Tuomo Mäkelä

Kevätyönviestin 10.

Minä en osaa suunnistaa yöllä. Katsellessani suorana lähetyksenä 57 minuuttia omaa Kevätyön juoksuani, en voi päätyä muuhun tulokseen. Tälläkään kertaan.

Mutta ei sillä, että olisin huonosti juossut. Vaikka en myöskään väitä, että olisin juossut hyvin. Kuusi minuuttia Virtaselle on paljon. Mutta asiat olisivat voineet mennä huonomminkin. Juoksin viime vuonna kolme kertaa viestiä yöllä. Aina omasta mielestäni ihan hyvin. Ja aina suurimman osan yksin tai letkan kärjessä. Niin Kevätyössäkin.

Se, miksi yölläkin suunnistus sujuu niin hyvin, johtuu todennäköisesti siitä, etten juurikaan luota omiin yösuunnistustaitoihini. Katsotaan suuntaa. Juostaan. Pysähdytään. Tarkistetaan suunta. Juostaan. Tullaan selkeään kohteeseen. Pysähdytään. Luetaan se kartasta. Katsotaan suunta. Juostaan. Tämä ei vastaa omaa ihannettani sujuvasta suunnistuksesta. Ja älkää ymmärtäkö väärin. Selkeät kohteet ovat vain todella selkeitä kohteita. Jos niitä ei tule vastaan, niin sitten ei lueta.

Mutta tällä tekniikalla tulee melko vähän virheitä. Niin kauan kuin sitä malttaa toteuttaa kurinalaisesti. Kevätyössä rasteja 19, virheitä kaksi. Oikeat taitosuunnistajat olisivat varmasti löytäneet suorituksesta monta muutakin virhettä, mutta kun suoritus epäsujuvasti ja poukkoillen päätyy suoraan rastille, niin lasken, että aikatappio johtuu pelkästään suorituksen sisäänrakennetusta hitaudesta.

Reikä kartassa

Epätyypillisesti minulle joudun toteamaan, että kaikki olisi voinut meidän viestissä mennä paremminkin. Se ei tietystikään poista sitä tosiasiaa, että kaikki olisi voinut mennä paljon huonomminkin. Tämä on aina mahdollista. Sen on historia opettanut. Mutta säilyttääkseni oman poikamaisen innostukseni viestien kiertämiseen, vältän alleviivaamasta tätä tosiasiaa.

Siinä vaiheessa, kun olimme vielä kärjessä neljännen osuuden radiorastilla, kaikki todellakin näytti hyvältä. Sitten Jurille tuli vastaan rasti, jonka kohdalle oli kaatuessa tullut reikä. Liekö yksipuolisen suunnistustekniikan syytä, mutta se rasti ei ottanut löytyäkseen. Se niistä kärkisijoista.

Kaikki lasketaan

Minullakin oli omat mahdollisuuteni juosta paremmin. Niistä kahdesta virheestä toisen olisi voinut jättää tekemättä. Ja se oli varmasti kolme minuuttinen.

Juoksin kymppivälillä Wickholmin ja Vähäsen selkää kiinni huonolla menestyksellä. Lopulta nousin yksin rastimäkeen, missä Vähänen seisoi kartta auki ja lähti omasta näkövinkkelistä johonkin täysin käsittämättömään suuntaan.

Tiesin olevani oikeassa mäessä. Myös oikeassa rinteessä. Ja valistunut arvaukseni kuului, että rasti tulisi vastaan, kun vain juoksisin rinnettä eteenpäin.

Ja näin tapahtui. Heijastin vilkahteli jyrkänteen alla ja juoksin rastille. Olin jo leimaamassa kunnes tarkistin koodin. Se oli 81. Muistin, että seuraavien rastien koodit olivat 80 ja 81. Olin asiasta satavarma. 11 rasti oli saman näköisessä pisteessä ja asiaa tarkemmin ajateltuna olinkin juossut aika pitkään. Minun oli pakko olla jo rastilla 11. Käännyin ympäri vauhdilla.

Juoksin rinnettä vajaat sata metriä taaksepäin ennen kuin aloin lukea karttaa. Mikään ei täsmännyt. Menin vielä eteenpäin. Pysähtelin ja yritin saada kiinni huonolla menestyksellä. Lopulta vedin rinnettä alaspäin ja totesin alla olevan tiheikköä. Rastin on siis pakko olla siellä mistä tulinkin. Samalla Martomaa nousi rinnettä ylös. Toivoin ottaessani selän, että hajonta täsmäisi.

Tulimme sujuvasti rastille. Sama paikka. Sekunnin murto-osan ajan kävin läpi vaihtoehtoja. Olisiko Martomaalta puuttunut minun kymppirasti? Olisiko hänellä ollut hajontarasti paljon aiemmin? Vai olisiko tämä sittenkin se kymppirasti? ***kele! Seuraavien rastien koodit olivatkin 81 ja 80. Älkää kysykö, miksi en tarkistanut koodeja heti ensimmäisellä kerralla.

Kaikki lasketaan. Ja ketä tästä voi syyttää muuta kuin itseään. Kenties ensi kerralla tulee tarkistettua koodi uudemman kerran. Se saattaa kannattaa, vaikka olisi useammin oikeassa kuin väärässä.

Onneksi tällainen koodisekoilu tuli taisteltaessa kymppisakin jämäsijoituksista, eikä palkintopallipaikoista. Tai onneksi Kevätyönviestissä, eikä Tiomilassa. Nyt sillä ei juuri ollut merkitystä. Kymmenes sija kovatasoisessa Kevätyönviestissä on varsin hyvin. Tiomilaa odotellessa.

Ei kommentteja    ::    Kommentoi