Tuomo Mäkelä

Riittävä juoksukunto

Siirsin lauantaina testijuoksuennätykseni uusille minuuttiluvuille. Tasan 10 kilometriä 140 metrin noususummalla 34.44, parannusta vanhaan ennätykseen tuli ruhtinaalliset 19 sekuntia. Olisihan se paremminkin voinut mennä, mutta myös huonommin. Täytyy muistaa, että eletään vielä maaliskuuta, huippukunto saakin vielä odottaa.

Perjantaina oli epävarma olo testijuoksun suhteen. Torstaina, kun laputin puolitoista tuntia, pakki oli ollut sekaisin ja kulku heikkoa. Perjantainen verryttelylenkki sujui jo paremmin. Harkitsin hetken testijuoksun siirtämistä sunnuntaille, vaikka harjoittelun kokonaisuus ja asioiden mittasuhteet huomioon ottaen ajatus tuntuikin liioittelulta.

Sikäli paljon taisin kuitenkin testijuoksua jännittää, että näin siitä unta. Ajaksi sain muistaakseni 34.50. Juoksu oli tuntunut tahmealta, enkä ollut aikaan pettynyt. Arvelin, että harjoittelua keventämällä vauhti paranisi kevään kuluessa. Yritinköhän henkisesti valmistutua epäonnistumiseen?

Lauantaiaamuna verrytellessä juoksu kulki kohtuullisesti. Sääkin tuntui mukavan keväiseltä. Aurinko paistoi ja lämmintä oli muutama aste. Etelästä puhallellut tuuli tiesi vastaista menomatkalle. Se hieman askarrutti. Olin juoksemassa yksin, vetoapua ei siis ollut tiedossa.

Alku täysillä ja lopussa kiristetään

Rullasin alun loivan laskun rennosti, mutta puolentoista kilometrin väliaika ei tyydyttänyt. Kiristin vauhtia. Jäin jatkuvasti odotuksistani, vaikka juoksin mielestäni liian kovaa. Noin 2,5 kilometrin väliaika oli 8.32. Sirkkulassa alkoi painaa. Vastatuuli tuntui selvästi, mutten tiennyt, mikä sen vaikutus olisi vauhtiin.

Viimeisessä kohti kääntöpaikkaa jyrkkenevässä nousussa lähes kaikki oli pelissä. Syke oli kaksi pykälää alle maksimin. Silti väliaika 17.58 eli ollut mitä odotin. Paluumatka on laskuvoittoinen ja se pitäisi kulkea 40 sekuntia menomatkaa nopeammin. Nyt minun pitäisi kiristää minuutti ja olin aivan puhki.

Yritin juosta alamäet rennosti ja saada sykettä laskemaan. Helisnummen nousussa tuntui vaikealta ja ajattelin hetken keskeyttämistä. 7,5 kilometrin väliaika yllätti, 26.30. Myötätuuli oli avittanut minut minuutin parempaan vauhtiin kuin mennessä. 35 minuuttia näytti alittuvan helposti.

Loppumatkasta kirittäjää olisi kaivattu. En aivan pystynyt huippuesitykseen, vaikken hiipunutkaan. 34.44 tuntui juoksun jälkeen ihan kelpo ajalta, vaikka olin toivonut 34.30 alitusta. Olosuhteita kai on turha manata, harvoin ne ovat täydelliset. Enkä usko, että rauhallisempi alkuvauhti olisi tulosta parantanut. Tämä aika riittää minulle todisteeksi siitä, että juoksukunto on riittävä.

Ja loppuun tietokilpailukysymys: Kenellä Ankkurin aktiiveista on paras testijuoksunoteeraus? Olisi syytä korjata asia ensi tilassa.

Ei kommentteja    ::    Kommentoi