sprinttisuunnistaja

Tuomo Mäkelä

Seuraa minua Twitterissä: @tuomomakela
Alkusivu - Harjoittelu - Jutut - Keskustelu - Linkit

Sprinttisuunnistus á la mäksä 2016, osa 6: Hyvä ennakkovalmistautuminen nopeuttaa suunnistusta

[ mäksä :: 4.2.2016 ]

Nykypäivänä kaupunkiympäristöön pystyy tutustumaan varsin kattavasti, vaikkei paikalla kävisikään. Googlen katukuvat kattavat Suomessa jo monet pienemmätkin kadut, Bing tarjoaa kaupungeista hyvälaatuisia viistoilmakuvia ja maisemaotoksia löytyy nykyisin jo muistakin kuin turistikohteista - jos ei muualta, niin asunnonvälitysfirmojen sivuilta.

Jos kilpailumaastossa vieraileminen on sallittua, maastoon tutustuminen sujuu vieläkin helpommin. Tiedoista ei kuitenkaan ole hyötyä, ellei mielikuvia pysty liittämään paikkaan lennossa kilpailusuorituksen aikana. Sitä varten tarvitaan kartta.

Helpoimmalla pääsee, jos maastosta on olemassa vanha sprinttisuunnistuskartta. Kaavakarttaakin voi käyttää sellaisenaan, mutta perinteinen suunnistuskartta on usein turhauttavan epätarkka. Parhaan tuloksen saa piirtämällä karttaa itse: joko päivittämällä vanhaa sprinttikarttaa tai tekemällä kokonaan uuden.

Jos kartan piirtää tyhjästä, paras pohjakartta on kaavakartta. Kaavakartta löytyy julkisena aika monen kunnan verkkopalvelusta, mutta sellaisen pystyy usein myös tilaamaan. Jos kaavakarttaa ei ole saatavilla, jokin muu kartta tai ilmakuvat voivat kelvata. Voi kannattaa käyttää useampaa pohjakarttaa päällekkäin, jolloin ne täydentävät toisiaan.

Kartan avulla näkymät kilpailumaastosta saavat paikan ja huolellisen valmistautumisen jälkeen kaupunkia voi mielikuvissaan kävellä ristiin rastiin. Olennaisinta on tietää, miltä paikat näyttävät. Jos kilpailussa tietää heti, että kadunkulmassa, josta käännytään, on R-Kioski ja rakennuksen takana oleva ylitsepääsemätön aita on metrinen verkkoaita, ollaan hyvällä tasolla. Jos ennakko ei olekaan kartan perusteella luotu mielikuva vaan tieto siitä, miltä paikka näyttää, tulee suunnistuksesta nopeampaa, sujuvampaa ja varmempaa.

Valmistautumisesta on hyötyä eniten, kun kohteet ovat monimutkaisia tai yllättäviä. Monitasoisessa alueessa tasot on helpompi hahmottaa, jos tietää jo valmiiksi, miten ne kulkevat. Muuri kartassa voikin todellisuudessa olla seinä talossa, jonka katollekin pääsee. Helpossa maastossa valmistautumisesta on vähemmän hyötyä.

Älä yritä opetella reitinvalintoja

Jos hyvä valmistautumiskartta on olemassa, houkutuksena on lähteä spekuloimaan ja mittailemaan reitinvalintavälejä. Mielestäni nopeimpia reitinvalintoja ei kannata yrittää opetella ulkoa. Olen yrittänyt useasti ja epäonnistunut aina.

Ongelmia reitinvalintojen opettelussa on useita. Jos ratamestari on manipuloinut maastoa tai omat oletukset mahdollisista reiteistä menevät metsään, on työ mennyt hukkaan. Saman idean pohjalta on usein mahdollista piirtää hyvin monia erilaisia reitinvalintavälejä. Vaikka rastiväli tulisikin kisaan, on vaikea muistaa, miten juuri kyseinen variaatio kannattaisi juosta. Karkeat yleistykset tyyliin ”aina vasemmalta” ovat taas varsin riskialttiita.

