sprinttisuunnistaja

Tuomo Mäkelä

Seuraa minua Twitterissä: @tuomomakela
Alkusivu - Harjoittelu - Jutut - Keskustelu - Linkit

Kevään kynnyksellä

[ mäksä :: 24.3.2004 ]

Vaikka lunta metsässä vielä riittääkin, lähestyy kevät kovalla vauhdilla. Viikon päästä haetaan jo suunnistustuntumaa lahden takaa ja puolentoista viikon kuluttua kevään kilpailukausi pyörähtää käyntiin. Tiomilaankin on enää kuukausi. Pitäisiköhän sitä olla valmis?

Päätin juuri talven viimeisen kovan harjoitusjakson. Tarkoituksena oli saada juoksuun vauhtia. Superkompensaation vielä viimeistellessä harjoitusjakson lopputulosta, en ole huolissani omasta juoksukunnostani. Se on riittävä. Mainittakoon tämä siksi, että perinteiden mukaan maaliskuussa en juuri mistään muusta olekaan ollut huolissani kuin omasta juoksuvauhdistani suhteessa muihin. Lauantaina tämä riittävä olisi tarkoitus muuttaa numeroiksi seuran testijuoksureitillä. Viime helmikuinen ennätys siirtynee historiaan. Kysymys on lähinnä marginaalista.

Kun tämä riittävä ei kuluta henkisiä voimavaroja, on aikaa jäänyt karttojen katseluun ja suunnistuskirjallisuuden lukemiseen. Se, mitä olen oikeastaan miettinyt, on oma suunnistustekniikkani. Kenties suurin havainto tähän mennessä on ollut se, kuinka vähän rakentavaa keskustelua olen itseni kanssa käynyt omasta suunnistustekniikastani. Nyt olen pilkkonut tekniikkaani palasiksi ja yrittänyt arvioida, missä suurimmat erot oikeisiin malleihin ovat.

Ongelma vain on se, etten itsekään tiedä täsmälleen, miten suunnistan. Kuulostanee vakuuttavalta. Olen viime aikoina yrittänyt istuttaa ajatteluuni oikeita malleja, mutta myös muistellut kartoista, miten todellisuudessa olen suunnistanut. Tämä on aiheuttanut päähäni pienen sekametelisopan, enkä ole aina varma, mikä ajatuksistani liittyy todella taannoiseen toimintaan ja mikä siihen tenttivastaukseen, jota olen mielessäni kirjoittamassa kyseisen rastivälin oikeaoppisesta toteuttamisesta.

Jo aiemmin asetin kevätleirin painopisteeksi ennakoinnin kehittämisen. Aion myön etsiä vastausta kysymykseen, miten suunnistan, eli aion tarkkailla omaa toimintaani suoritusten aikana. Nyt riittävällä juoksuvauhdilla saattaisi olla edellytyksiä tukahduttaa loputonta malttamattomuuttani ja saada suunnistusta vaikuttamaan harkitummalta kuin millaisena se viime kauden reittipiirustuksissa on esiintynyt. Ellei sitten riittävää ole lauantain kuluessa heitetty juoksuvauhdin edestä kaapin pohjalle odottamaan parempia aikoja.


Ei kommentteja    ::    Kommentoi