sprinttisuunnistaja

Tuomo Mäkelä

Seuraa minua Twitterissä: @tuomomakela
Alkusivu - Harjoittelu - Jutut - Keskustelu - Linkit

Leirisettiä Espanjassa

[ mäksä :: 2.3.2004 ]

Pari viikkoa on tullut opeteltua espanjalaisia suunnistuksen aakkosia. Ensin viikko Alicanten lähellä Torreviejassa ja loppuaika Madridin seudulla. Vaikea sanoa, minkä verran taito hioontui. Kaipa sitä aina jotain oppii, kun uutta näkee. Mutta ainakin hauskaa oli - sehän on pääasia - ja nyt motivaatio tutuissakin ympyröissä on ylhäällä.

[sunnuntain rata, 179kt] Heti leirin alkuun, päivän matkustamisen ja huonojen yöunien päälle, juoksin pikamatkan kilpailun rantadyyneillä. Kenties paras jalusta menestyshaaveille ei ollut, että kyseinen suunnistussuoritus oli elämäni ensimmäinen Espanjassa. Jos jotain haaveita oli syntynyt, niin kakkoselle mennessä ne olivat varisseet pois, kun David Shepherd ajoi minut minuutilla kiinni. Vähitellen suppaviidakko alkoi aueta paremmin ja Shepherdin empiessä otin ohjia käsiini. Mutta sitten taas päinvastoin...

Loppuviikosta dyynejä tuli hiottua melko paljon. Ja minä nautin. Vaikka maasto oli pienipiirteistä, eikä mahdollisuuksia kovakouraiseen pelkistykseen tarjottu, niin kovassakin vauhdissa pystyi suunnistamaan virheittä. Jos vain jaksoi lukea. Mutta silloin, jos ajatukset harhailivat bikineissä ja hiekkarannoilla, niin koko touhusta ei tullut yhtään mitään.

[nopeaa, mutta mäkistä, 179kt] Toisella viikolla Madridissa ei hiekkadyynejä enää näkynyt. Maastot olivat paljon mäkisempiä ja kallioisempia, mutta edelleen alustaltaan nopeita. Välillä saattoi lyödä loikkaria silmään ja karttaa rullalle, mutta kallioisilla alueilla sai olla rastinoton kanssa tarkkana. Välillä hyvällä tahdollakin oli vaikeuksia ymmärtää kartottajan mielenliikkeitä. Kallioviidakkojen kuvaaminen ei ehkä ole niitä helpoimpia tehtäviä.

Kokonaisuutena onnistunut leiri

[melkoista laukkaa, 216kt] Laatu kärsii määrästä, sanotaan. Pitänee paikkansa myös suunnistuksessa. 106 kilometriä suunnistusta kahdessa viikossa on aika paljon, joten ehkä on ymmärrettävääkin, ettei jokaiselle rastivälille riittänyt sitä sadan prosentin keskittymistä. Tyytyväinen olen siihen, että välillä kaikki oli kohdillaan ja tuntui, etten voinut tehdä virhettä. Sitten taas tuudittauduin suunnituksen helppouteen ja keräsin virhepäiväkirjaan suuria numeroita. Kuten Jämi-fiilistelyissä pohjoisen mäntykankailla.

[ylhäältä vuoristosta, 140kt] Mutta leirin tarkoitus oli suunnistaa paljon - se kun on asia, johon olosuhteet kotopuolessa ovat heikonlaiset - joten on hyvin toissijaista, jos jokainen harjoitus ei aivan nappiin mennytkään. Suunnistuksen runsaudesta taisi kärsiä myös fyysisen kokonaisuuden suunnittelu, joskin tässä syypääksi voidaan tuomita oma väliinpitämättömyys. Ongelma olisi yksinkertaisemmin ratkennut sillä, ettei olisi yrittänyt ratkoa kaikkia ongelmia jääräpäisesti järjellä, vaan olisi antanut kehon kertoa omia järjen vastaisia mielipiteitään. PK:ta sai iskeä vaikka millä mitalla, eikä väsymisen merkkejä näkynyt missään, mutta heti jos latoi sykkeet yläalueelle, niin seuraavana päivänä jaloissa painoi.

Tyytyväinen olen reissuun kokonaisuutena. Vaikka kustannuksia parin viikon leirisetistä tulee väistämättä, niin kyllä vastinettakin. Madridissa olisi ehkä toivonut, ettei räntää olisi satanut joka päivä. Ei sitä kyllä tainnut sataakaan ja pahimmat lumimyrskyt saapuivat Espanjaan vasta meidän lähtömme jälkeen. Tärkeintä oli, että pääsi suunnistamaan sulalla maalla. Ja kenties jotain rakennuspalikoita talvilomaa viettäneelle tieprojektillekin löydettiin.

Tulokset kisoista


Ei kommentteja    ::    Kommentoi