Tuomo Mäkelä

Ylläs kutsuu

Pohkeet ovat viime päivinä valittaneet. Ennen kuulumatonta. Yleensä ruikuttajina ovat penikat tai reidet, joskus pakarat tai selkä, mutta nyt valittavt pohkeet. Mikä on? Eikö asfaltti kelpaa? Vai ovatkohan pohkeet astetta fiksumpia lihaksia? Kahden ja puolen viikon loikoilun jälkeen ne tietysti luulivat, että olen hankkinut vasemmistoliiton jäsenkirjan ja päättänyt tarjota niille neljän viikon vuosiloman. Eihän se tietysti mukavaa ole, jos työnantaja ilmoittelee loman loppumisesta juuri kun on allasbaarissa tekemässä tilausta, mutta turha siitä on alkaa itkeä. Eletään kuitenkin valistuneessa yksinvaltiudessa, joten jokaisesta lepopäivästä olisi syytä olla onnellinen.

Pohkeiden mielipiteitä huomioimatta harjoittelun käynnistys on sujunut hyvin. Yli kymmenen tunnin viikko lepäilyn ja sairastelun jälkeen olisi voinut sujua huonomminkin. Harjoittelu oli kaikkea muuta kuin kirjoista opittua, mutta ensi viikon Ylläksen leirin takia halusin saada vähän reilummin määrää alle. Kevyet lenkit alkoivat sujua entiseen malliin nopeasti, mutta yläalueiden kanssa on ollut enemmän vaikeuksia. Tiistainen kulku oli jo viikon takaiseen verrattuna kuin toiselta planeetalta.

Niin Ylläkselle tosiaan pitäisi lähteä huomenna. Toivottavasti kuljettajisto on oppinut jotain viime vuodesta ja tankkiin ei laiteta kesälaatua. Muutenkin matka on tuskastuttavan pitkä. Pitäisiköhän sitä itsekin olla oppinut jotain edellisistä vuosista?

Kahtena viime vuotena olen ottanut leirin jälkeen pienellä viiveellä flunssan. Nyt kun flunssa on juuri suoritettu, niin uusi kierros tuntuu epätodennäköiseltä. Vai meneeköhän se kuten koulussa? Jos flunssaa ei olekaan suoritettu hyväksyttävästi, niin joutuu uusintaan? Tenttikausihan odottaa leirin jälkeen. Vai järjestetäänköhän uusinta vasta tammikuussa?

Täytyy toivoa, että uusintaa ei tule. Riittävästi vaatetta pakkaskeleihin, runsaasti C-vitamiinia ja hyvä palautuminen leirin jälkeen. Eiköhän se pidä taudit loitolla.

Olen ajatellut harjoitella aika maltillisti, kun hiihtokilometrejä ei tosiaankaan ole vielä ehtinyt kertyä. Sauvojen kanssa kävin sentään lenkillä, mutta vaikea sanoa minkä verran se auttaa. 20 tuntia, pelkkää pk:ta. Nopeutta täytynee ylläpitää, mutta vauhtikestävyyttä en ajatellut harjoittaa. Jonkinlaista rytmitystäkin pitäisi saada. Viikon puolivälissä tiistaina ajattelin hiihtää vähemmän. Helpompi päivä on varmaankin myös elimistön mieleen.

Turhan tarkkaa suunnitelmaa en ole pyrkinyt tekemään, vaikka aika paljon olen miettinyt eri vaihtoehtoja. Olen lähinnä noudatellut Eisenhoverin oppeja: "...plans are useless but planning is indispensable."

Ei kommentteja    ::    Kommentoi