sprinttisuunnistaja

Tuomo Mäkelä

Seuraa minua Twitterissä: @tuomomakela
Alkusivu - Harjoittelu - Jutut - Keskustelu - Linkit

Parisuhde kompassin kanssa

[ mäksä :: 8.4.2003 ]

Kevätleiristä on kulunut nyt pari päivää. Pieni perspektiivi auttaa näkemään leirin kokonaisuutena. Jotain taidettiin jopa oppia.

Leirin teemat keskittyivät omalla kohdallani rastilta lähdön rutinoimiseen ja suunnistukseen rastivälillä. Rastinottoa hoitelin vanhaan malliin. Virheitä rastiympyrässä ei tullut kovinkaan paljoa ja ne olivat ajallisesti pieniä.

Rastilta lähdössä keskityin tekemään asioita oikein. En lähtenyt rastilta heittämällä kohti seuraavaa, vaan tein suunnitelman, varmistin suunnan ja vasta sitten lähdin. Tein asiat näin myös lyhyemmillä väleillä. Huolellisen toiminnan avulla eliminoin väärät kulmat rastilta lähdettäessä ja rastivälien toteuttaminen oli helpompaa, kun jo rastilla oli kunnollinen suunnitelma seuraavalle välille. Huiputhan tekevät rastityöskentelyn usein vauhdissa, mutta minulle sellainen aiheuttaisi turhan virheriskin.

Rastiväleillä olen perinteisesti tehnyt ajallisesti eniten virheitä. Aiemmin mentaliteettinä on ollut liiaksi ?sieltä mistä pääsee?, mutta nyt pyrin väleillä kulkemaan täsmällisemmin suunniteltua reittiä. Leirin alkupuolella luin väleillä paljon ja suunnistus oli näpertelyä, mutta leirin edetessä aloin käyttää väleillä runsaasti kompassia. En heittänyt pitkää päätyyn, vaan vedin kompassin avulla välietapit suurempien kohteiden välillä. Näin saavuin aina oikeaan kohtaan oikeaa kohdetta.

Koska minussa asuu se parempia kulku-uria etsivä luovija, en ole erityisen hyvä kulkemaan suunnassa. Tästä syystä en kulje pelkällä suunnalla pitkiä matkoja ja pyrin olemaan erityisen tarkkana tiheiköissä ja muilla huonokulkuisilla alueilla. Tekniikan avulla Varsinais-Suomi on kaikkialla. Peitteisessäkin maastossa voin lukea vain olennaisen ja jättää pistekumpareet amatööreille.

Kaikesta huolimatta tein virheitä rastiväleillä. Usein virheet olisivat olleet vältettävissä, jos olisin kylmästi käyttänyt enemmän kompassia. Tai lukenut enemmän karttaa. Kartanluku ja kompassin käyttö eivät ole toisiaan poissulkevia asioita ja niiden välinen balanssi on vielä hakusessa. Eikä aina toimivaa suhdetta ole olemassakaan, se riippuu maastosta, kartasta ja vaiheesta rastivälillä.

Sunnuntain kisassa suunnistustekniikkani hajosi kompassin mukana. Silloin tajusin kuinka paljon olin leirillä käyttänyt kompassia. Aina rastiltä lähdettäessä, aina epävarmoina hetkinä, aina tyhjillä välialueilla ja silloin tällöin varmistamaan etenemistä. En tiedä tulinko leirillä liian riippuvaiseksi kompassista. Ainahan karttaa lukemallakin pitäisi osata suunnistaa.


Ei kommentteja    ::    Kommentoi