Se meni juuri niin kuin arvelin. Joka neljännellä oli sama hajonta. Muuan muassa meillä ja Kalevan Rastilla. Martomaa tuli toiselta kärjessä, minä sijalla 46. Hienosta teoriasta ei taaskaan ollut paljoa iloa.
Tavallan juoksin ihan hyvin ja olen suoritukseeni periaatteessa tyytyväinen. Tein minuutin virhettä ja jäin 51 sekuntia kärjestä. Mutta toisaalta jotain jäi myös hampaankoloon. Tällaisessa oravanpolkukilpailussa olisi hyvän suorituksen voinut korvata erinomaisella. Paikkaa tarjottiin, mutta piti taas intoilla, sooloilla ja kiertää minuutti sakkorinkiä.
Ja mielelläni olisin kokeillut siipiäni isojen poikien letkoissa. Eihän minua mikään niistä olisi pudottanut, kun kerran hajonnatkin olivat tiedossa. Mutta sattuneista syistä Mikan meno oli jokseenkin hapokasta ja Martomaan, Salmen ja Fageruddin selät loittonivat muiden mukana yksi kerrallaan kohti K-pistettä.
Lähdin aika kovaa. Juoksin ykköselle pohjat ja ohitin kymmenkunta joukkuetta. Rastilla 25 sekuntia ennen lähtenyt Hagaby leimasi hieman ennen ja muistin, että hänellä saattaisi olla sama hajonta. Vitoselle asti tulin Hagabyn perässä, sen jälkeen ohitin hänet. Ysille olin ottanut hieman kärkeä kiinni ja olin noin puoli minuuttia hitaampaa B-alkua juosseista kolmanneksi nopein. Loppuosan hajonnat olivat yhtä nopeita.
Kympille juoksin heikosti. Ensin vedin välin ässää ja sitten vielä juoksin aivan rastikiven vierestä ohi. Yhdelletoista mennessä oli aika paljon letkaa edessä. Yritin ehkä enemmänkin päästä letkan ohi kuin suunnistaa. Rastille tullessa näin kuinka pari miestä tulivat kumpareen takaa poikittain kohti rastia ja minä tietysti perässä. No, he olivat juosseet minun hajonnaltani omalleen, joten siinäkin otin vajaan puolen minuutin koukun.
Loppumatkasta malttia oli enemmän ja onnistuin välttämään virheen kolmellatoista, kun tajusin suunnistaa rastille itse. Jäin kuitenkin hieman vauhdissa. Ehkä parempi niin.
Vielä kymppivälillä Hagaby oli aivan kannoillani, mutta yhdellätoista eroa oli jo lähes minuutti, vaihdossa 47 sekuntia. Kun ennen kymppiä meno tuntui epävarmalta, niin olisi pitänyt odottaa kolme sekuntia ja siirtyä Hagabyn taakse. Mutta hidasteluun ja varmisteluun ei tahdo kantti kestää. Aina kun edessä on letkaa ja jos se etenee vähänkin hitaammin mitä itse toivoisi, niin tulee mieletön tarve päästä ohi. Monta kertaa kannattaisi tyytyä vauhtiin ja mennä ohi vasta sitten kun on suunnistuksellisesti varma paikka.
Toisella osuudella ei viestejä voiteta. 25mannassa ryntäilemällä tappiosekunteja kertyi melko vähän, mutta jossain toisessa kilpailussa samalla toiminnalla olisivat virheet voineet olla paljon suurempia. Joukkueen kannalta olisi parempi, jos juoksisin aina tuollaisen suorituksen ajallisesti, mutta puhtaasti, kuin että juoksen minuutin kovempaa, mutta teen siihen päälle vaihtelevan määrän virheitä.
Alkaa itseäkin mietityttää, juoksenko viestejä itseni vai joukkueen puolesta? Taidan olla mieleltäni loppupään kaveri.
Ei kommentteja :: Kommentoi