sprinttisuunnistaja

Tuomo Mäkelä

Seuraa minua Twitterissä: @tuomomakela
Alkusivu - Harjoittelu - Jutut - Keskustelu - Linkit

32. SM-Sprintissä

[ mäksä :: 1.6.2004 ]

Jos ennen sunnuntaita olisin joltain varmalta lähteeltä kuullut, että olen sprinttifinaalin 32., niin olisin todennäköisesti suhtautunut tietoon neutraalisti. Olisin kenties ajatellut, että kilpailu olisi voinut mennä monella tapaa huonomminkin, vaikka parempaa sijoitusta olin toivonutkin.

SM-sprintti olisi voinut mennä monellakin tapaa heikommin. 32. sija on pääsarjaurani paras sijoitus SM-kilpailuissa, mutta ajatukseni ovat viime vuorokauden aikana kartelleet positiivisia näkökulmia sprinttifinaalista. Ei kysymys oikeasti ole sijoituksesta. En minä siihen ole erityisen pettynyt tai tyytyväinen. Minä olen pettynyt suoritukseeni. Minä toivoin itseltäni parempaa juoksua, mutta sitä ei tullut.

Karsinta helposti

Karsinta sujui melko hyvin. Alkumatkasta yritin pitää suunnistuksen kontrollissa, mutta pienen epäsujuvuuden seurauksena hukkasin tasaisella vauhdilla sekunnin siellä, toisen täällä. Varsinaisia virheitä en kuitenkaan tehnyt. Ylityksen jälkeen lähdin Laitamäen perässä supan pohjan kautta kasille, vaikka suunnitelmani oli välttää nousua oikealta. Ajallista tappiota ei juuri tullut, mutta mokani huomattuani lisäsin turhaan vauhtia ja hätäilin ysivälin toteutuksessa. Lopussa sain taas suunnistuksen rauhoitettua.

Olin lopputuloksissa kuudes. Virheitä ei juuri tullut, juokseminen tuntui helpolta, enkä joutunut laittamaan kaikkea peliin. Eroa viimeisen finaalipaikkaan kertyi peräti 43 sekuntia, joten rauhallisemminkin olisi voinut ottaa, mutta ehkä hyvä näin. Takana olisi voinut olla tiukempaakin ja virhe lopussa olisi voinut lähettää minutkin laulukuoroon.

Yksi iso virhe ja hiipuminen

[finaali, 124kt] Verrytellessä juoksu tuntui hyvältä. Kysyin ajatuksissani, olisikohan minun päiväni, mutta en vastannut itselleni. Sade yltyi verrytellessä, eikä läpimärkä juoksupuku juuri lämmittänyt. Kädet olivat kohmeessa. Karsinassa en tahtonut saada kosteaa määritelappua koteloon. Lopulta katsoin, että koodit menevät numerojärjestyksessä ja heitin määritteet mäkeen. Onneksi suunnistus ratkaistaan jaloilla ja päällä. Ehkäpä viileä sää pitäisi pään kylmänä, ajattelin.

Alku lähti hyvin käyntiin. Neloselle asti vedin puhtaasti. Poluilla juoksu kulki kohtuullisesti, mutta metsässä oli raskasta. Olin väliajoissa sijalla 11.

Ehdin lukea vitosvälin valinnan jo nelosvälillä. Loivasti oikealta rinnettä myötäilevää polkua pitkin vaikutti nopeimmalta ja vähiten kuluttavalta reitiltä. Lähdin rastilta hyvin, mutta havaitsin rinteeseen johtavan vasta kun olin jo käytännössä ohittanut risteyksen. Siirryin toteuttamaan kakkossuunnitelmaa, jota ei ollut olemassa, mutta joka omista askelista päätellen kulki polkua eteenpäin.

Virhe olisi pitänyt korjata heti. Nyt sen hinta moninkertaistui, kun rypesin rastille oikealta poikittain. Hävisin välillä Jukkolalle 14 sekuntia, mikä olisi ollut myös rastivälisijoitukseni naisten sarjassa. Miehissä jäin nopeimmista 31 sekuntia ja putosin väliajoissa yhtä monta pykälää sijalle 42.

Loppumatkasta suunnistus oli helppoa, mutta juoksu vaikeaa. Yritin juosta sitä vauhtia, mitä mielikuvissani olin suunnitellut, mutta luonnonlait asettuivat vastustamaan pyrkimyksiäni. Kädetkin olivat hapoilla, kun nousin mäkeä stadionille. Toiseksi viimeiseltä maaliin hävisin Mårelle 8 ja Anni-Maijalle 3 sekuntia. Ei sen näin pitänyt mennä.

Hapot korvissa

Jäin yli minuutin kärkeen ja puoli minuuttia plaketeille. Pelkäsin maaliin tullessani häviäväni vieläkin enemmän. Onneksi en sentään.

20 sekunnin virhe on näin helpolla radalla paljon. Se on liikaa. Muuten suunnistus sujui hyvin. Sain karsittua suorituksesta lähes täysin karsinnassa vaivanneet ylimääräiset arpomiset, sivuunajautumiset ja poikittaisliikkeet. Toki rastipisteiden asettelu edes auttoi sujuvuutta. Harvat radalla tarjotut reitinvalinnatkin osuivat aikalailla kohdilleen.

Mutta juoksun kanssa oli taas ongelmia. Karsinnassa kaikki tuntui hyvältä, mutta finaalissa hapot nousivat liian aikaisin korviin. Alku sujui kohtalaisesti, mutta seiskan jälkeen jalalla tuli paljon turpaan. Vaikka karsintaan verrattuna rankemmassa profiilissa oli osasyy hiipumiseen, perusongelma on edelleen palautumisessa. Tämä ongelma on korjattavissa vain perusharjoittelulla. Sitä ennen tämän kaltaisissa kaksiosaisissa kilpailuissa pärjääminen voi olla vaikeaa.


Ei kommentteja    ::    Kommentoi