sprinttisuunnistaja

Tuomo Mäkelä

Seuraa minua Twitterissä: @tuomomakela
Alkusivu - Harjoittelu - Jutut - Keskustelu - Linkit

Luennoimalla suunnistajaksi

[ mäksä :: 3.3.2003 ]

Tuossa jokin viikko sitten Ikosen Pasi kertoi kotisivuillaan, kuinka suunnistusluentojen pitämisen ansiosta hän oli saanut ajatuksiaan jäsennettyä paremmin. Mäkisen Jaska oli ajatellut jotain saman suuntaista ja Pasin ajatukset huomattuaan ehdotti minulle luennon kirjoittamista omasta suunnistamisestani. Jos maailmanmestari oppii luennoimalla, niin miksen minäkin. Vaikkakaan itse luennon pitämiseen asti en tätä asiaa ole viemässä.

Näin ennen kuin kirjaintakaan on paperilla, tuntuu, että tämä juttu sopii minulle. Uskon vakaasti siihen, että jos pystyn paremmin ymmärtämään miten suunnistan, niin minun on helpompi kehittää suunnistustekniikkaani oikeaan suuntaan.

Sen verran aloitin tehtävää, että lueskelin virhepäiväkirjaa ja analysoin noin parinkymmenen karkeimman virheen syitä. Puolet niistä virheistä johtui ensisijaisesti hätäilystä ja kolmessa neljästä virheestä mielentilani oli huomattavasti normaalia kiihkeämpi. Siis metsässä oli kiire. Älkää kysykö minne. Tietyn sisäisen rauhan löytäminen auttaisi kummasti suorituksia.

Helpommin sanottu kuin tehty. Usein suunnistuskilpailuissa on pakko ulosmitata kaikki fyysiset voimavarat ja seuraavalla hetkellä, kun keuhkot huutavat happea, maitohappo polttelee reisissä ja sydän lyö ulos rinnasta, pitäisi pystyä täysin kylmäpäisesti, ilman tietoakaan kiireestä, suorittamaan vaativa suunnistustehtävä. Mutta sitähän suunnistus on ja siksi se on niin kiehtovaa.

Kiireen poistamiseksi olen sopinut itseni kanssa, että kun kevätleiri alkaa, niin fyysinen puoli on loppuun käsitelty ja jatkossa kaikki valinnat tehdään suunnistuksen ehdoilla, niin kilpailuissa kuin harjoittelussa. Vauhti on mitä on ja se saa kelvata.


Ei kommentteja    ::    Kommentoi