Tuomo Mäkelä

Kilpailukauden käynnistelyä

Tämä maanantai ei ole käynnistynyt vauhdilla. Aamusykkeet olivat pilvissä, jalat vieläkin lyijyä. Kävin vähän juoksemassakin. Tai saattaa olla parempi, ettei sitä köpöttelyä juoksemiseksi kutsu, sillä jos juokseminen nostaa minua vastaan oikeusjutun kunnianloukkauksesta, häviän sen varmasti. Mutta vaikka tuskin edes alamäissä pääsin alle kuutta, minua pisti koko matkan...

Kevätyönviesti

Tarjolla oli toinen osuus. Max vaihtoi reilu pari minuuttia keulasta. Vetelin alkumatkasta lähes jatkuvasti tyhjää metsää vastaan. Etenin rauhassa, vaikka eihän siinä risuhelvetissä olisi kovaa päässytkään ja poimin liput varmasti. Yhteen kymmenen sekunnin virheeseen sorruin.

Ysivälillä Anjalan Topi puski rinnalle ja ohi. Menemisen luonne muuttui täysin. Sulavat ajolinjat korvattiin vauhdilla ja minun suunnistuksesta katosi rytmi. Väleillä tuli juostua huonosti, rastit onneksi halkesivat. Lukuunottamatta yhtä. Sillä rastilla luotin ainoa kerran lyhyiden yöosuuksien erikoismiehen, Matti Tahvosen ajolinjoihin ja sen ainoan kerran loppuradasta meillä oli eri hajonta. Toisin sanoen se oli ainoa kerta, jolloin Tahvosen ei olisi kannattanut tukeutua.

Virhettä tein minuutin, nopeimmille jäin kolme. Mielestäni ihan hyvä väliosuuden juoksu. Tosin vieläkään en osannut suunnistaa letkassa normaalisti.

Saaristorastit

Kyllähän se aamusta lähtien oli selvää, ettei juoksu kulje. Edellisiltana 57 minuutin kilpailu ja päälle viiden ja puolen tunnin yöunet. Suorituksen kruunasi se, etten ollut tajunnut syödä riittävästi juoksujen välillä.

Alkumatkasta kulki siedettävästi. Huomasin heti ykkösvälillä, että raskailla osuuksilla oli vaikeinta. Hain tietoisesti hyvää pohjaa, jottei voimia olisi kulunut liikaa. Rastit halkeilivat, vaikkakin lähes joka ympyrän reunalla jouduin pysähtymään. Tämän laitan kyllä osittain järjestäjien piikkiin: ei 1:15000 karttaa voi tulostaa!

Kasivälillä, kun ratamestari tarjoili raakaa toteutusta, alkoi jaloissa painaa enemmän. Sen jälkeen eivät jalat liikkuneet enää millään pohjalla kunnolla. Meno oli väsyneen miehen puurtamista. 11-12 välillä tein pienen virhearvion, kun halusin välttää lumiset notkelmat. Hävisin kierrolla puolisen minuuttia, jonka päälle tein rastilla 15 sekunnin virheen.

13,9 kilometriä oli liikaa. Energiat loppuivat totaalisesti. Suunnistin kankailla todella hyvin, mutta kyllähän siinä vauhdissa pitääkin - jäin juoksemalla puolitoista minuuttia kilometrillä. Toiseksi viimeiselle noustessa luovutin. En yksinkertaisesti jaksanut juosta ylämäessä. Ihmettelin vielä hetken ennen rastia ja Wickholm sai minut yhdeksällä minuutilla kiinni. Olin lyöty, lopullisesti.

Katselin väliajoista, että olin ollut rastivälisijoituksissa puolenvälin paremmalla puolella seiskan jälkeen vain pellon ylityksessä. Olin seiskalla viidentenä alle puoli minuuttia kakkosesta, mutta siinä vaiheessahan kilpailu oli vasta alkoi.

Yhteenveto

Sinänsähän ei ole mahdoton ajatus juosta kahta kilpailua vuorokauden sisässä, tekiväthän niin monet muutkin eliittisarjalaiset. Mutta minulle se ei sovi. Vedän kilpailuissa runsaasti maksimin puolella, mikä pidentää palautumisaikaa selvästi. Sunnuntaina en juuri maksimille päässyt, keskisykekin oli vk1:n puolella.

Jos hyviä puolia Saaristorasteista täytyy hakea, niin virheet olivat jälleen vähissä. Arvioin virheiksi 1.15, ilman reitinvalintavirheitä. Olen tehnyt kolmessa viime kilpailussa virhettä yhteensä kolme minuuttia, 6 sekuntia per kilometri. Ajatteli asiaa miltä kannalta tahansa, se on minulle vähän. Alkaisikohan sitä vähitellen oppia?

Ei kommentteja    ::    Kommentoi