sprinttisuunnistaja

Tuomo Mäkelä

Seuraa minua Twitterissä: @tuomomakela
Alkusivu - Harjoittelu - Jutut - Keskustelu - Linkit

Sekunti

[ mäksä :: 16.9.2003 ]

Jos luet tätä Maxim, niin tuhannet kiitokset finaalipaikasta. Ei sun kyllä olisi tarvinnut, mun synttäritkin oli vasta sunnuntaina...

Karsinta

Karsinnan ykkösrastilla ei usko finaalipaikkaan ollut kaikkein vahvimmillaan. Puolitoista minuuttia tasoitusta on pikamatkalla aika paljon. Siinä vaiheessa totesin, että enää ei passailla.

Neljä seuraavaa väliä löin loikkaria silmään ja pudottelin rastit telkkänä. Vitosella, reilu kahdeksan minuuttia ykkösen epätoivon hetkien jälkeen olin jo viidentenä.

[Karsinta, 125kt] Vitosen jälkeen aloin olla jo aika puhki. Nousukiito sijoituksissa pysähtyi ja päädyin taistelemaan viimeistä finaalipaikasta. Tein 15 sekunnin virheet kutosella ja toiseksi viimeisellä, joista kummatkin pudottivat minut väliaikaisesti seitsemänneksi. Lopullisen murtautumisen kuuden joukkoon tein loppusuoralla Davidovin kustannuksella. Lopputuloksissa hän hävisi minulle sekunnin, Saarinen neljä.

Pidin ennakkoon karsintaryhmääni kovana. Tero oli osunut ryhmän alkuun ja vaikka lopusta ei maailmantähtiä löytynytkään, niin viimeisille finaalipaikoille tuntui olevan tunkua. Menin maalissa toiseksi ja olin aivan saletti, etten pääsisi jatkoon. Vielä kun Kauppi ja Haikonen puskivat ohi, niin jäljellä oli kuusi miestä, joista vain kaksi olisi saanut mennä ohi.

Mutta ilmeisesti kaikki on mahdollista. Repo epäonnistui, Weckman otti hylsyn, Fincke ei ollut edes startannut ja Saarinen hävisi minulle neljä sekuntia. Olin siis kuudes. Jälkeenpäin saatoin todeta, että suurin uhka olikin Davidov, joka johti minua vielä viimeisellä rastilla neljällä sekunnilla. Jokainen joka näki Davidovin loppukirin viime vuoden Halikko-viestissä ymmärtää, että jos tämä mies juoksee tosissaan, niin kukaan ei voi voittaa häntä loppusuoralla viittä sekuntia.

Vaikka ehkä kävi tuuri, niin toisaalta aina osa suosikeista epäonnistuu karsinnassa. Lisäksi väittäisin, että huonommillakin suorituksilla päästiin finaaliin. Ehkäpä myös paremmilla pudottiin.

Minun tasollani finaaliin pääseminen on jo hyvä saavutus. Monet varmasti muistavat kuka oli finaalissa ja kuka ei, mutta kukaan ei muista finaalipaikan taustoja karsinnasta. Käytännössä meidän suorituksemme Davidovin kanssa olivat yhtä hyviä, mutta koska raja vedettiin välistä, niin minä olin kova jätkä ja Davidov pelkkä B-mies. Karsinta on toisinaan julmaa.

Finaali

Finaalissa ei meno ollut enää järin vahvaa. Kulku oli kadonnut karsintaan, joten ainoa saumani hyvälle sijalle oli juosta virheittä.

[Finaali, 176kt] Kolmosen pienen steppailun jälkeen suunnitelmani murenivat lopullisesti nelosella, jota hain yli kaksi minuttia. Loppumatkasta juoksin kutosvälin heikosti ja tein lopun rasteilla lähes minuutin koukkua. Olin vasta 41. ja hävisin kilpailun Ikoselle reilut kuusi minuuttia.

Pikamatkalla toistui sprintistä tuttu kuvio. Karsinta olisi pitänyt juosta rauhallisemmin, jotta voimia olisi jäänyt myös finaaliin. Saattaa myös olla, että syksyn paras vire on jo takanapäin ja kunto alkaa olla laskusuunnassa. Minä tarvitsisin myös enemmän henkistä latautumista kilpailuun. Valmistauduin viikolla ensisijaisesti karsintaan ja juoksun jälkeen olo oli jokseenkin tyhjä. Etten vain olisi ollut liian tyytyväinen jo pelkkään finaalipaikkaan.

Tarvitsisi vain olla vähän kovempi jätkä, niin ei tarvitsisi ressailla karsinnan kanssa niin paljoa.

Järjestäjien sivut


Ei kommentteja    ::    Kommentoi