metsäsuunnistukseen: luetaan kohteita, jotka näkyvät kauas ja erottuvat ympäristöstä. Reitinvalinnat sanelevat jonkin verran luettavia kohteita, mutta yksittäinen pieni portti aidassa on helpompi löytää, jos sen pystyy asettamaan osaksi kokonaisuutta.

Se, mitkä kohteet ovat kartanluvun kannalta selkeitä, riippuu maastosta. Käyttökelpoiseksi yleisohjeeksi voi antaa, että kannattaa lukea ennemmin rakennuksia kuin teitä. Kadut antavat struktuurin meidän ymmärtämällemme kaupunkinäkymälle, mutta rakennukset näkyvät kauas ja suunnistus kannattaa ennemmin perustaa niihin.

Vaikka yksiselitteisiä ohjeita luettavien kohteiden valinnasta on vaikea antaa, on asiaa sitäkin helpompi harjoitella. Jokaisella lenkillä puistossa, lähiössä tai keskustan kortteleissa voi nostaa leuan ylös ja katsoa, mitä ympärillä näkyy, mikä erottuu hyvin ja mikä ei. Juostessaan eteenpäin pystyy tarkkailemaan, milloin uudet kohteet tulevat näkyviin. Ympäristöön voi laittaa mielessään rastin ja ajatella, minkä kohteiden avulla sinne kannattaisi suunnistaa.

Erilaiset maastot aiheuttavat erilaisia haasteita ja se mikä toimii suomalaisessa kaupungissa, ei välttämättä toimi ulkomailla. Suomessa meillä on selkärangassa mielikuva siitä, miltä kaupungit näyttävät, mutta ulkomailla voi tilanne olla toinen. Kohteet saattavat helpommin poiketa muodostamistamme ennakoista.

Tulevien ennakoiden tekemistä ja kokonaiskuvan muodostamista voi kuitenkin helpottaa hyvällä ennakkovalmistautumisella. Jos kartan perusteella jo tietää, miltä paikka näyttää todellisuudessa, muuttuu kohteiden ennakoiminen ja lukeminen varsin paljon tavanomaisesta.

Katso sarjan muut jutut


Ei kommentteja    ::    Kommentoi