Tuomo Mäkelä

Sprinttisuunnistus á la mäksä 2016, osa 7: Miten mitata onnistumista?

Jotta omaa sprinttisuunnistustekniikkaa pystyy kehittämään, sitä täytyy pystyä mittaamaan. Mittarit parantavat ymmärrystä siitä, missä on hyvä ja mistä löytyy parannettavaa. Samalla ne helpottavat seurantaa harjoittelun vaikutuksista suoritukseen.

Sarjan ensimmäisessä osassa esitin, että suunnistukseen kulunut aika koostuu virheistä rastivälien toteutuksessa, reitinvalintavirheistä ja epäsujuvuudesta. Kaikissa näissä kohdissa kysymys on aikaerosta tavoiteltuun suoritukseen: virheettömään suunnistukseen, oikeaan reitinvalintaan ja sujuvaan toteutukseen.

Virheet rastivälien toteutuksessa ja reitinvalintavirheet ovat helppoja määrittää pelkän suoritusanalyysin pohjalta. Reitinvalintavirheiden toteaminen voi joskus olla vaikeampaa, jos pelkän kartan perusteella on hankala sanoa, mikä on nopein reitinvalinta. Nämä tapaukset ovat kuitenkin tavanomaisilla radoilla vähemmistössä.

Joskus myös tarkan ajanhukan määrittäminen voi olla vaikeaa, mutta se, että virheen suuruusluokka on tiedossa, riittää mainiosti. Jos virheitä tulee harvemmin ja ne ovat pienempiä, suoritus paranee.

Sujuvuuden mittaaminen on haastavinta

Haastavin mitattava on sujuvuus, koska sen mittaaminen pelkän oman suorituksen pohjalta on vaikeaa. Jos sujuvuus jätetään järjestelmällisesti mittaamatta, on vaarana yrittää keskittyä liikaa kahteen muuhun osa-alueeseen. Kehittyminen virheettömyydessä ja oikeiden reitinvalintojen teossa helpottuu, jos tinkii sujuvuudesta. Siksi sujuvuutta ei pidä koskaan unohtaa analyyseista.

Sujuvuuden mittaamiseen varmin tapa on juosta sama rata kahdesti. Testiradaksi kannattaa valita lyhyt, mutta vaativa rata, joka juostaan ensin normaalisti suunnistaen ja sen jälkeen ilman karttaa samoja reitinvalintoja käyttäen. Jos ensimmäinen kerta onnistui ilman selviä virheitä, on aikojen erotus epäsujuvuuden absoluuttinen määrä.

Testi on siinä mielessä hyvä, että se todella antaa hyvän kuvan kehityspotentiaalista, jos molemmat vedot pystytään juoksemaan fyysisesti samalla teholla. Keskiarvoja enemmän testissä kertovat ääripäät: parhailla rastiväleillä aikojen pitäisi olla lähes samat, eikä huonoimmilla ero saisi olla kohtuuttoman suuri. Heikkoutena testissä on, ettei sitä pysty toistamaan uudestaan samalla radalla. Eri radoilla tulosten vertaaminen saattaa olla vaikeaa.

Rastivälianalyysi auttaa ymmärtämään sujuvuutta

Sujuvuutta on mahdollista arvioida myös hyvätasoisessa kilpailuissa rastiväliaikojen perusteella. Sujuvuuden analysointi perustuu seuraaviin olettamuksiin:

• Jokaisella rastivälillä parhaat ovat sujuvia
• Sprinttisuunnistuksessa rastivälien mikroreitinvalinnoissa ei synny aikaeroja
• Parhaat suunnistajat juoksevat kilpailut tasaisella vauhdilla

Jokaiselle rastivälille voidaan määrittää vertailuaika. Paras tapa määrittää vertailuaika on valita, joka väliltä n:ksi nopein aika. Parasta on käyttää sijoitusta hieman kärjen takana, koska nopein rastiväliaika sisältää tavanomaista enemmän satunnaisuutta. Parhaaseen lopputulokseen yleensä pääsee, kun sijoituksen valitsee väliltä 3-10.

Tarkalla vertailuajalla ei sinänsä ole merkitystä, koska ajat eivät kuitenkaan ole täysin vertailukelpoisia kilpailujen välillä. Vertailusijoitus kannattaa yleensä asettaa siten, että parhailla rastiväleillä pystyy juoksemaan vertailuaikaan tai hieman sen alle. Analyysin tekemisestä tulee haastavaa, jos onnistuneillakin rastiväleillä tulee selvästi eroa nopeimpiin. Mitä heikompi vertailusijoitus on, sitä enemmän muiden virheet vaikuttavat siihen. Jos taas hyvilläkin rastiväleillä häviää vertailuajalle, korreloi ero vertailuaikaan enemmän rastivälin pituuden kuin oman onnistumisen kanssa.

Analyysin ajatus on laskea oman ajan ero vertailuaikaan jokaiselle rastivälille. Erotus on antaa virheettömille rastiväleille vertailuluvun sujuvuudesta. Reitinvalintavirheiden suuruuksia voi suodattaa pois, mutta reitinvalintavirheen koon pitäisi perustua silloin esim. GPS-analyysiin muiden väärän reitinvalinnan ottaneiden tappioista ko. rastivälillä. Katso esimerkki lasketuista vertailuajoista.

Analyysin voi yksinkertaistaa: mitä pienempi ero, sitä parempi sujuvuus. Rastivälit kannattaa käydä yksitellen läpi ja pohtia, vastaako analyysin antama arvo itse kokemaa sujuvuutta. Jos rastivälillä jää kaksi sekuntia suhteessa parhaisiin rastiväleihin, tälle pitäisi olla löydettävissä jo jokin syy. Syy ei aina ole sujuvuudessa, vaan vauhdinjako ja fyysiset puutteet saattavat myös näkyä vertailuajoissa.

Rastivälianalyysi ei anna suoria vastauksia suorituksen sujuvuuteen, mutta antaa hyvän työkalun, jonka avulla sujuvuutta voi rastivälikohtaisesti arvioida. Analyysi auttaa löytämään kohtia, joissa sujuvuudessa on parannettavaa, ymmärtämään epäsujuvuuden hintaa ja tekemään parempia valintoja epäsujuvuuden ja kasvaneen virheriskin välillä. Analyysilla voi myös löytää omia vahvuuksiaan ja karistaa virhekäsityksiä omaan suorittamiseen liittyen.

Katso sarjan muut jutut

Ei kommentteja    ::    Kommentoi