sprinttisuunnistaja

Tuomo Mäkelä

Seuraa minua Twitterissä: @tuomomakela
Alkusivu - Harjoittelu - Jutut - Keskustelu - Linkit

Kaksi ja puoli vuotta

[ mäksä :: 16.12.2004 ]

188. Verryttelen Perniöntien laitaa ja olen hämilläni. En saa ajatuksiani irti numerosta. Se on paljon. Minulle. Edellisen kerran sykemittarini on tallentanut vastaavan lukeman kesällä 2002. Se oli telakkakomennuksen jälkeen ensimmäinen kova. Löin viimeiseen mäkeen kaikkeni... ja silloinkin yllätyin.

Hetkeä aiemmin kellotin testijuoksussa ajan 36.20. Ei mitään ihmeellistä. Ei todellakaan. Juoksin ensimmäiset 7,5 km kynnyksellä ja sitten lähdin. Annoin hapen kulkea. Jalkojen liikkua. Eikä edes tuntunut pahalta. Parempaan vain en pystynyt. Viimeiset kaksi ja puoli kilometriä 7.53, viimeinen puolitoista 4.47. Keväälläkin olisin vastaavaan tyytyväinen. Tai en enää.

Vaikka vesisateessa lenkkeillessä saattaakin hämääntyä, nyt ei ole kevät. Nyt on joulukuu. Niin, kai joulukuussakin saa kulkea. Ei se varmaankaan ole kiellettyä. Ei vain ole ollut tapana. Enkä ymmärrä, miksi tapa on nyt muuttunut. Tietämättömyys häiritsee minua. Voin vain spekuloida.

Eihän spekuloinnissa mitään vikaa ole. Keskimäärin ihan leppoisaa puuhaa. Mutta nyt ei ole keskimäärin. Keskimäärin mistään ei oikeasti tarvitse tietää mitään. Nyt pitäisi. Tai minulla on uskottavuusongelma.

Omissa silmissä.

Toisaalta tilanne voisi olla huonompikin. Jos olisinkin odottanut hyvää kulkua. Huippuaikaa. Ja olisinkin juossut jotain keskinkertaista. Enkä olisi osannut vastata itselleni, kun olisin kysynyt miksi. Olisin ollut jälleen hämilläni, mutta ongelma olisi ollut konkreettisempi. Ja ratkaisun löytäminen kriittisempää.

En vain ymmärrä

Nyt odotin huonoa kulkua. Palautumisen kanssa oli ollut ongelmia. Reenisykkeet olivat korkealla. Aamusykkeet eivät tahtoneet laskea. Ortti sentään oli alhaalla. Sitten vielä nilkka tuli kipeäksi. Toisaalta pakkolepo torstaina saattoi olla vain hyväksi. Palautumisaika piteni. Mutta kova harjoitus jäi tekemättä. Perjantaina kävin lyömässä sählyä. Vähänkin kun yritin, olin VK:lla. Ainakin siltä tuntui.

Kovien harjoitusten puute näkyi. Matkavauhdissa. Tämän minä ymmärrän. Juoksin kynnyksellä. Normaalisti juoksen koko matkan päällä. Vauhti ei ollut kaksista. 3?45?. Profiilihan on mitä on.

Mutta yleensä kovien harjoitusten puute on näkynyt myös maksimissa. Tai etenkin siinä. Näin olen ajatellut. Kenties väärin. Todennäköisesti väärin. Nyt ajatellen. Mitä olen tehnyt toisin kuin aiemmin? Hiihtänyt paljon, juossut vähän. Tehnyt tunnollisesti kuntopiiriä. Jokkerin venttiä joka viikko. Ehkä perjantain sähly avasi paikkoja. Lihakset olivat hyvässä kunnossa.

Mutta syke korkeammalla kuin kahteen ja puoleen vuoteen! En ymmärrä. En vain. Lienee parasta pysäyttää spekulaation muodostusprosessi. Nyt. Tulee johdettua itseään vähemmän harhaan. Ehkä tulevaisuus tuo vastauksia.

Jälkikirjoitus

Olin tiistaina juoksemassa kontrollijuoksua. PK neljä sekuntia kilometri viime kuista paremmin. VK samoissa. Maksimi 12 sekuntia kovempaa. Puolellatoista kilometrillä. Kahdeksan sekuntia per kilometri. Maksimisyke oli 187. Tasaisella. 188 tallentui loivassa nousussa. Viime kuussa maksimi oli 182. Ja se oli minusta täysin normaali.

Jotain on todella tapahtunut. Mies tarkkailuun. Tunteja koneeseen. Kenties jotain selviää.


Ei kommentteja    ::    Kommentoi