Reitinvalintaa tehdessä reitinvalintavaihtoehdot pitää aina tarkistaa kartalta. Jos oma reitinvalinnan tekemisen rutiini on hyvällä tasolla ja mielikuvat esimerkiksi maaston korkeusvaihteluista ja maasto-osuuksien kulkukelpoisuudesta hyviä, kannattaa ensisijaisesti luottaa omaan taitoon valita nopein reitinvalinta.

Myös ennakkovalmistautumista täytyy harjoitella

Ennakkovalmistautuminen on suorituksen osa-alue siinä missä muutkin, mikä tarkoittaa, että myös sitä pitää harjoitella. Ajatus siitä, että pääkilpailuihin valmistautuminen tehdään poikkeuksellisen kattavasti ja huolellisesti, kuulostaa järkevältä, mutta voi ilman kokemusta johtaa vain ongelmiin. Itsekin jouduin piirtämään pari varsin mallikasta valmistautumiskarttaa ilman, että tulosluettelo antoi asiasta pienintäkään kiitosta.

Olennaista on, että kilpailun aikana pystyy keskittymään pelkästään omaan suoritukseen. Kilpailuvalmistautumisen pitäisi olla niin luonnollinen asia, että kaikki kerätty informaatio olisi saumaton osa omaa ymmärrystä. Tämä todennäköisesti ei onnistu ensimmäisellä kerralla. Toisaalta ennakkovalmistautumisessa mielikuvat voivat olla hieman vääristyneitä ja omat odotukset voivat sisältää virheitä. Nämä asiat pitää pystyä käsittelemään ilman, että ne haittaavat suoritusta.

Kun ennakkovalmistautumiseen on tottunut, sen tulisi antaa lisää itseluottamusta ja rohkeutta hyvän suorituksen tekemiseen.

Mikä on ennakkovalmistautumisen rooli tulevaisuudessa?

Ennakkovalmistautumiseen saa helposti kulumaan paljonkin aikaa. Hyvä pohja-aineisto ja rajattu kilpailualue nopeuttavat projektia. Toisaalta valmistautumiskartan yksityiskohtia voi viilailla loputtomiin miettien, että mahtaakohan tämänkään puun oikeasta sijainnista olla mitään hyötyä.

On aivan perusteltua miettiä, mikä on järkevää ajankäyttöä ja mikä ei. Uskon, että nykypäivän sprinttisuunnistuksessa on edelleen mahdollista menestyä ilman kattavaa ennakkovalmistautumista. Olen esimerkiksi voittanut useamman kotimaisen pääkilpailun varsin kevyellä ennakkotyöllä.

Toisaalta uskon, että ennakkovalmistautumisella voi voittaa ratkaisevia sekunteja. Jos ollaan valmistautumassa kauden pääkilpailuun ja talven harjoitustunnit lasketaan sadoissa, niin joidenkin kymmenien tuntien valmistautuminen on vain pieni osa tästä.

Nykyisin kansainvälisissä arvokilpailuissa voi olettaa, että huomattava osa kilpailijoista on tehnyt kotiläksynsä huolella. Myös ratamestareiden pitäisi ottaa tämä huomioon. Vaikka viime vuoden MM-sprintissä Skotlannissa maastoa oli manipuloitu melko vähän, uskon, että tulevaisuudessa ratamestarit tulevat tekemään yhä enemmän töitä tarjotakseen vaativan kilpailun ennakkovalmistautumisesta riippumatta. Tämä kaikki voi tulla muuttamaan ennakkovalmistautumisen tapoja ja sen merkitystä. Jos kilpailuista saataisiin niin yllätyksellisiä, ettei ennakkovalmistautumisesta olisi juurikaan hyötyä, olisi se lajin kannalta kaikkein parasta.

Katso sarjan muut jutut


Ei kommentteja    ::    Kommentoi