sprinttisuunnistaja

Tuomo Mäkelä

Seuraa minua Twitterissä: @tuomomakela
Alkusivu - Harjoittelu - Jutut - Keskustelu - Linkit

Tuskien normaalimatka

[ mäksä :: 31.8.2004 ]

Karsinnassa kulki. Pääsin finaaliin. Finaalissa ei kulkenut. Energiat loppuivat. Kävelin viimeisen tunnin. Johtopäätöksiä:

  1. Karsinnan jälkeiset finaalikilpailut eivät sovi minulle
  2. Normaalimatkan kilpailut eivät sovi minulle

Karsinta lyhyesti

Tarkoitus oli juosta pintakaasulla virheittä. Alku sujui hieman haparoiden. En tehnyt kolmella ensimmäisellä rastilla virheitä, mutta telkkä oli lomalla.

Nelosvälillä näin JiiPeen selän. Ajattelin huutaa koodia, mutta passasin. Hämärän peitossa on vieläkin, miksi en ajatellut lukea karttaa. Tulin väärälle hajonnalle, enkä saanut heti kiinni. Puolitoista minuuttia.

Tuli kiireen tunne. Onneksi tarjottiin pitkää väliä. Annoin nastarien huutaa. Väli sujui hyvin, mutta yritin tulla rastille heittämällä, eivätkä kaukoheitot ole vahvuuteni. Tiesin, että olen liikaa oikealla, mutta en uskaltanut korjata riittävästi. Minuutti.

En halunut tehdä sievisiä, joten hautasin pintakaasun lopullisesti. Kasia haparoin vielä puolisen minuuttia, kun toisen ryhmän miehet vetivät minua magneetin lailla sivulle. Muuten rastit halkesivat. Olin yllättynyt, että suoritukseni riitti viidenteen tilaan.

Finaali vielä lyhyemmin

Finaalissa kävi kuten viime sunnuntai minua pelotteli. Juoksu tahmasi, mäet ja suot olivat tervan juontia, eikä mitään saanut itsestä irti. Lisäksi koordinaatio oli hukassa, enkä jaksanut suunnistaa. Mitä vielä voisi toivoa? Tietysti sen, että energiat loppuvat. Ja näin tapahtui hieman ennen rastia neljätoista, mutta päätin olla keskeyttämättä. Kun kerran Kuhmoon asti oli tultu, päätin kärsiä koko rahan edestä.

Miksi näin?

Yksinkertainen selitys on tietysti se, että jouduin karsinnassa liian koville. Päivän vire oli kohdillaan ja sain itsestäni hyvin tehoja irti, jolloin päädyin selvästi maksimin puolelle ja pahasti hapoille. Tämä pidensi palautumista merkittävästi verrattuna siihen, että olisin juossut kilpailun siististi pintakaasulla. Lisäongelmia peliin toi oma akilleen kantapääni, heikko kyky palautua hapoista.

Mutta on parempi olla A-finaalin viimeinen kuin B-finaalin ensimmäinen. Olisi ollut tyhmää passailla lopussa ja toivoa, että aika riittää. Vaikka tällä kertaa eroa B-finaalisteihin tuli yli kaksi minuuttia, olisivat marginaalit voineet olla pienempiäkin. Jos ei jossitella virheitä, en olisi voinut tehdä mitään paremmin.

Jos olisin juossut karsinnan matalammilla tehoilla, olisi juoksu saattanut kulkea finaalissa paremmin, mutta hyvää lopputulosta ei sekään olisi vielä taannut.

Suunnistustekniikkani ei ole kovinkaan sujuva. Juoksen silloin kun suunnistus on selkeää, mutta kartanlukuosuuksilla joudun jarruttelemaan. Näinhän se lähes kaikilla toimii, mutta arvelisin, että vaihtelen vauhtiani keskivertokaveria enemmän, joten eteneminen on kuluttavaa. Jaksan suunnistaa tällä tekniikalla tunnin, hyvänä päivänä hieman pidempään, mutta en 1.50:tä. Eli minun täytyy passailla ja oikeita normaalimatkan kilpailuja on takana niin vähän, että oikean vauhdin löytäminen on arpapeliä.

Energioiden riittäminen hieman parempanakin päivänä olisi voinut olla ongelma. Nyt virtaa riitti puolitoista tuntia. Ehkä lauantain syömistä olisi pitänyt kontrolloida tarkemmin. Täytynee tulevaisuudessa paneutua paremmin ravintopuolen koukeroihin. Tähän mennessä en niin hirveästi ole jaksanut niillä asioilla päätä vaivata.

Kaiken kaikkiaan olen ihan tyytyväinen viikonloppuun. Finaalipaikka oli enemmän kuin aiemmin. Ja nollatulos, 55. sija on nyt taululla tulevia vuosia varten.


Ei kommentteja    ::    Kommentoi