sprinttisuunnistaja

Tuomo Mäkelä

Seuraa minua Twitterissä: @tuomomakela
Alkusivu - Harjoittelu - Jutut - Keskustelu - Linkit

Jumissa

[ mäksä :: 29.1.2005 ]

Tuntuu tyhmältä itkeä. Kaikki on hyvin. Periaatteessa. Olen harjoitellut. Mielestäni. Kunto on nousussa. Enkä ole telakalla. Siihen kai vedetään raja. Hyvin vai huonosti.

Niinhän se menee. Toiset hajottavat... Korjaan. Toisilta hajoaa akillesjänne. Joku ottaa juoksijanpolven. Tai rasitusmurtuman. Minulta hajoavat lihakset. Itsestään?

Todennäköisesti.

Ei ole ollut rasitusvammaa. Vähään aikaan. Neljään vuoteen. Silloin oli polvi hajalla. Kymmenen viikkoa. Mutta en koe itseäni onnekkaaksi. En tiedä, pitäisikö. Toisaalta pelaan varman päälle. En mene äärimmäisyyksiin. Joskus ehkä pitäisi. Mutta lihaksisto painaa jarrua. Ja terve järki.

Lihan himo

Mutta minun kannattaa juosta. Silloin, kun joku haluaa painia. En ole voimamies. Edes jaloista. Mutta en koe sitä ongelmaksi. Suunnistuksessa. Joskus olen pudonnut letkoista. Vika on ollut keuhkoissa. Ei mäessä. Ei suossa. Ei voiman puutteessa. Näin uskon. Mutta jatkossa en aio pudota. Kukapa sellaista suunnittelisi?

Silti olen halunnut lisää lihaa. Kyllä jalat sitä tarvitsevat. Viesteissä on helppo roikkua. Henkilökohtaisissa pitää työntää itse. Ja siellä on tähtäin. Olen tehnyt voimaa paljon. Enemmän kuin ennen. Enemmän kuin koko viime vuonna. Huono mittari. 70 % enemmän kuin viime vuonna. Puhuttaessa samasta jaksosta. Se on paljon. Ei suoraan oppikirjasta. Mitä sanoin äärimmäisyyksistä? En enää muista. Mutta lihaksisto kehittyy. Ja kärsii. Vetää jumiin. Pistää miettimään.

Juoksu kuluttaa

Mutta voimaharjoittelu on vain murunen kaikesta. Suurin osa on kestävyyttä. Aina. Pääosa juoksua. Ja takareidet ovat huutaneet kuolemaa. Ensimmäisenä. Niistä puuttuu voimaa. Sitä on tehty. Ajateltu kauas. Mutta ongelmat ovat sylissä. Takareidet ovat jumissa. Juoksu ei aina maita.

Jos olisi täydellinen koordinaatio. Täydellinen juoksutekniikka. Ongelmia ei olisi. Kenties. Mutta olen suunnistaja. Mitä minä tekniikalla. Tiellä? Radalla? En mitään. Kuitenkin haluaisin. Mutta en halua maksaa. En ole valmis opettelemaan. Tekemään töitä sen eteen.

Turha osoittaa takareisiä. Tehdä niistä esimerkkiä. Vikaa on kaikissa. Nyt pohkeissa. Se oli tietoinen valinta. Uhraus. Testijuoksu nastareilla. Kymmenen kilometriä. Mitä voi odottaa? Vähemmän? Nopeampaa toipumista? Pakko myöntää. Mutta hyväksyn tilanteen.

Ja nyt liukkailla. Lunta tulee päivittäin. Aurauskalusto ei veny. Pohja pettää. Nastalenkkarit eivät auta. Askel jää lyhyeksi. Takareisi kiittää. Etureisi paiskii töitä. Ottaa osumaa. Tuntuu huonolta. Toiselta puolelta.

Paljosta liikaan

Tarvitseeko aina tuntua hyvältä? Olla helppoa? Nyt harjoitellaan. Ei tehdä tulosta. Keväällä pitää kulkea. Jalkojen olla kunnossa.

Ei matkavauhdissa ole vikaa. Testijuoksu sen osoitti. Mutta kun pitäisi lyödä. Viimeinen kilometri, puolitoista. Syke vain ei nouse. Vauhtiin jää toivomista. Jalat eivät pysty hyödyntämään voimaa. Täysimääräisesti. Enää. Selitys vanhaan ongelmaan on löytynyt. Kunnes toisin todistetaan.

Testijuoksussa olin palautunut. Juossut vähän viikolla. Jalat olivat kunnossa. Jotenkuten. Kovilla viikoilla kiusaan jalkoja enemmän. Ne eivät ehdi toipua. Syöksykierre on valmis. Ja se haittaa harjoittelua. Täytyy tehdä kompromisseja. Kovat harjoitukset ovat vaikeita.

Ei ongelma ole uusi. Aina lihaksisto on vaivannut. Mutta ennen mies väsyi nopeammin. Lihaksisto ei rajoittanut. Nykyään mies ei väsy. Yhtä helposti. Lihaksisto tulee vastaan ensin. Ongelma on kriittisempi. Haluan siitä eroon. Motivaatio on löytynyt.

Sijoitustoimintaa motivaatiolla

Ei auta, että on miljonääri. Täytyy tietää, mitä rahoilla tekee. Mihin ne käyttää. Raha on pelkkää väliainetta. Kuten motivaatiokin.

Pitäisi hankkia notkeutta. Tiedän, tiedän, tiedän. Mistä kaupasta sitä saa? Paljonko maksaa? Venyttely notkistaa. Toiset sanovat. Propagandaa. Minä venyttelen. Mutta en ole huomannut. Venyttelenkö oikein? Onko se liian yksipuolista? Olen etsinyt vastausta. Mielipiteitä on monia. Valmennuksessa aina. Oikean polun löytäminen vaikeaa.

Pitäisi käydä hieronnassa. Tiedän, tiedän, tiedän. Se palauttaisi. Lihaksistoa. Auttaisi sitä toipumaan. Kuka olisi hyvä? Ja halpa? Näin alkuun. Olisi helpompaa, kun kuviot olisivat selkeät. Toisaalta uskon kaurapuuroon. Ja vähän myös ruisleipään. Perusasioilla pärjäämiseen. Hieronta on enemmän. Mutta harkinnassa. Vakavasti.

Pitäisi harjoitella monipuolisemmin. Tiedän, tiedän, tiedän. Hiihtää, polkea kuntopyörää, käydä vesijuoksussa. Suksien kanniskelu joukkoliikenteessä. Ainainen voitelu. Käveleminen ladulle. Perseestä. Tai raahautuminen kuntosalille. Tai uimahallille. Olen minä monipuolistanut harjoittelua. Vähän. Enempään olisi varaa. Mutta juokseminen on helpompaa. Tossun nauhat kiinni ja menoksi.

Pitäisi muuttaa voimaharjoittelua. Tiedän, tiedän, tiedän. Tehdä lyhyempiä sarjoja. Tehokkaammin. Annostella järjellä. Ei kuten makaronilaatikkoa koulun ruokalassa. Mutta voimaa on tehtävä. Sitä tarvitaan. Kuulostaa toteuttamiskelpoiselta. Vähän olen jo muuttanutkin.

En ole miljonääri. Motivaatiomiljonääri. Kuitenkaan. Sijoittaminen on vaikeaa. Tuotto pitää maksimoida. Motivaation maailmassa inflaatio on arvaamaton. Sijoittaminen kannattaa. Taskussa ei motivaatio juuri lämmitä.


Ei kommentteja    ::    Kommentoi