sprinttisuunnistaja

Tuomo Mäkelä

Seuraa minua Twitterissä: @tuomomakela
Alkusivu - Harjoittelu - Jutut - Keskustelu - Linkit

AM-kisoissa peesailua

[ mäksä :: 18.8.2003 ]

Lauantaina suunnistustaidon sovittaminen päivän kulkuun ei yksinkertaisesti onnistunut. Lopulta epätoivoisen räpellyksen lopetti Mutkan Manu, joka sai minut ysillä kiinni 12 minuutilla. Vauhti ei omaan etenemiseeni nähden noussut merkittävästi, mutta suunnistuksen sujuvuus ja varmuus olivat kuin eri planeetalta. Hävisin kilpailun ylivoimasesti voittaneelle Muukkoselle yli 16 minuuttia. Ehkäpä tulevaisuudessa täytyy yrittää sovittaa vauhtia suunnistustaidolle sopivaksi.

Sunnuntain viestissä minua peluutettiin jälleen kerran aloitusosuudella. Jo ennakkoon spekuloin, ettei hajontakaavio kyseisessä viestissä olisi järin monimutkainen. Valistunut arvaukseni oli, että minulla, Paukkusella, Aumolla ja Suomisella olisi sama rata, kun kerran lähtönumerot olivat kolmen välein. Alussa huutelin koodeja Paukkusen kanssa ja totesimme, että ainakin alku täsmää. Vielä kun alkumatkasta Suominen veti tyylikkäästi minun hajonnoilleni ja peräpeilistä näkyi Aumon lähestyvä hahmo, niin uskoin arvaukseni osuneen kohdalleen.

Sama ratahan meillä olikin. Paukkunen nitkahti puolimatkassa ja me muut saavuimme vaihtoon selvässä karussa jäjestyksessä Aumo, Suominen ja minä. Suuremman kokoluokan avautumisen pikkuviestien hajontakaavioista jätän kuitenkin toiseen kertaan.

[AM-viestin rata, 159kt] Ongelmitta matka ei kuitenkaan sujunut. Lauantaipäivän kulusta ei ollut tietoakaan. Loukkasin normaalimatkan lopussa nilkkaani ja sunnuntaiaamuna se oli hieman turvoksissa. Ajattelin, että se turtuisi juostessa, joten en edes teipannut sitä, mutta nilkka vaivasi koko matkan ja jouduin juoksemaan varoen. Etenkin huonolla pohjalla olin vaikeuksissa. Kohonneet tulehdusarvot taisivat viedä myös terää juoksusta.

Ennen viestiä suunnittelin, että yrittäisin pudottaa sopivan tilaisuuden tullen Aumon, jottei Muukkonen karkaisi toisella osuudella ratkaisevasti. Vaikeaa se olisi ollut hyvänäkin päivänä. Nyt Suomisen ja Aumon hyvä vauhdinpito pakotti minut tyytymään letkan kolmospaikkaan. Olin jopa pudota letkasta kasivälillä, kun kaaduin ja oudosti venäytin toisen ojentajan ja rintalihaksen. Kadotin tiheikössä selät hetkeksi, mutta rastilla sain pojat jälleen kiinni.

Johdin ensi kertaa viestiä ennen toiseksi viimeistä, kun hyvällä rytminvaihdoksella yritin karkuun. Virheeni viimeisellä rastilla pudotti minut kuitenkin kolmanneksi.

Toisella osuudella Muukkonen karkasi ja Parma voitti koko viestin. Me olimme toisia.

Normaalimatka
Viesti


Ei kommentteja    ::    Kommentoi